Shokudoun sapuskat 17.

Se on kuulkaas viimeinen shokudoun sapuska sitten tässä, sillä en luultavasti enää syö koululla ennen Suomeen paluuta, ellei jotain ihmeellistä tapahdu. Kauheaa, mitä minä tästä eteenpäin teen sunnuntaisin? ;)

Tässä viimeisessä kirjoituksessa pääsenkin sopivasti esittelemään ensimmäistä kertaa shokudoun aulassa sijaitsevan erilaisia paistettuja ja friteerattuja take away -ruokia ja obentoulaatikoita myyvän kojun, josta nappasin viime viikon kiireessä mukaan luokassa syötäväksi yhden lukuisista lounaslaatikkovaihtoehdoista.

照り焼きハンバーガーお弁当 - Teriyaki hamburger obentou

Koska teriyakikastike on yksi japanilaisten kastikkeiden suosikeistani, ei valinta obentouboksien välillä ollut vaikea. Laatikosta löytyi riisipedillä paitsi tietenkin se teriyakikastikkeella, eli makealla soijapohjaisella marinadilla, sekä seesamin siemenillä maustettu jauhelihapihvi, myös japanilaisittain valmistettua munakasta, pikkelssejä, noria sekä vihannestempuraa. Setti oli erittäin maistuva, ja vaikka se yhdistelikin sekä länsimaista että japanilaista ruokakulttuuria, sopivat maut oikein hyvin yksiin. No, tämän kulttuurien yhdistelemisenhän japanilaiset ovat toki osanneet asiassa kuin asiassa jo pitkään.

Kyseiseltä shokudoun take away -kojulta voi ostaa paitsi näitä erilaisia obentoulaatikkoja, tosiaan myös esimerkiksi erilaisilla täytteillä varustettuja perunakroketteja, erilaisia friteerattuja lihan paloja, kanavartaita sekä lohkoperunoita. Koju on suhteellisen suosittu, sillä siitä saa pikkusyömistä tai ihan kunnon obentoun nopeasti ja kätevästi ilman shokudoun välillä varsin pitkiä jonoja. Edellytyksenä tosin on, että saapuu paikalle ajoissa, sillä tiski alkaa tyhjetä jo noin kymmenen minuutin kuluttua varsinaisen lounastauon alusta.

Shokudoun sapuskat 16.

Jos tutkitaan Joshibin ruokalan menua, niin siitä on helppo tehdä pari hyvin yleistävää päätelmää - japanilaiset pitävät oman maansa (välillä Kiinasta vivahteita ottaneiden) antimien lisäksi lähinnä italialaisesta ja korealaisesta ruoasta. Koska carbonara-pasta ei ole mikään suuri suosikkini, valitsin viime viikolla lautaselleni jälleen Japanin naapurimaan herkkuja.

ビビンバ　- Bibimba!

Korealaisen riisiä, erilaisia osittain eksoottisiakin kasviksia ja sieniä, sekä lihaa yhdistelevän ruokalajin nimen perään tekisi mieli laittaa aina huutomerkki. Bibimba kun kuulostaa niemnä mielestäni niin hassulta ja jotenkin riemukkaalta. Tuntuu että kun sen päästää huuliltaan, pitäisi sana sanoa suorastaan railakkaasti huudahtaen. Bi-bimba!!

Bibimba on herkku, joka tarjoillaan yleensä kuumassa kivikulhossa, jonka pohjalla on riisiä, ja päällä runsas kasa kasviksia ja usein myös lihaa, kruunattuna raa'alla kananmunalla. Nämä kaikki sekoitetaan kuumuutta hohkaavassa kulhossa, jolloin raaka kananmuna ehtii juuri ja juuri hiukkasen kypsyä.

Niinpä olinkin hieman hämmentynyt koulun keittolan tarjoamasta bibimbasta. En minä nyt toki mitään kivikippoa odottanut, mutta vähintäänkin sitä, että riisi ja muu kama olisivat olleet samassa kulhossa. Mutta erilläänhän ne olivat ja kananmunakin puuttui annoksesta kokonaan. Tästä huolimatta tyypilliseen, omaan makuuni sopivaan korealaiseen tapaan maustetut vihannekset hulahtivat vatsan täytteiksi alta aikayksikön. Vaikka ruoka ei toki pääse lähellekään aiempia bibimbakokemuksiani, niin olihan siinä ainakin sentään mm. bibimbaan kuuluvia sieniä, soijan ituja, ja mitä lie kukan varsia, jotka maistuvat oikein hyviltä. :)

Shokudoun sapuskat 15.

Shokudoun men-linjastolla ei ole sen enempää tekemistä miesten kanssa, kun että ruokalan pääkokki sattuu olemaan mies. Men tarkoittaa japaniksi kaikenlaisia nuudeleita, joten men-linjalta saa ruokalassa tietenkin siis... no, kaikenlaisia nuudeleita. Tällä kertaa esittelen toisen suosikkini koulun nuudelivalikoimasta, karee soban.

カレーそば - Kareesoba

Kareesoba on juuri sitä miltä kuulostaakin, eli kaikessa yksinkertaisuudessaan ohuita sobanuudeleita, joiden liemen sekaan keittolan täti ammentaa reilun kauhallisen kareeraisuunkin käytettävää curry kastiketta. Mikään erityisen kaunis ruoka se ei ole, kuten kuvastakin näkyy.

Aluksi tuntui vähän kummallista noukkia curry-kastikkeen porkkanoita, lihoja ja perunan paloja suuhun puikoilla, kun oli tottunut siihen, että ne syödään lusikalla, ja vielä oudompaa oli lisäksi sitten juoda kareeraisukastikkeen makuista lientä kupista ryystäen. Kaikenkaikkiaan kareesoba on kuitekin sen verran herkullista, että pääsee Suomeen palattuani ehdottomsti tavallisten arkiruokieni listalle helppoutensa ja makoisuutensa ansiosta.

Se vielä sanottakoon, että ruokalaji myös tuoksuu aivan tavattoman herkulliselta. Niinpä sellaisena päivänä, kun itse on jättänyt lounaan syömättä, on aikamoinen taistelu kestää luokassa selväjärkisenä, kun joku tulee höyryävän, curryntuoksuisen sobakipponsa kanssa luokkahuoneeseen ruokailemaan. :D

Shokudoun sapuskat 14.

Vaikka loma on jo alkanut, ruokalan sapuskoja on kuvattuna varastoon sen verran, että parin viikon lomasta pitäisi selvitä ongelmitta. Koska shokudoun erilaiset nuudelit ovat jäneet täysin paitsioon, täytynee tällä kertaa esitellä teille suuri suosikkini, koko ruokalan halvin ateria, kakenuudelit.

かけうどん - Kakeudon

Kake-nuudeleita saa ruokalassamme sekä ohuilla sobanuudeleilla, että paksummilla udon nuudeleilla. Kakenuudelit ovat nuudeleita yksinkertaisimmillaan - soijasta, dashista ja mirinistä sekoitetussa kuumassa liemessä on nuudeleita, joiden päälle on ripoteltu hienoksi silputtua kevätsipulia. Koulullamme annokseen kuuluu myös wakame-levää, joka tuo muuten varsin simppeliin ruokalajiin hieman lisämakua ollen samalla myös ihan terveellinenkin lisuke.

Kakenuudelit ovat helppo tapa tutustua joskus aika eksoottisiinkin nuudeleihin, sillä liemi on herkullista sellaisenaan, ja annos on yksinkertaisten ainesosiensa ansiosta positiivisessa mielessä yllätyksetön. Kakeudon ja kakesoba ovat vähän väliä kouluruokalistallani myös ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että iso, mahan täyttävä kipollinen nuudeleita soppineen maksaa vain vaivaiset 200 yeniä. Opiskelijabudjetin kannalta siis ruokalajien aatelia!

Shokudoun sapuskat 13.

Japanilaiset tuntuvat rakastavan eväitä. Niitä eivät syö vain helposti nälkäänsä turhautuvat pikkulapset, vaan eväslaatikoita kantavat mukanaan niin koululaiset, yliopisto-opiskelijat kuin työssä käyvät aikuisetkin. Joshibi ei ole poikkeus - joka päivä koulun ruokalassa on myös heitä, jotka tuovat mukanaan kotona valmistetun lounasboksin, obentoun.

お弁当 - Obentou

Japanissa joidenkin onnekkaiden, vielä kotona asuvien opiskelijoiden äidit jaksavat herätä joka aamu aikaisin valmistaakseen jopa täysi-ikäiselle tyttärelleen tai pojalleen terveellisen ja maittavan aterian koulupäivää varten. Joukosta löytyy myös niitä opiskelijoita, jotka valmistavat itse oman obentoulaatikkonsa, ja se jos jokin on mielestäni aika upeaa. Kotiäidillehän nyt ei kuitenkaan sinänsä välttämättä ole homma eikä mikään valmistaa aamuisin koko perheen obentout yhdellä kerta, etenkään jos siihen ajatukseen on totutellut pienestä pitäen oman äitinsä obentou-bokseista nauttiessaan, ja jos sattuu vielä pitämään ruoanlaitosta, mutta että opiskelija herää ennen koulupäivää niin aikaisin, että ehtii riisien keittelyn lomassa paistella parit kanan koivet, pilkkoa salaatin ja vielä asetella nämä kaikki sievästi omiin söpöihin, kuvioituihin paperivuokiinsa, niin sille voi jo nostaa hattua. Joidenkin äitien tai opiskelijoiden vaivannäkö lounasta varten hipuu välillä kyllä ymmärryksen rajoja. Minusta on upeaa, että lounashetkeen panostetaan, mutta välillä silti naurattaa hieman ne kakenmaailman koristukset ruokien lomassa, tomaattien syömistä varten mukaan sujautetut värikkäät coctailtikut ja pikkuruiset, söpöt laatikon sisään mahtuvat pullot, joissa on milloin soijaa, ja milloin salaatinkastiketta.


Obentoukulttuuri on mielestäni mielenkiintoinen ja hauska tapa tehdä lounashetkestä pieni päivän piristys, mutta kiireisellä yksineläjällä harvemmin on aikaa, tahi jaksamista herätä aamulla kukonlaulun aikaan tekemään ruokaa, vaikka sen riisikeittimen nyt voikin toki ajastaa jo edellisenä iltana siten, että riisit ovat aamulla haluttuun aikaan valmiita. Joskus kuitenkin sattuu olemaan aamuja, jolloin sitä aikaa on, ja tämän viikon torstaina käytin vapaahetken hyväkseni ja otin vasta ostamani, koko vuoden haikailemani obentoulaatikkoni käyttöön ensimmäistä kertaa. Bentouboksi täyttyi jäävuorisalaatista, sipulirenkaista, minitomaateista, kurkusta ja paprikasta, sillä sinä päivänä teki mieli kunnon salaattia.

Obentou pakataan tosiaankin kätevään, useimmiten mikron kestävään muovirasiaan, jossa tyypillisesti on kaksi sisäkkäin ja päällekkäin kasattavaa osaa. Koko komeus pysyy kiinni joko itse rasiassa olevalla klipsillä, tai sitten kuminauhalla, kuten oma bentouboksini. Lopuksi laatikko eväineen kääräistään joko furoshiki-liinaan tai obentoulaatikoille erikseen myytävään pussukkaan.

Obentoubokseja myydään todella monissa liikkeissä, mutta ne ovat tavattoman usein joko melko lapsellisia kirjavine ja pastellinsävyisine pupujusseineen kaikkineen, tai sitten erittäin simppeleitä. Minä halusin boksin, joka toisi Suomeen palattuanikin mieleen Japanin, mutta olisi sen verran tyylikäs, ettei sitä hävettäisi nostaa pöytään vähän aikuisemmassakaan seurassa. Lopulta "se oikea" löytyi, ja pian löysin myös mukavasti boksin kanssa yhteen sopivat kiinnityskuminauhan ja furoshiki-liinan.

Olen niin ihastunut bentouboksiini, että haaveilen kovasti kuljettelevani siinä lounaseväät ensi keväänä työharjoittelupaikkaani - ainakin, mikäli siellä ei ole lounasravintolaa. Kaunis eväslaatikko on ainakin näin alkuinnostuksessa hyvä syy myös yrittää heräillä vähän aikaisemmin aamulla. ;)

Shokudoun sapuskat 12.

Kun kerran viime viikolla lähdin kokeilemaan koulun korealaisten ruokien tarjontaa, niin ajattelin, että jatketaan nyt sitten samalla linjalla. Niinpä tällä viikolla istuuduin jälleen shokudoun pöytään herkullisen korealaisen donburin kera.

豚キムチ丼　- Buta kimchi donburi

Kimchi on yksi tyypillisimmistä korealaisista ruokalajeista. Se on mausteista, joskus jopa tulista, vihanneksista valmistettua pikkelssiä, jota tarjotaan useanlaisten korealaisten ruokien lisukkeena ja mausteena. Useimmiten kimchissä on ainakin kaalta. Itse tykkään etenkin hieman makeammasta kimchistä tavattoman paljon, joten kun viime viikolla koulun ruokalistalla oli kimchi donburi, oli se pakko testata. Olen aiemminkin halunnut päästä maistamaan kyseistä ruokalajia koululla, mutta joka kerta kun sitä on ollut listalla, en ole syystä tai toisesta ollut lounasaikaan kampuksella.

Koulun butakimchidonburissa on kimchin lisäksi nimensä mukaisesti sianlihaa, joka oli tällä kertaa varsin helposti hotkaistavassa muodossa, suhteellisen mureaksi paistettuina ohuina suikaleina. Kimchi oli melko tulista, mutta koska riisiä on paljon, sen mausteisuus tasoittui riisin myötä ihan mukavasti.

Se mikä korealaisissa ruoissa myös ilahduttaa minua on seesaminsiementen runsas käyttö - tai ainakin shokudoun tädit ripottelevat niitä vähän jokaiseen korealaistyylisempään ruokaan. Seesami on paitsi herkullinen, myös älyttömän terveellinen lisä, joten olen alkanut shokudoun innoittamana lisäillä niitä kotosallakin vähän sinne sun tänne. Sopivat mm. salaatteihin ja tofun kaveriksi äärettömän hyvin.

Shokudoun sapuskat 11.

Korealainen ruoka on hyvää, ja sen tietävät japanilaisetkin. Itse söin ensimmäistä kertaa korealaista ruokaa viime kesänä, ja sen jälkeen sitä on tullut mentyä syömään ihan tarkoituksella muutamaan otteeseen. Korealainen ruoka on mausteisempaa ja mauiltaan varsin erilaista kuin naapurimaansa Japanin melko yksinkertaisesti maustettu sapuska.

Myös koulussamme tarjotaan välillä korealaista ruokaa, ja tällä viikolla päädyin ensimmäistä kertaa sopivana päivänä shokudouhon. Kun tarjolla oli Karubidonia, niin olihan sitä nyt maistettava!

牛カルビ丼 - Gyuukarubidonburi

Gyuukarubidonburi on nimeltään vähän kummallinen, ja lieneekin, ainakin mikäli ystäviäni on uskominen, keittolan väen kehitelmä, sillä sanat gyuu ja karubi tarkoittavat samaa asiaa, eli naudan lihaa, joskin karubi viittaa usein etenkin naudan kylkeen. Ts. tarjolla oli siis naudanlihanaudanlihadonburia? En usko että kahden nauta-sanan tarkoitus oli ilmaista kuinka lihapitoista ruoka on, vaan luultavasti japaninkielinen sana 牛, gyuu, oli lisätty menuun, jotta tietämättömätkin (vaihtarit?) ymärtäisivät että kyseessä on ruoka jossa on nautaa. カルビ, eli korean kielen sana galbi japanilaisittain äännettynä, taas oli varmaankin muistuttamassa ruokalajin korealaisesta vivahteesta, ettei kukaan vain kuvittelisi saavansa normaalia japanilaista donburia.

Koska pidän korealaisten tavasta maustaa ruokia sopivan tulisesti, mutta lisäillen joukkoon myös minulle ihan uusia, tunnistamattomia, osittain makeitakin makuja, tämä donburi oli yksi parhaista syömistäni liharuoista shokudoussamme. Suurin osa donburin kastikkeesta oli marinoitua sipulia, joka oli käsittämättömän hyvän makuista. Kastike oli tietenkin tarjottu riisin päälle annosteltuna, niinkuin donburin luonteeseen kuuluu.

Eli jos eksytte korealaiseen ravintolaan, koettakaa galbia (갈비). (Ja jos olette kasvissyöjiä, koettakaa korealaisia tofu-avokado-kääryleitä!)

Shokudoun sapuskat 10.

Kun olin lähdössä vaihtoon Japaniin viime maaliskuussa, juttelin Metropolian yliopettajani kanssa käytännön asioista. Siinä juttutuokion sivussa hän kertoi, että yksi asia, mikä hänen omasta vaihtovuodestaan Japaniin on jäänyt hyvin mieleen, on kulmakuppilassa nautittu tonkatsu.

トンカツ - Friteerattu porsaan leike

Tonkatsu onkin todella tyypillinen salarimanien, eli valkokaulustyöläisten ruoka Japanissa. Tämä tahtoo tarkoittaa tietenkin sitä, että tonkatsu on miesten lounastauolla tai pitkän työpäivän päätteeksi useimmiten olutlasin kanssa nauttima ruokalaji. Tonkatsu tarkoittaa porsaan leikettä, kotlettia, ja on siis porsaan viipalelihasta friteeraamalla valmistettu varsin energiapitoinen mahan täyttäjä. Liha kastetaan kananmunaan, kieritellään leivänmurujauhoissa ja upotetaan tirisemään öljyyn. Jälleen ihastelen keittolantätien ja setien friteeraustaitoja. Rapea pinta ja mehevä sisus.

Tonkatsua tarjotaan usein riisin ja kaaliraasteen kanssa, mutta se on myös tyypillinen karee raisun lisuke. Tonkatsulle on myös oma kastike, joka muistuttaa vähän worchesterkastiketta. Koululla porsaanleike tarjotaan tosin usein demi glace -kastikkeen kanssa.

Tonkatsua on mielestäni tarjolla shokudoussamme vähän liiankin usein, tai sitten minä vain satun joka kerta ruokalaan lounaalle juuri sillä viikolla kun siellä on tonkatsu-päivä. Friteerattu porsaanleike on kyllä ihan hyvää, mutta omaan makuuni kyseinen ruokalaji on ehkä vähän liian tuhti - tuntuu että joutuu kerralla syömään koko päivän edestä. Suosittelenkin siis lihasta ja isoista annoksista pitäville miehille. Tarjolla pieni makumatkan salarymanien arkeen.

Shokudoun sapuskat 9.

Perinteinen japanilainen ruoka ei rakennu yleensä siten, mihin meillä on totuttu, eli että lautasella olisi sen perunan, riisin tai pastan kaverina jonkinlainen ruokaisa, paksu kastike, ja mahdollisesti jotain lisukkeita, vaikka kasviksia tai pihvi. Moni tänne tuleva tuntuu ihmettelevän sitä, että riisi tarjotaan usein erillisessä kupissa ilman mitään mausteita, ja tekee sen virheen, että kaataa riisikippoonsa maun toivossa ravintolan pöydästä joskus löytyvää soijaa, jonka jälkeen toisistaan erkaantuneita riisinjyviä ei enää voikaan syödä puikoilla. Tosiasiassa yhdessä muiden, eri kipoissa olevien antimien kanssa nautittuna ei riisiin tajua edes kaivata mitään lisähöysteitä, vaikka varsinaista mauntuojaa tai kostuketta ei olekaan.

Kareeraisu ja erilaiset donburit ovatkin ehkä siinä mielessä helppoja vaihtoehtoja, että toisin kuin useimmissa japanilaisissa annoksissa, kaikki on samassa kipossa - ei liiemmin vaaraa mihinkään etikettivirheisiin, ja lusikalla syöminenkin on täysin hyväksyttävää, ellei jopa suositeltavaa. On kuitenkin vielä ainakin yksi oikein tyypillinen, japanilainen "all in one" -ruoka, ja se on hayashiraisu.

ハヤシライス - Hayashiraisu

Hayashiraisu tarjoillaan shokudoussamme samalta linjastolta kareeraisun kanssa, sillä paitsi että ne maksavat saman verran, keittäjän on kätevä lapata kuppi täyteen riisiä samasta kattilasta, ja sitten vain hulauttaa päälle soossi jommsta kummasta kastikepadasta. Iso lautasellinen tätä riisiä ja hayashi-kastiketta, eli lihasta, sienistä ja kasviksia koostuvaa tomaattipohjaista kastiketta, maksaa 270 yeniä. Halvalla lähtee.

Hayashiraisu on maultaan tomaattinen, mutta ei tuo mieleen mitään eruoopplaista tomaattikastiketta, sillä taustalla maistuvat muut mausteet kuin mihin meillä on tomaattien kanssa totuttu. Kastike ei ole kuitenkaan mausteidensa puolesta tulista, toisin kuin curry joskus. Varsin simppeliä, mutta kuitenkin jollain selittämättömällä tavalla omintakeista ruokaa.

Hayashiraisun, kuten myös kareeraisun, saa mukaansa kätevästi kertakäyttöiseen muoviastiaan, mikäli sen haluaa syödä jossain muualla kuin ruokalassa. Kiireisinä päivinä tämä optio säästää paljon opiskelija aikaa, kun opettajan luokkaan ilmaantumista odotellessa voi vielä heittää nopeasti lounaan naamariin oman pulpettinsa ääressä. Harvemmin tosin itse olisin ihan niin kiireinen, etten ehtisi tästäkin tapahtumasta ottamaan valokuvaa. ;)

Shokudoun sapuskat 8.

Vaikka Japani ei olekana niin tunnettu uppopaistetustusta ruoasta, kyllä täältäkin rasvaista ruokaa saa. Kaikenlaisten luokkajuhlien, ynnä muiden ryhmäkokoontumisten yksi tyypillisimmistä tarjottavista ovat friteeratut kananpalaset. Aina ei ole toki pakko odottaa juhlia, jos haluaa syödä friteerattua kanaa, sillä sitä saa (tietenkin) myös koulun ruokalasta.

チキンフライ - Friteerattua kanaa

Lounaslinjaston yksi suosituimmista annoksista tuntuu olevan tomaattipohjaisella kastikkeella tarjoiltavat uppopaistetut kanapallerot, jotka ovat mukavan rapeita pinnalta, mutta meheviä sisältä. Ottaen huomioon, että kyseessä on kouluruokala, tämä on mielestäni kelpo saavutus, sillä friteerattu ruoka menettää aika nopeasti rapsakan pintansa ja muuttuu löllöksi taikinakuorrutteiseksi lihaklöntiksi, etenkin jos se tarjoillaan kastikkeen kera. Ehkä kananpalojen suosio johtaa siihen, että ne eivät kauaa ehdi linjaston pöydällä odottaa noutajaansa, vaan yleensä pikemminkin käy niin päin, että oppilaat odottelevat kanojaan.

Kuten suurin osa muistakin lounaslinjaston seteistä, myös tämä toistaa lisukkeidensa osalta jo useampaan otteeseen nähtyä kaavaa, eli salaattia, tomaattiviipale, riisiä ja misokeitto. Misokeitto sentään vaihtaa rakennettaan aika-ajoin, eli joka päivä ei tarvitse tietenkään syödä samanlaista soppaa.

Syön "chikinfurai"ta, eli friteerattua kanaa verrattain harvoin, koska se ovat niin raskasta ruokaa, ja lisäksi kanan syöminen on alkanut ahdistaa entistäkin enemmän parin koulumatkan varrella olevan ison häkkikanalan vuoksi. Joka kerta kun pistää kanaa suuhunsa, ajattelee vain niitä häkkeihin tungettuja eläinparkoja, joilla hyvä jos on edes mahdollisuus kääntyä kopissaan. Kun tätä todellisuutta joutuu tosiaan todistamaan joka ikinen arkiaamu, on vähän vaikeaa vain sulkea silmänsä - ja ihan hyvä niin, osaapahan arvostaa mitä syö, ja samalla suunnata kulutustottumuksiaan vähän paremmille urille.

Shokudoun sapuskat 7.

Joskus ei ole niin kova nälkä, ja silloin kokonainen ateria riiseineen ja misokeittoineen voi tuntua mahdottomalta ajatukselta. Onneksi ruokalamme tarjoaa ratkaisun myös pikkunälkään. Kassatädiltä voi pyytää palan muovikelmua, ja kääräistä parit, varsin japanilaiset pikkupurtavat evääksi.

おにぎりと稲荷寿司　- Onigiri ja inarisushi

Shokudoun pikkupurtavien listalta löytyy paitsi jugurttipurkkeja, vanukkaita ja minisalaatteja, myös näitä japanilaisen riisiruokakulttuurin huipentumia, onigirejä, eli riisipalloja erilaisilla täytteillä ja mausteilla, sekä sushia. Varsinaisia sushisettejä saa ostaa koulun välipalamyymälän puolelta, mutta tuoreita inarisusheja saa shokudounkin tiskiltä.

En ollut Suomessa maistanut inarisushia, vaan söin sitä ensimmäisen kerran tänä kesänä Kagoshimassa, ja sehän maistui. Inarisushi on sushiriisiä (eli riisiviinietikalla, sakella ja sokerilla kevyesti maustettua riisiä), joka on kääräisty paistettuun, ihanan makeahkoon tofuun. Inarisushin sanotaan olevan japanilaisten lasten herkku, ja se on helppo ymmärtää sen miedon ja yksinkertaisen, mutta herkullisen maun vuoksi.

Koululla tarjoiltavien onigirien sisukset vaihtuvat vähän väliä. Joskus onigiristään voi löytää säilötyn luumun eli umeboshin, toisinaan siellä taas on esimerkiksi lohta tai tonnikalaa. Tällä kerralla söin yhtä lempionigireistäni, wakamella eli eräänlaisella merilevällä maustettua onigiriä. Onigirejä on helppo tehdä itsekin, ja täkäläisistä ruokakaupoista saa myös valmiita maustepusseja, joiden sisällön voi sekoittaa nopeasti ja kätevästi riisiin. Mainio tapa käyttää ylijäämä riisit keittimestä - mausteet sekaan, muotoillaan kolmioiksi ja pakastetaan tulevia mahan kurnimisia varten. :)

Koululla nämä pikkupurtavat voi tosiaan ottaa halutessaan mukaan paikanpäällä syömisen sijasta, joten riisipalleronsa voi nauttia joko luokassa, koulun puistossa tai vaikka Design-rakennuksen aurinkoisella terassilla. Näin marraskuussa puoliltapäivin on vielä lähemmäs parikymmentä astetta lämmintä, joten ulkona syöminen ihanan kuulaassa syyspäivässä on mukava tauko kouluhommien lomassa.

Shokudoun sapuskat 6.

Vaikka suurinta osaa japapanilaisen kouluruokalan antimista ei esimerkiksi jostain Sodexhosta tai Amicasta saakaan, eivät ihan kaikki ruoat täälläkään nyt niin eksoottisia ole. Suomalaiseen makuun ehkä se kaikkein kotoisin vaihtoehto lienee pastalinja, jolla tulee vierailtua joskus harvakseltaan silloin, kun friteeratut rasvapommit eivät huvita tai nuudeleita on syöty jo monta annosta viikossa.

トマトときのこのパスタ - Tomaatti-sienipasta

Vaikka pastaa saa syödä varmasti taas ihan tarpeekseen Suomessa ja sitä voi kokkailla täällä kämpilläkin, Joshibin pastoissa on kuitenkin oma viehätyksensä vaihtelevien, hauskojen ainesosien vuoksi.

Usein, kuten tässäkin esitellyssä spaghettiannoksessa, Joshibin pastoissa on sieniä, mikä olisi ollut minulle ehkä vuosi sitten vielä aikamoinen koettelemus. Nykyisin popsin etenkin japanilaisia sieniä, kuten shiitakeita ja enoki-sieniä hyvällä ruokahalulla. En ole päässyt vieläkään yli siitä ihmetyksestä, minkä nirsouteni muuttuminen lähes kaikkiruokaiseksi on saanut aikaan. On jotenkin todella outoa, että voi ravintolassa olla ihan hyvillä mielin, sama mitä kaverit tilaavat yhteisiksi murkinoiksi, ja lähinnä vähän ohjata suuntaa niihin ruokalajeihin, mitä saattaisi juuri sinä iltana tehdä mieli. On kivaa, kun ei tarvi jännittää joka suupalaa. :] Jonkun mielestä on ehkä hölmöä tehdä näin iso numero jostain niin yksinkertaisesta ruoasta kuin sienistä, mutta minulle ne ovat olleet parisenkymmentä vuotta ehdoton no-no, joten makunystyröiden harjaantumista pitää hehkuttaa.

Se mikä pastalinjastossa on hassua, että kokki hakee erikseen jokaiselle lautasellisen pastaa, kun muilla linjiolla annokset ovat odottamassa tiskillä noutajaansa. Kuten olettaa saattaa, tämä on vähän hidasta, kun kokki vielä maustaa annoksen ennen kuin ojentaa sen opiskelijalle. Parmesaaneja saa heitellä pastan pinnalle ihan itse purkista, ja minulla onkin suuria vaikeuksia hillitä itseäni juuston annostelussa. Rakastan parmesaania, ja sitä saisi olla mielestäni ruoassa paljon, mutta kun kaikki japanilaiset vieressä ripauttavat pari hassua murusta lautaselleen, hävettää itse kaataa pastan joukkoon kauhea kasa juustoraastetta.. X)

Shokudoun sapuskat 5.

Jokaikisenä viikon päivänä Joshibin ruokalasta saa japanilaisten kotiäitien bravuuria, jokaisen japanilaislapsen tuntemaa, tuikitavallista kotiruokaa, eli kareeraisua.

カレーライス - Kareeraisu

Kareeraisu, eli curryriisi on yksi tavallisimmista japanilaisista arkiruoista. Joku voisi toki tokaista tähän, että mikä japanilainen ruoka se curry muka on, mutta vuosien saatossa Intiasta peräisin oleva currykastike on saanut omanlaisensa, japanilaisen maun, tarjoilutyylin ja valmistustavan. Kareeraisua voisikin hyvin verrata vaikkapa suomalaisten makaronilaatikkoon - eivät ne makaronitkaan mitään suomalaista alkuperää ole, mutta voiko joku väittää, ettei makaronilaatikko olisi suomalaista arkiruokaa, jota syödään lähes joka taloudessa?

Kareeraisu on ruokalamme menun halvimmasta päästä, ja kustantaa vain 270 yeniä lautaselta. Vajaalla parilla eurolla saa riisiä ja currykastiketta, jossa maistuu curryn lisäksi mm. sipuli, inkivääri ja useimmiten porsaan liha. Joskus possu on korvattu kanalla, naudalla tai katkaravuilla.

Kareeraisua saa jokapuolelta Japania havalla, joten suosittelen kyllä kokeilemaan sitä reissun päällä. Pelkkiä japanilaiselle currylle omistettuja ravintoloitakin löytyy. Näistä voisin suositella esimerkiksi CoCoCurrya, jonka listalla on kymmeniä eri variaatioita kareeraisu-kastikkeesta - on kanaa, possua, nautaa, vihanneksa, katkarapuja, rapua, munakoisa, nakkeja, okraa ja juustoa, sekä lähes kaikenlaisilla erityyppisesti friteeratuilla, leivitetyillä lihapaloilla ja -leikkeillä höystettyä currya.

Shokudoun sapuskat 4.

Japanilaiset pitävät kolmiovoileivistä - ainakin, mikäli on uskominen niin konbinien, supermarkettien kuin kahviloidenkin tarjontaa, sillä näitä leipiä voi ostaa melkein mistä vain. Niinpä neljäntenä Shokudoun sapuskana esittelen varsin usein koulun ruokalassa nauttimani kevyehkön lounaan - kolmiovoileivät.

サンドイッチ - Voileivät

Japanilaiset kolmiovoileivät on kasattu yleensä vaaleasta paahtoleipätyyppisestä, höttöisestä leivästä, jota myydään kyseiseen tarkoitukseen supermarketeissa valmiiksi kannattomina, reunattomina paloina, jotka on helppo leikata näteiksi kolmioiksi täyttämisen jälkeen.

Leipien täytteitä on tietenkin useanlaisia, mutta muutamia suosittuja tuntuisivat olevan keitettykananmuna-majoneesimössö, joka muistuttaa aikalailla munavoita, jonkinlaisen kinkku-leikkeleen, juuston ja salaatinlehden yhdistelmä, tonnikala-majoneesi-täyte eri vihanneksilla höystettynä sekä perunasalaatti. Näitä kaikkia olen ainakin löytänyt niin supermarkettien, kuin koulun ruokalankin listalta.

Vaikka annoskoko onkin yleensä suhteellisen pieni, majoneesi tekee leivistä kuitenkin täyttävän välipalan tai ihan sopivan, kevyehkön lounaan. Koulussamme lautasellinen leipiä kustantaa 270 yeniä, kaupassa yksi suurehko kolmileipä maksaa parista sadasta yenistä kolmen sadan yenin hujakoille, tietenkin vähän täyteestä ja marketista riippuen. Koulun leivät ovat todella huokeita, ja hyviä, joten niitä tulee syötyä yleensä kerran viikossa. Niinpä pari kaveriani, jotka tuntuvat sattuvan ruokalaan kanssani aina juuri silloin, kun syön lounaaksi voileipiä, ovat alkaneet huvittuneesti huomautella lounastavoistani: "Liisa, taas voileipiä lounaaksi?" Yritän aina vakuuttaa, että en minä näitä nyt joka päivä syö. :P

Suomalaisiin leipiin verrattuna Japanissa myytävät kolmioleivät ovat aivan omaa luokkaansa. Suomalaiset, ties millä tuntemattomalla, tehosekoittimen läpi survaistulla mössöllä täytetyt leivät häviävät mennen tullen japanilaiselle versiolle.

Shokudoun sapuskat 3.

Oikeastaan joka viikko Joshibin lounassettinä on tarjolla jonkinlainen hampurilaispihvi erilaisilla lisukkeilla, joten kolmantena Shokudoun sapuskana ikuistan blogiini tämän ihan maistuvan, mutta aika mielikuvituksettoman ja visuaalisesti melko vähäpätöisen lounaan.

ハンバーグステーキとクリームソース - Hampurilaispihvi kermakastikkeella

Hampurilaispihvista nyt ei varmaan paljon tarvitse sanoa. Se on jauhelihapihvi, jollaisen voisin ostaa ihan yhtä hyvin Suomestakin tai pyoräyttää pannulla kotona. Tällä kerralla päälle oli annosteltu täyteläistä "kriimu soosua", eli kermakastiketta, mutta luodakseen variaatiota muuten varsin simppeliin lounaaseen, keittolan tädit kuorruttavat pihvin välillä tomaatti-sienikastikkeella tai demi-glace-kastikkeella.

Lisukkeena oleva salaatti vaihtelee hieman, mutta on pääosin juuri tuota, mitä kuvassa näkyy eli salaattia, raastetta ja hyvällä tuurilla joskus yhden sijaan kaksi tomaattilohkoa. Kaikkiin lounassetteihin (eli naihin, jotka sisaltavat salaatin, riisikipon ja jonkin "paaruoan") kuuluu aina myos misokeitto, josta olen oppinut pitamaan litkittyani sita puolisen vuotta useamman kerran viikossa. Hoyryavan kuuma misokeitto on erittain ihanaa etenkin kylmempina paivina.

Kuten tarkimmat ovat ehkä huomanneet, tarjottimellani on aina kaksi juomakippoa. Kesällä ne sisälsivat vettä, mutta nyt kun ei ole enää ihan niin helteistä, olen alkanut täyttää toisen kipon vihreällä teellä. Shokudoun juoma-automaatissa on mainiota se, että siitä saa tosiaan ilmaiseksi vettä ja teetä muulloinkin kuin ruoan kanssa. Pitääkin muistaa alkaa ottaa Starbucks-tombolani (take out-termosmuki) koululle mukaan, jotta voin täyttää sen teellä illan luoentoja ajatellen. Saisi olla tallaiset teetarjoilut Suomenkin koulussa!

Shokudoun sapuskat 2.

Toisena sapuskana vuorossa on ruokalaji, jota en ollut koskaan nähnyt tarjolla Joshibin ruokalassa, enkä kyllä missään muuallankaan maailman kolkassa. Annos kuulosti nimensä perusteella niin kummalliselta, että vaikka en mikään makkaran ystävä olekaan, sitä oli pakko kokeilla.

チーズソーセージフライ - Friteerattua juustomakkaraa

Kun lueskelin ruokalan ulkopuolella olevaa viikon ruokalistaa, mietin ihmeissäni, että miltä friteerattu makkara voi näyttää. Miksi makkara pitää friteerata? Eikö siinä ole rasvaa ja makua valmiiksi jo muutenkin, etenkin jos se on vielä juustomakkara?!

Mutta, loppujen lopuksi tämä varmaankin viimeiseksi friteeratuksi makkara -ateriakseni jäävä annos (koska en tiedä mistä muualta tälläistä ruokaa muka saa, ja itse en ala kyllä makkaroita friteeraamaan :D ) oli ihan maukasta ruokaa. Kaloreitakin oli koko setissä salaatteineen ja misokeittoineen lähemmäs 800kcal, joka kuulostaa melkein puolelta päivän tarpeesta. Tulipahan maha täyteen.

Ruokalassamme on joka päivä tarjolla tietyt ruokavaihtoehdot, joiden lisäksi löytyy päivittäin vaihtuva A- ja B-lounassetti, joka sisältää salaatin, misokeiton, kupillisen riisiä, sekä varsinaisen aterian. Tämä kyseinen friteerattu juustomakkara oli juurikin tälläinen vaihtuva lounas. Usein A- ja B-lounaskin toistavat itseään tietyn syklin jälkeen, mutta tätä ihmeellistä makkaralounasta en kyllä ole ainakaan aiemmin sattunut bongaamaan.

Shokudoun sapuskat 1.

Koska minulta on useampaan otteeseen pyydelty kuvia japanilaisesta arkiruoasta, ajattelin lopultakin aloittaa kauan kaavailemani projektin. Tästä eteenpäin esittelen teille joka viikko jonkun Shokudoun sapuskoista, eli Joshibin kouluruokalan ihanista aterioista. Viikottaista viihdettä tulee olemaan tarjolla niin kauan kuin vaihtoviikkoja riittää, elleivät eri ateriaversiot ala toistamaan itseään sitä ennen. Tästä seuraa eittämättä mukavana lisäbonuksena myös se, että pääsen kokeilemaan loppujen lopuksi myös niitä villimpiä ruokavaihtoehtoja, jotka eivät muuten ehkä lautaselleni päätyisi. Pidätän kuitenkin oikeuden kieltäytyä syömästä simpukoita missään muodossa! :D

三色丼 - Kolmen värin donburi

Donburi tarkoittaa ruokalajia, jossa kulhollinen riisiä on peitelty jonkinlaisen lisukkeen alle. Lisukkeita ovat esimerkiksi erilaiset kastikemaiset lihahöystöt, vihannessekoitukset tai kananmunan eri muodot. Koulullamme on joka päivä tarjolla erilainen donburiannos, mutta tajusin vasta viime viikolla, että en ollut maistanut yhtäkään koulumme donbureista, vaikka aikaisemmat kokemukseni kyseisistä ruokalajeista ovat olleet varsin hyviä. Niinpä tuumasta toimeen ja donburijonoon!

Kyseisen päivän donburi, 三色丼, eli kolmen värin donburi oli tässä tapauksessa käytännössä maustetulla jauhelihalla, tietääkseni eräänlaisella munakokkelilla, ja lohen tapaisella kalalla verhoiltu riisikippo, jonka kruunaa ihastuttava, vaaleanpunainen tsukemono, eli pikkelssi. Kolmen värin donburi ei suinkaan aina sisällä juuri näitä päälysteitä, vaan periaatteessa nimi kuvaa vain donburin ulkomuotoa, eli riisikippoa, jonka kolme erimakuista lisuketta on aseteltu nätisti omiin lohkoihinsa. Kyseistä ruokalajia löytyy usein myös japanilaisten ravintoloiden listalta, sekä joskus myös obentouversiona (lounasboksina) konbinista, joten ei kun kokeilemaan.