Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveys. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. toukokuuta 2009

Se on täällä - sikainfluenssa

Tämän päivän uutisissa vahvistettiin, että ensimmäiset sika-influenssatapaukset ovat saapuneet tänne Tokioon. Kanadassa matkalla olleen lukioluokan opettaja ja kaksi opiskelijaa olivat onneksi "jääneet kiinni" Naritan seurannassa, sillä heillä oli kuumetta ja yskää. Henkilöt testattiin influenssan varalta, niinkuin täkäläinen lentokenttäkäytäntö tällä hetkellä on, ja passitettiin positiivisten influenssa-tulosten varmistuttua eristyksiin Chiban prefektuurin sairaalaan. Tämän lisäksi 49 muun saman koneen matkustajan, mukaan lukien kolmen sairastuneen kanssa matkanneiden lukioluokan oppilaiden tilaa tarkkaillaan hotellissa, jonne heidät on sijoitettu väliaikaisesti.

Pitää toivoa, että Naritan karanteenitoimenpiteet auttavat, eikä flunssa leviä pidemmälle. Kolmen sairastuneen tilan raportoidaan olevan vakaa, mutta ainahan on mahdollista, että muut koneen matkustajat, joita ei ole laitettu tarkkailun alle, ovatkin saaneet osansa viruksesta, ja levittävät sitä parhaillaan tietämättään ympäri Japania. On nämä maailman laajuiset virukset sitten mukavia. :P Toivon vain, ettei tilanne muutu mitenkään vakavammaksi, jottai Suomen vieraillani ei ole mitään syytä jättää tulematta Tokioon kesäkuussa. :|

tiistai 5. toukokuuta 2009

Jättimäiset leijat Sagamiharan yllä

Eilinen päivä alkoi hyppäämällä mamacharini (eli mummopyöräni) selkään ja ajelemalla vajaan tunnin verran Sagamiharassa sijaitsevalle Sagamigawan joelle, jossa vietettiin Sagamiharan jättileijafestivaalia, japaniksi 相模の大凧まつり. Festivaali järjestetään vuosittain 4-5 toukokuuta lasten syntymän juhlimiseksi ja hyvän sadon saamiseksi seuraavalle vuodelle.


Jättileijafestivaalin kohokohta on tietenkin se, kun suurin kaikista leijoista, 950 kiloa painava, 80-100 lennättäjämiestä vaativa, neljän sentin paksuisilla köysillä varustettu jättileija kohoaa maasta ilmaan. Tällä kerralla vaadittiin kaksi yritystä, sillä ensimmäisellä kerralla leija ei noussut tasaisesti, joten se ei saanut tarpeeksi tuulta alleen. Toinen kerta onnistui paremmin, ja leija kohosi korkeuksiin. Leijaan on joka vuosi piirretty eri kanjimerkit. Tämän vuoden teemana oli 希風, kifuu, eli ilmapiiri.

Lisäksi joenpenkalla lennätetään useampia hiukkasen pienempiä jättileijoja, lapset voivat ostaa, tai vaatia vanhempiaan ostamaan pikkuiset tavalliset leijat, ja lisäksi tarjolla on tietenkin japanilaisten festivaalien tapaan kaikenlaista mahdollista ruokakojua. On paitsi mustekaloja, okonomiyakia, takoyakia ja itse valitsemaani yakisobaa, myös lettuja, mehujäätä ja suklaakuorrutettuja banaaneja.


Lisäksi ruokakojujen lomasta löytyy kaikenmaailman krääsäkojuja, joissa voi voittaa arvalla tai taidolla itselleen jonkun muovisen kapistuksen. Perinteiseen tyyliin kaikilla festivaaleilla voi koettaa myös napata paperisella haavilla kippoon kultakaloja, jotka sitten saa viedä kotiin palkinnoksi. Mielestäni nämä eläinpalkinnot ovat varsin arveluttavaa touhua, sillä harkitsematon lemmikki varmasti harvoin päätyy kotiin, jossa sitä oikeasti osataan hoitaa. Yhdellä kojulla saattoi itselleen pyydystää pikkuisen, söpön punakorvakilpikonnan, joka ei sitten enää jonkun ajan päästä kotona olekaan ihan niin pikkuinen. Punakorvakilpikonnat kasvavat reippasti yli kymmenkertaisiksi tuollaisesta miniatyyrikoosta, jossa niitä festivaaleilla esiteltiin. Ne vaativat myös, kuten mikä tahansa lemmikki, myös oikeanlaista ravintoa ja hoitoa. Kilpikonnat ovat myös varsin pitkäikäisiä, joten siinäkään mielessä se ei ole kyllä millään tapaa sopiva extempore-lemmikiksi. Onneksi joillain kojuilla voi vain pyydystää kaloja, ja sitten vaihtaa kalat johonkin materialistisempaa palkintoon. Totuus kun kuitenkin on, että usein, mikäli lemmikki hankitaan ilman kunnollita, pitkäaikaista harkintaa, loppujen lopuksi huomataankin, ettei se ole ihan "meidän juttu" ja sitten lopuksi kalat vedetään alas vessanpöntöstä tai kilppari jätetään läheiseen lätäkköön, kun sitä ei enää jakseta katsella. Tätähän tapahtuu paljon Suomessakin perheen makuun "yllättäen" liian suuriksi kasvaneiden kilpikonnien kohdalla. :(


Leijanlennätysfestivaleilta pyöräilin seuraavan tunnin verran kohti Sagamijoen yläjuoksulla joen yli viritettyjä karppiviirejä. Matkan varrella joen rannassa oli muitakin tapahtumia, ja jäin hetkeksi pyöräni kanssa katselemaan ja kuuntelemaan upeaa taiko-rumpuperformanssia. Matka Sagamigawan rantaa pitkin oli todella upea kokemus, sillä ilma oli mainio pyöräilyyn, tuuli oli myötäinen ja maisemat ihan mahtavat. Joen takana kohosivat vihreiden metsien peittämät vuoret. Pyöräily oli suhteellisen vaivatota,vaikka välillä pitkin käydä ostamassa juotavaa konbinista. Löysin perille hyvin ilman karttaa, ohjenuoranani vain edellisenä päivänä kirjoitettamani karkeat ohjeet muistivihkossa.


Koinobori-viirit ripustetaan uimaan siniselle taivaalle lasten syntymän, hyvinvoinnin ja kasvun kunniaksi. Ennen karppiviirit ja tänään 5.5. vietettävä lastenpäivä olivat enemmänkin poikien juhla, mutta nykyisin sitä juhlitaan kaikkien lasten kunniaksi, vaikka kodeissa katolle tai parvekkeelle ripustettavat karppiviirit yhä edustavatkin pääasiassa perheen poikia, eli kolme katolla tuulessa liehuvaa karppiviiriä kertoo, että talossa on kolme poikalasta.

Sagamijoen ympärystö karppiviirien luona olikin täynnä lapsiperheitä. Ihmiset istuivat nurmella tai rantakivillä katselemassa ilmassa liehuvia 1200 karppiviiriä. Lapset viihtyivät matalan joen vesirajassa touhuten, jotkut olivat uskaltautuneet uimaankin. Muutamat lapset keräilivät ötököitä pikkuisiin muoviterraarioihinsa innosta hihkuen. Jotkut nuoret perheet olivat lähteneet joelle ihan pikkuruisten vauvojenkin kanssa. Minä kulutin akaani pääasiassa tuijottelemalla kameran tähtäimen läpi kuvaillessani lasten menoa rantakivillä.


Japani näytti eilen myös ne huonommat kasvonsa. Juuri kun olin lähdössä pyöräilemään kotiin päin, joku keski-ikäinen mies tuli juttelemaan minulle. Tavanomaiset kysymykset kansalaisuudestani vaihtuivat kuitenkin hetken kuluttua kysymyksiin "Onko sinulla poikaystävää", joten häkeltyneenä katosin varsin nopeasti paikalta. :P

Pyöräilin eilisen aikana 30 kilometriä, joka ihme kyllä, ei tunnu jaloissa tänään yhtään. Sen sijaan toissapäivänä orastanut kurkkukipu on tänään vaihtunut 37 asteen lämpötilaan. Pitää toivoa, että en ole Japanin ensimmäinen kinkkuflunssapotilas. ;P Tällä hetkellä olo vaikuttaa kyllä hyvin tavanomaiselta vilustumiselta, kastuinhan viime- ja toissaviikolla muutamaan otteeseen sateessa ja pyöräilin kotiin ihan jäässä, kun olin arvioinut aurinkoisen päivän vähän turhan lämpimäksi. Jos lämpö tästä nyt nousee jotenkin erikoiseksi, pitänee varmaan sitten hyödyntää matkavakuutusta ja hakeutua lääkäriin, mutta tällä hetkellä troppaan itseäni ibuprofeiinilla ja teen kouluhommia neljän seinän sisällä kotona. Eiköhän tästä torstaina kyetä kouluun. Pitänee varmaan ostaa lähikioskista maski, etten saa pahoja katseita koulussa, kun aivastelen tunnilla. ;)

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Sikalintuihmisflunssaan valmistautuminen Japanin suunnalla

Viimeiset pari päivää on jokaisissa Japanin television uutisissa kerrottu erittäin yksityiskohtaisesti Meksikon sika-influenssasta. Kyseinen tauti vie uutisista varmaankin yli puolet, ja japanilaisille on jo käsittääkseni avattu puhelinlinja, jonne voi soittaa, jos oikein ahdistaa tai haluaa tiedustella ohjeita esimerkiksi ennen Amerikkaan matkustamista. Jotta toimet eivät jäisi pelkästään kauhisteluasteelle, on lentokenttien henkilökunta varustettu hengityssuojilla ja Naritan kentän Meksikon lennoilta tulevat kävelevät lämpökameroiden ohitse, jolloin jokainen, jonka ruumiinlämpötila on koholla, ohjataan terveystarkastukseen. Kansain kansainvälisellä kentällä Osakassa, jonne Meksikosta ei tule suoria lentoja, pyydetään kaikkia flunssaoireita potevia ilmoittautumaan karanteenikeskukseen. Ihan kevyesti ei täällä siis suhtauduta pandemianuhkaan, mikä on sinänsä aivan ymmärrettävää, kun miettii miten ääretön Japanin väentiheys on metropolialueilla.

Meksikolaisten käyttämiä hengityssuojiahan Japanissa on oikeastaan kaikilla omasta takaa jo valmiiksi, koska lähes kaikki käyttävät sellaista, mikäli he ovat flunssaisia tai kärsivät allergiaoireista. Toisin kuin monet luulevat, japanilaiset eivät siis yleensä käytä maskeja ilmansaasteiden vuoksi, vaan nimenomaan ollakseen kohteliaita, etteivät tartuttaisi flunssaansa muihin. Toisaalta, vielä ei kyllä taideta edes tietää millä tavoin sikainfluenssa tarkalleen ottaen leviää, joten se siirtyykö se suoraa ihmisestä toiseen hengitysteitse on vielä hieman avoin kysymys.

Pelihallissakin on kohteliasta pitää hengityssuojaa, jos on nuhainen. Tällä kuvalla ei ole mitään tekemistä minkään pandemian kanssa.


Mutta toisaan, jos jossain vaiheessa tarvii hankkia maski, niin täällä niitä löytyy jokaisesta pikku kioskistakin, apteekeista, tavallisista ruokakaupoista, conbineista ja oikeastaan melkein mistä tahansa sekatavaraliikkeestä, jopa 100 yenin kaupasta. Luulisi, etteivät siis ihan heti loppuisi kesken. :P Toivotaan kuitenkin, että koko influenssa jättäää saapumatta tälle saarelle tai ylipäätään minnekään muuallekaan.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Hampaat kunnossa kohti muita maita

Varasin syyskuussa hammaslääkärin tarkistusajan, jotta ei tarvitsisi mielellään ulkomailla sitten hakeutua hoitoon reikien vuoksi. Koska Vantaan hammaslääkäri jonot ovat, mitä ovat, pääsin nyt sitten kuuden kuukauden jonottamisen jälkeen lopultakin hammaslääkäriin. Jos olisin ollut vielä vähän järkevämpi, olisin hankkiutunut jonoon jo hieman aiemmin, sillä jos tänään olisi suusta  löytynyt jotain paikkaamisen arvoista, en tiedä olisiko sitä edes ehditty hoitaa ennen lähtöäni. Onneksi hammaskalustoni oli kuienkin terve ja kiillot kunnossa, joten mitään jatkotoimenpiteitä ei tarvittu. Myös viisaudenhampaat, jotka tunkevat tällä hetkellä ulos jokaisesta ikeneni loukosta, eivät näytä vaativan mitään toimenpiteitä. Ne kasvavat kuulemma nätisti suoraan, ja pysyvät luultavasti ihan hyvässä kunnossa, kunhan vain saisin harjattua ne kunnolla tuolta poskien syövereistä.

Nyt siis suunikin on valmis matkaan. X)

perjantai 26. syyskuuta 2008

En tarvitsekaan rokotuksia Japaniin!?

Soitin tänään Vantaan terveyspalveluiden tartuntatautiosaston erikoisterveydenhoitajan puhelinvastaanotolle, missä neuvotaan mm. matkailijoita rokotuksiin liittyvissä asioissa. Oli mukava puhua pätevän oloisen ja asioista perillä olevan ihmisen kanssa sen sijaan, että kääntyy kouluterveyden hoitajan puoleen, joka kuitenkaan ei ole näiden asioiden spesialisti.

Kävi ilmi, että A- ja B-hepatiittirokotteelle on Japanissa tarvetta yhtä paljon kuin Suomessa, eli riski saada se Japanissa on aivan yhtä pieni kuin täällä kotonakin - siis lähes olematon. Ainoa syy, miksi se pitäisi Japaniin lähtiessä ottaa, on jos harrastat vieraiden kanssa seksiä, otat lävistyksiä tai tatuointeja, tai käytät huumeita.. Japanissa lääkäri- ja sairaalapalvelut etenkin sellaisessa kaupungissa kuin Tokio, ovat kuulemma niin korkealuokkaisia, ettei hoitotoimenpiteistä ole mitään vaaraa saada hepatiitti, edes hammashoidossa, josta Rokote.fi:ssäkin peloteltiin.

Tässä kohdassa täytyykin kyllä antaa pienet risut sekä Rokote.fi- että Kansanterveyslaitoksen rokotesivustoille, sillä maakohtaisissa tiedoissa toki lukee Japaninkin kohdalla, että rokotteet tulee ottaa "riskinarvion perusteella", mutta kun luet riskitekijöistä, luet kyseisen taudin yleismaailmallisista riskitekijöistä, et siitä, millaiset riskit nimeonomaan siinä kyseisessä maassa on saada tauti.

Myöskään aivokuumerokotus ei kuulemma ole tarpeellinen, vaikka kävisi lyhyillä vaelluksilla tai oleskelisi myös maaseudulla. Kuulemma Japanissa tautia esiintyy erittäin vähän, ja vaikka se nimeltään onkin Japanin aivotulehdus, sitä esiintyy muissa Aasian maissa paljon enemmän kuin Japanissa.

Kysyinkin hoitajalta vielä lopuksi varmistukseksi, onko hän siis sitä mieltä, että minun ei kannattaisi ottaa kyseisiä rokotteita, ja hän vastasi, että mikäli olen matkustamassa nimenomaan vain Japaniin, A- ja B-hepatiittia ei tarvitse ottaa. Tietenkään siitä ei ole mitään haittaa, koska se on elinikäinen rokote, mutta tarvetta sille ei Japanissa ole. Lisäksi hän ei suosittele aivokuumerokotetta, sillä siinä sivuvaikutukset ja reaktiot rokotteelle voivat olla hyvin voimakkaita, ja kyseisen rokotteen kohdalla tulee tarvetta harkita erittäin tarkasti, sillä joillekin herkille ihmisille se ei kertakaikkiaan sovi. Toisinsanoen rokotuksesta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä Japanin tapauksessa. Hän kehotti kuitenkin ottamaan vaihtokoulusta selvää, vaaditaanko Japanissa pidempään opiskelevilta jokin rokote. Tavalliselle matkailijoille mitään määräyksiä ei ole, mutta kannattaa tarkistaa, onko koululla tai valtiolla jotain määräyksiä opiskelijoiden suhteen.

Tällä hetkellä siis näyttää siltä, että minun ei tarvitsekaan ottaa mitään rokotuksia, jollei koulu jostain syystä niin määrää! Ja kun enemmän ajattelee, niin eihän Japani kyllä mikään tautipesäke ole varmasti kenenkään mielikuvissa. Huomautan kuitenkin, että jokaisen kannattaa tietenkin itse ottaa yhteyttä oman terveyskeskuksensa tartuntatautien osastolle, ja kysellä ohjeita omaan tapaukseen liittyen, sillä riskinarvio on kuitenkin aina henkilö- ja tapauskohtainen, ja jokainen meistä yksilö.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Reseptisirkus

Kävin koulun terveydenhoitajalla kysymässä voinko saada reseptin A- ja B-hepatiitti-rokotusta varten suoraan terkkarilta. Koska meidän koulumme terveydenhuollossa ei kuitenkaan ole tarjolla lääkäripalveluita, terveydenhoitaja ei yksin voi kirjoittaa reseptiä. Niinpä soitin sitten kunnalliseen terveyskeskukseen, jossa he laittoivat minulle reseptin tulemaan. Saan hakea reseptin vasta joskus viikon kuluttua. -__- Ennen kuin käyn ostamassa kalliin rokotteen, yritän vielä käydä terveyskeskuksen rokotusneuvonnassa varmistamassa, että ylipäätään ehdin ottaa kaikki kolme hepatiittirokotetta ennen vaihtoon lähtöä. Vaihtoon kun on tasan kuusi kuukautta lokakuun ensimmäisenä päivänä, ja ensimmäinen hepatiitti pitäisi ottaa kuusi kuukautta ennen matkaa. Tiukoille menee! Saa nähdä, miten kaikki sujuu. Toivon, että kolmannen piikin ottamisajankohdassa olisi hieman jouston varaa...

Sinänsä on tosi tylsää, että vaikka itse olin todella ajoissa vaihtoonlähtöni kanssa liikkeellä, olen omasta toiminnastani huolimatta tässäkin asiassa hieman myöhässä. :(

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Tarkemmin rokotuksista

Mikä onni, että sain ilmoituksen vaihtoon lähdöstä juuri nyt. Huomasin nimittäin viikonloppuna etsiessäni rokotustietoa Kansanterveyslaitoksen ja Rokotus.fi-sivuston kautta, että minulla on jo suorastaan kiire toimia!

Japaniin matkustavan ei ole pakko ottaa mitään rokotuksia, mutta harkinnanvaraisesti B-hepatiitti-, kolera- ja japaninaivokuumerokotuksia suositellaan etenkin pidempään maassa oleskeleville.

Japaninaivokuumerokotus kuuluu Japanin omaan rokotusohjelmaan, ja se antaa suojan hyttysten välityksellä lähinnä maaseudulla sioista ja tietyistä lintulajeista ihmiseen leviävää varsin vaarallista virusta vastaan. Mikäli matkustaa Japanin suurkaupunkeihin ja yöpyy lähinnä hyvissä hotelleissa, ei rokotetta yleensä tarvitse. Sen sijaan jos harrastaa paljon ulkoaktiviteetteja, kuten vaikkapa pyöräilyä, telttailua tai patikointia, voi rokote tulla tarpeeseen etenkin sadekausilla ja eteläisimmissä osissa saarivaltiota. Pohjoisisella Hokkaidon saarella tautia ei yleensä esiinny. Japanin aivotulehduksen vakavassa muodossa kuolleisuus on jopa 30%, joten tämän rokotteen kohdalla en itse epäröi. Vaikka rokotus maksaneekin jotakuinkin 70 euroa, tiedän viettäväni aikaa mitä luultavammin myös maaseudulla, ja jos suunnitelmani Fujille kiipeämiseksi toteutuu, voi olla varma, että niissä metsissä kuhisee jos jonkinmoisia hyttysiä.

Tavallisen turistin ei useinkaan tarvitse huolehtia B-hepatiitista, sillä se tarttuu suojaamattoman seksin, huumeneulojen tai esimerkiksi veren välityksellä. Jos oleskelee ulkomailla kuitenkin pidemmän aikaa, voi joutua onnettomuuksiin ja mahdollisesti sairaalahoitoon, jolloin voi altistua taudille. B-hepatiittisuoja on välttämätön kaikille ulkomaanmatkailijoille, jotka joutuvat käymään hammashoidossa. Itse pohdin kuumeisesti, tarvitsenko hepatiittisuojaa, sillä enhän ole mikään villiä suojaamatonta seksiä tai huumeita harrastava riskimatkailija. Toisella puolella vaakakupissa painoivat 100 euroa ylimääräisiä kuluja, ja toisessa kupissa taas ovat puhkeamaisillaan olevat viisaudenhampaani. Hampaat eivät oireile tällä hetkellä mitenkään, mutta entä vuoden kuluttua? Voin hyvinkin huonolla tuurilla joutua leikkaukseen hammaslääkärissä Japanissa, joten siitä syystä olen päätynyt ottamaan B-hepatiittirokotteen. Koska A- ja B-hepatiittien yhteisrokote maksaa 150 euroa, ja suojaa käytännössä koko loppuelämän molemmilta taudeilta, otan luutlavasti juurikin tuon yhteisrokotteen. Molempia tauteja esiintyy ympäri maailmaa, joka Euroopassa. A-hepatiitti lisäksi leviää varsin helposti ruoan ja huonon hygienian välityksellä, joten eipähän tarvitse huolehtia sitten tulevina vuosina siitäkään, jos jonnekin Suomen ulkopuolelle sattuu matkaamaan.

Kolerarokotusta en itse aio ottaa, sillä vaara altistua koleralle, on Japanissa melko olematon. Maassa on ollut vain muutamia tautitapauksia, ja useimmat niistä ovat ulkomaalaisten maahan tuomia. Kolera leviää esimerkiksi Afrikassa saastuneen juomaveden ja huonon hygienian kautta. Japanilaisten suhteellisen tiukoissa hygienisissä oloissa siis tuskin altistun koleralle. Rokotusta suositellaankin vain niille, jotka työskentelevät huonoissa hygienisissä oloissa, kuten esimerkiksi pakolaisleireillä. Jotenkin en millään jaksa uskoa, että löytäisin itseni ensi vuonna töistä pakolaisleiriltä...

Se, miksi minulla on kiire, johtuu B-hepatiittirokotuksesta, jonka ensimmäinen kolmesta vaadittavasta pistoksesta normaalissa rokotuskäytännössä otetaan kuusi kuukautta ennen matkalle lähtöä. Ehdin siis ottamaan rokotuksen juuri ja juuri, mikäli toimin heti. On olemassa myös nopeutettu rokotuskäytäntö, jossa rokotteet otetaan paria kuukautta ennen matkaan lähtöä. Tällöin kuitenkin vaaditaan tehostepiikki vuoden kuluttua ensimmäisen rokotteen ottamisesta, jotta immuniteetti olisi taattu. Koen hieman hankalaksi tehostaa rokotustani ollessani Japanissa, joten pyrin saamaan lähes elinikäisen hepatiittisuojani jo ennen matkaan lähtöä.

Tuntuu ahdistavalta sijoittaa reilu 200 euroa rokotuksiin. Enhän välttämättä kuitenkaan niitä tarvitse. Äitini lupautui jo kuitenkin hieman sponsoroimaan, joten se helpottaa hieman rahallista ahdinkoani. Tiedän myös, että olen luonteeltani sellainen, että jos en rokotuksia ottaisi, miettisin jokaisen hyttysen nähdessäni, että kohta makaan sairaalassa.. Parempi kai siis maksaa, kuin katua. :]

maanantai 5. toukokuuta 2008

Rokotuksista

Soittelin tänään terveyskeskukseen ja tarkastin rokotustietoni. Minulla kun ei ollut tarkkaa tietoa siitä, mitä rokotuksia olen saanut ja milloin. Perusrokotukset pitää tietenkin olla kunnossa Suomessakin , joten jäykkäkouristusrokotus on nyt sitten uusittu. Kesän Belgian matkaa silmälläpitäen halusin myös varmistaa, että minulle on annettu vauvana mpr-rokotteet, sillä Keski-Euroopassa on ilmeisesti ollut nyt liikkeellä tuhkarokkoa.

Japaniin menijöillekin suositellaan jos jonkinmoista rokotusta, mutta mikään ei ole pakollinen. Mikäli vaihto joskus varmistuu, aion sitten joskus loppusyksystä hankkia ainakin japanin aivokuumerokotteen, sekä mahdollisesti suojan myös A- ja B-hepatiittia vastaan. Rokotukset lisäävät ikävästi kuluja matkabudjettiin, mutta olen kuitenkin mieluummin turvallisin mielin liikkeellä.