torstai 10. helmikuuta 2011

Japanilaisia ei Facebookki kiinnosta...

... Mutta Riisa no Nipponin lukijoita selvästikin kiinnostaa. Blogin Facebook-sivulla on jo 200 fania! O_O Suuri kiitos kaikille liittyneille! Toivon, että sivulle postitetut linkit ja muut kommenttini jaksavat kiinnostaa jatkossakin.



Pahoittelen piirroksen järkyttävää laatua. Olisin mielelläni käyttänyt tähän vähän useamman minuutin...


Mutta koska aihe on ajankohtainen, jatketaan niistä japanilaisista. New York Times kirjoitti tammikuun alussa Facebookin kivisestä taipaleesta Japanissa. USA:ssa 60% netin käyttäjistä on Facebookissa, suomalaisistakin jopa kolmannes ja maailmalla yhteensä yli 583 miljoonaa ihmistä päivittelee asioitaan Naamakirjaan. Japanissa kuitenkin vain vajaa 2% on joutunut Facebookin pauloihin. Mistä kiikastaa?

New York Timesin mukaan tärkeimpiä syitä on kaksi, ja myös omien kokemusteni mukaa ne vaikuttavat relevanteilta näkökulmilta. Ensinnäkin Japanissa on jo kasoittain erilaisia sosiaalisen median palveluita niin yhteisöllisistä blogipalveluista aina lukemattomiin erilaisiin onlinepelipalveluihin ja Facebookin kaltaisiin yhteisösivustoihin. Japanilaisilla on siis pelkästään kotimaisissa palveluntarjoajissa jo pitkä lista, josta valita. Esimerkiksi erityisesti mobiiliyhteisön iloja tarjoilee 22,5 miljoonaalle käyttäjälleen Gree, ja Mixillä, Japanin "Facebookilla", on silläkin huimat 21,6 miljoonaa käyttäjää. Blogi- ja yhteisösivusto Ameballa on kymmeniä miljoonia rekisteröityneitä käyttäjiä, ja kyseisen palveluntarjoajan eri mobiili- ja twittertyyppisillä palveluilla muutama miljoona lisää. Onpa Ameba rantautunut viime vuonna USA:hankin, jossa sen Facebookissa toimiva sovellus Ameba Pico keräsi ensimmäisten kolmen kuukauden aikana huimat miljoona pelaajaa.

Maailman sosiaalisen median yhteisöt. Japanissa Mixi pitää Google Trendsin ja Alexa-palvelun webtrenditietojen mukaan ykköspaikkaa. Kartta: Vincos.

Facebook, kuten me kaikki kenties tiedämme, vaatii käyttäjää rekisteröitymään omalla koko nimellään. Seuraavaksi meitä pyydetään lataamaan itsestä profiilikuva, jotta ystävien olisi helpompaa löytää meidät. Profiilisivulle tallennetaan – kukin halunsa ja avoimuutensa mukaan – erilaisia tietoja omasta uskonnollisesta suuntauksestaan, poliittisista arvoistaan, harrastuksista, koulutuksesta, työpaikasta, lempileffoista jne. Laittavatpa jotkut kotiosoitteensakin Facebook-kaveriensa nähtäville. Toinen ja kenties kaikkein tärkein syy juuri Facebookin puuttumiselle japanilaisesta sosiaalisen median kentästä lieneekin japanilaisten varsin anonyymi nettikäyttäytyminen.

Suuri osa japanilaisista palveluista ei vaadi mitään edellä lueteltuja henkilökohtaisia tietoja. Palveluita käytetään nimimerkkien turvin, ja oikeita kasvokuvia itsetään ei jaeta lainkaan samaan malliin kuin naamakirjassa, josta näyttää valokuva-albumien perusteella tulleen Suomen uusi irc-galleria. Japanilaisten avatareja koristavat suosikkinäyttelijät, animaatiohahmot tai muut välttämättä mitenkään henkilöön liittymättömät kuvat. Oma identiteetti pidetään piilossa niiltä, joille sitä ei haluta paljastaa. Myös kavereiden hakeminen satunnaisesti nimen tai edes koulutietojen perusteella on tehty lähes mahdottomaksi, jollei tiedä ystävänsä nimimerkkiä, sillä ihmisillä voi käytännössä olla samojakin nimimerkkejä, ja tietyllä koululla hakiessa saa satoja tai tuhansia profiileja läpikahlattavaksi. Kaikista profiileista ei edes näe mitään tietoja, joten hakuammunta on melko mahdotonta. Anonymiteetin suoja säilyy siis käytänössä niin kauan, kuin henkilö haluaa sen säilyttää. Tämän turvin esimerkiksi Mixissä osallistutaankin aktiivisesti erilaisten ryhmien keskuteluun, vähän niinkuin foorumeilla.

Jotkut sosiaalisten julkaisupalveluiden, kuten Ameban, käyttäjistä saattavat olla suosittuja bloggareita, jonka kaikki "tietävät", mutta moni tällainen japanilaisbloggaaja ei koskaan haluaisi tulla haastatelluiksi nimellään tai kasvoillaan. Suomessa iso osa bloggaajista ei pelkää näyttää kasvojaan kuvissa. Täällä blogeilla saateaan jopa nimenomaan hakea julkisuutta. Japanissa löytyy tietenkin myös julkisuushakuisia bloggaajia, mutta toisaalta anonyymi bloggailu mahdollistaa kerrankin vapaan mielipiteiden esittämisen. Omalla nimellä blogatessa kun on kuitenkin kyseessä sekä oma, perheen että työpaikan kunnia. Osa todellisista mielipiteistä jäänee silloin taustalle.

Mixissä olen kaverilistallani yksi harvoista, joiden profiilikuvassa möllöttää oma naama.

Vaihtoni alkaessa ainoastaan pari japanilaista ystävääni käytti Facebookia, ja hekin olivat niitä, joilla oli ulkomaalaisia kontakteja tai ystäviä. Kukaan yliopistossa tapaamistani kavereistani ei ollut tuolloin kuullutkaan Facebookista. Tälläkin hetkellä Facebookissa olevista reilusta 40 japanilaisista ystävistäni suurin osa on jollain tapaa "kansainväliseksi" japanilaiseksi luokiteltavia ihmisiä. Yksi palasi vuosi sitten maailmanympärysmatkalta, toinen on juuri vaihdossa ja kolmas suunnittelee työskentelyä ulkomailla. Yksi fb-kavereistani on tekemässä partiotyötä Euroopassa, yksi käy tuon tuosta Jenkeissä työmatkoilla ja kaksi on parhaillaan Suomessa.

Loput japanilaisista tuttavistani eivät käytä Facebookia, mutta löydän suuren osan heistä japanilaisesta sosiaalisen median palvelusta Mixistä... jos löydän. Mixissä, kuten useimmissa japanilaisissa nettiyhteisöissä kun käytetään nimimerkkiä, ja sitä voi vaihtaa lennossa milloin vain. Se yhdistettynä vaihtuviin profiilikuviin tekee minun mixin käyttämisestäni välillä melko tuskaista, sillä lukutaitoni ollessa mitä on, kestää aina heti selvittää, kuka uuden nimimerkin takana lymyää.

Mixi, kuten myös esimerkiksi edellä mainittu Gree, ovat suljettuja palveluita. Tällä tarkoitan sitä, että rekisteröityäkseen niihin täytyy saada ensin kutsu joltakin palvelun käyttäjältä. Lisäksi esimerkiksi Mixiin voi rekisteröityä vain, jos omistaa japanilaisen kännykkäliittymän – tai on rekisteröitymishetkellä omistanut, kuten minä taannoin.

Mixin ja muiden tarjoamat palvelut ovat lähes samoja kuin Facebookissa, ja esimerkiksi Mixi on viimeisen vuoden aikana lähestynyt Facebookkia lukuisilla uusilla ominaisuuksillaan, esimerkiksi tykkäämis-napeilla ja omalla etusivulla juoksevilla kaverien statuspäivityksillä. Mixi on myös täynnä erilaisia pelejä ja applicationeita, kuten Facebookkikin, joten erot palveluiden välillä eivät ole huimat. Kielirikkona en voi toki kommentoida Mixin käytettävyyttä aivan objektiivisesti, mutta monissa interaktiivisuuteen tukevissa toiminnoissa Mixillä on Facebookiin verrattuna vielä paljon kehittämisen varaa. Esimerkiksi kaverin statusten tai päiväkirjojen kommentointi kyllä onnistuu, mutta palvelu ei ilmoita viestiisi tulleista uusista vastauksista kuin parin päivän ajan. Satunnaiskäyttäjälle tämä on ärsyttävää, ja osa viesteistä saattaa mennä tästä syystä aivan ohitse.

Facebookilla voisi tietyssä mielessä olla kilpailuvaltteja myös Japanissa, sillä sen käyttöliittymä on jo pitkälle hioutunut ja melko toimiva, jos turvallisuuspuolta ja yksityisyyden suojaa ei oteta lukuun. Myös kontaktiverkosto ympäri maailman on huikea. Tähän asti japanilaiset, jotka kuluttavat älyttömät määrät yenejä surffaillessaan nettipalveluissa niin koneellaan kuin kännykälläänkin, ovat kuitenkin kukkaroinen Facebookin tavoittamattomissa. Odotankin mielenkiinnolla, milloin Zuckerberg ja kumppanit uskaltautuvat yrittämään parempaa jalansijaa myös Nipponissa. Työtä se ainakin vaatii, ja kenties jotain rajoitusten poistoa, sillä jo nyt osa japanilaisista kirjautuu Facebookiin feikkinimellä, vastoin sääntöjä. Yksi lisäys japanilaisten Facebook-sivustolla kuulemma on meidän länkkäreiden sivustoon: he voivat kirjata tietoihinsa myös rakastamansa, henkilön persoonaa valoittavat veriryhmätiedot!

Japanilaisten anonymiteetin rinnalla voi myös pohtia, miksi vaikkapa me suomalaiset olemme niin aktiivisesti ja mielellämme ilmoittamassa milloin pyykeistämme, lenkkeilyistämme, kauppareissuistamme, opiskelujemme etenemisestä tai muista pienistä päivittäisistä saavutuksistamme ja vastoinkäymisistämme. Tarvitseeko kaikkea jakaa, ja miksi se on isosta ostasta ihmisiä niin mukavaa? Ja miksi japanilaisista se ei tunnu olevan? Jakavatko he asiansa kohdennetummin, e-maileissa tai kasvotusten? Entä emmekö me malta odottaa, että näemme näitä ystäviä, joita asiamme kiinnostavat, vai onko helpompi jättää ihmissuhteet verkkoon?

Jaa... pitääkin varmaan käydä laittamaan nuo vasta paistamani keksit rasiaan, etteivät kuivu tuonne pellille. Niin, ja tiskitkin.... ;P