Vuosi Japanissa...

Jotain jännittävääkin jännittävämpää on tapahtumassa..

Kun 2010 joulukuussa Japanissa ollessani sain sähköpostia blogiini tutustuneelta kustantajalta, en meinannut uskoa lukemaani. Kului muutama kuukausi, ja helmikuussa 2010 palasin Suomeen. Suoritin työharjoitteluani ja annoin ajatusten ja suunnitelmien muhia päässä hissukseen pahimman kiireen ohi, kunnes sitten loppukeväästä aloin kirjoittaa – kirjaa.

Kesätöiden ohella koko 2010 kesä kului miniläppärin kanssa kahviloissa, puistoissa, kirjastoissa ja kotipöydän ääressä istuen ja kirjoittaen. Valmista ei tullut toki kesän aikana, vaan tekstiä piti tuottaa seuraavaan jouluun saakka koulun ohessa. Juuri ennen joulua 2010 sain käsikirjoituksen jotakuinkin valmiiksi – tai no, raakileeksi. Kaikenlaista piti vielä tsekkailla, tarkistaa ja hioa.

Lopulta reilu 150 täyteen kirjoitettua A4:ää lähti kielentarkastukseen, tuli takaisin ja lähti taas. Venkslausta, hiomista, vääriä sanamuotoja ja pilkkuvirheitä. Ja lopulta sitten helmikuussa 2011 käsissäni oli valmis käsikirjoitus – taittoa vaille valmis kirja!

Olo oli hämmentyneen onnellinen, mutta projekti ei suinkaan loppunut vielä siihen. Graafikko kun olin, kustantajani Finn Lectura oli ehdottanut, että voisin myös taittaa ja suunnitella kirjani ulkoasun itse, mikäli kokisin sen mielekkääksi. Tietenkin otin tarjouksen innolla vastaan. Ja kun nyt kerran tietokoneen kovalevylläni on yli 15000 täysiresoluutioista valokuvaa Japanista, ei liene yllätys, että kuvamateriaalikin tuli pääasiassa samasta osoitteesta. Edessä oli siis vielä kenties toiset puoli vuotta työtä, mutta ilokseni sain iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun sain kirjan taiton sisällytettyä opinnäytetyöhöni. Noihin aikoihin keräsinkin vastauksia Japani-kyselyyni, jonka muutamat teistä ehkä muistavat viime keväältä. Huikeat reilu 500 vastausta auttoivat minua suuresti, kun lähdin miettimään taittoratkaisuja ja sitä, miten suomalaiset, Japanista kiinnostuneet tuon kaukaisen maan oikeastaan näkevät, tai millaiset heidän (tai teidän?) lukutottumuksensa ovat.

Pitkin alku kevättä arkistoin loputonta kuva-arsenaaliani, jotta valokuvien valitseminen kirjaa varten olisi helpompaa. Sakura, temppeli, Shibuya, rautatie, asema, lippuautomaatti, jäätelö, gyoza, shika, soija, marketti, tie, pyörä, bussi, koulupuku.... kaikilla tuhansilla kuvillani on nyt avainsana. Voitte vain kuvitella, miten kauan 15000 valokuvan hakusanoittaminen kesti... tai miten "jännää" se oli, kun sitä oli tehnyt ensimmäiset 5 000 kuvaa ja suunnilleen kaksi samanlaista settiä oli vielä edessä.

Sana 'bambu' löytää arkistostani kätevästi vaikkapa tämän vehreän metsän Saitamassa, ja sanoilla 'kaupungilla', 'shoppailu' tai vaikkapa 'elektroniikka' voi löytää kuvan Akihabaran meneväisestä kaupunginosasta Tokiosta.

Maaliskuun korvilla aloitin pikkuhiljaa varsinaisen kirjan taiton suunnittelun. Ehdin miettiä typografiaa, luonnostelemaan kustantajalle mallitaittoa... ja sitten Japanissa rysähti. Sendaissa järisi maa ja kaikki pysähtyi hetkeksi. Shokki valtasi sisuskalut ja huoli ystävistä Japanissa vei voimat. Kun tilanne pikkuhiljaa taas normalisoitui, motivaatio kirjaa kohtaan oli hetken hieman kadoksissa – tottakai halusin saattaa sen loppuun, mutta "toisen kotimaani" tapahtumat ahdistivat ja hetken aikaa tuntui, että eihän tässä hommassa ole mitään järkeä, kun Japani, josta kirjoitan, on kadonnut! Työtä oli kuitenkin saatettava eteenpäin ja viikot vierivät taiton parissa. Vähitellen huomasin, että siellä ne ystäväni elävät lähes samaa elämää kuin ennenkin – huolestuineina ja väsyneinä, mutta kenties sisukkaampina kuin koskaan. Vain muutama viikko järistyksestä tokiossa käytiin jälleen ihan samaan tapaan koulussa, töissä ja kaupassa, ja pian sendailaisetkin kaverini jatkoivat elämäänsä. Kesään mennessä olin palannut maanpinnalle shokista, käärin hihat ja jatkoin töitä oikein urakalla– ja samanlaisella tarmolla jokapäiväinen Japani-kuvien katselu alkoi taas itää mielessäni armottomana matkakuumeena, josta en varmasti pääse eroon ennen seuraavaa Japanin matkaa.

Kirjan teko jatkui läpi kesän ja taitto alkoi valmistua. Kustantajalta tuli vihreää valoa valintojeni kohdalta ja lopulta piti alkaa miettiä, missä vaiheessa teos menee painoon. Elokuun loppu oli pitkiä iltoja ja ankaraa läpilukua. Kun on lukenut omaa tekstiään likemmäs kymmeniä kertoja, sille alkaa pikkuhiljaa sokeutua. Osansa tarkastusurakasta saivat siis lopulta perheenjäsenetkin. Ja sitten, syyskuun koittaessa kirja oli viimein painossa. Tunne oli sanoinkuvailematon. Ihana, mutta rankka, toista vuotta kestänyt projekti oli vihdoin poissa minun käsistäni, ja pian lapsuuden unelmani olisi tosi – olisin julkaissut kirjan?!

Ja siellä se kirja valmistui koko syyskuun, kunnes tänään se on vihdoin tullut painosta! Omaan ensimmäiseen lämpimäiskappaleeseeni saan iskeä sormeni tänä perjantaina. En malta odottaa! Toisaalta, olen kauhuissani. Mitä nyt tapahtuu? Ostaako sitä kirjaa joku? Lainataanko sitä kirjastosta? Toivottavasti!

Hyvät naiset ja herrat, saanko siis esitellä: "Vuosi Japanissa – Opas arkeen ja elämään vieraassa kulttuurissa"!

Oppaaksi vaihtarille, Japaniin töihin lähtijälle ja maailmanmatkaajalle tai viihdykkeeksi nojatuoliretkeilijälle. Yksissä kansissa kaikki, mitä minulta ikinä on tässä blogissa kysytty, ja kaikki, mitä itse olisin toivonut tietäväni jo ennen vaihtoon lähtöäni. Kokemuksia, sattumuksia ja tietenkin mielenkiintoista faktaa. Ennakkotilattavissa suurimmassa osassa verkkokirjakauppoja, ja pian saatavilla myös hyvin varustelluista kivijalkakirjakaupoista, kunhan kirja nyt ehtii painolta kustantajan varastoon.

Tarkemmin teokseen voi tutustua Finn Lecturan sivuilla.

Voin vain sanoa, että tuntuupa kyllä kummalliselta. Ja kiitos teille ahkerille lukijoille, jotka olette olleet näinä vuosina kannustamassa blogin kirjoitteluun!

Vaihto Japaniin – mustaa valkoisella!

Sain tänään postissa Joshibin 受入承諾書 -dokumentin ("ukeire shuudakusho", eli "Letter of Acceptance" eli "Hyväksymistodistus" tms.), jossa todistetaan, että tämä henkilö on nyt tosiaankin sitten lähdössä Japaniin vaihtoon. Oli hauskaa yrittää tulkata kirjeen japaninkielistä osuutta. Osasin lukea aika monta kanjia, tunnistin Joshibin nimen, sain selville vaihdon ajankohdan ja muutamia muita yksinkertaisia faktoja. Silti ilman englannin kielistä versiota en missään nimessä tulisi vielä toimeen. -__-

Paitsi että lappu käy siis todistukseksi vaihdostani, siitä kävivät ilmi myös kauan odottamani tärkeät päivämäärät. Näillä näkymin koulu alkaakin siis 13. huhtikuuta ensi keväänä ja kahden lukukauden, eli yhden lukuvuoden mittainen vaihtojaksoni päättyy tammikuun 2010 loppupuolella, Joshibin vuosiloman alkaessa. Minut on sijoitettu toiveideni ja yleisen logiikan mukaan Joshibin yliopiston muotoilun osastolle, jonka nimi japaniksi on デザイン学科 (dezaingakka). Kyseiseltä osastolta löytyvät vapaasti suomennettuina visuaalisen viestinnän, ympäristösuunnittelun ja tuotesuunnittelun koulutusohjelmat. Itse tulen suorittamaan opintoni tietenkin visuaalisen viestinnän koulutusohjelmassa, sitähän opiskelen nytkin, joskin graafisen suunnittelun nimikkeen alla. Saattaisi olla mielenkiintoista ottaa kursseja myös jostain kyseisen osaston ulkopuoleltakin. Esimerkiksi perinteisiä japanilaisia kuvataiteen muotoja olisi kiinnostavaa päästä kokeilemaan. Saa tosin nähdä, missä vaiheessa näihin asioihin pääsee vaikuttamaan, vai pääseekö ylipäätään. :]

Suunniteluintoa

Olen ollut eilisen hyväksymispäätöksen saatuani jotenkin aivan hyperaktiivinen. Ajatukset ovat juosseet asiasta toiseen sitä vauhtia, että untakin piti illalla odotella monta tuntia. On vaikeaa keskittyä muuhun, kuin faktaan, että en ole enää puolen vuoden kuluttua Suomessa.

Lopultakin voin hyvällä omalla tunnolla suunnitella kaikkea Japaniin ja vaihtoon liittyvää, ilman että tarvitsee jahkailla ja muistuttaa itseään lisäämään joka ajatukseensakin 'ehkä'-sanan. On niin ihanaa, kun ei tarvitse enää jännittää.

Itse asiassa puoli vuotta ennen vaihtoa on jo muutamia asioita, jotka täytyy muistaa suorittaa alta pois. Ensitöikseni seuraavana maanantaina soitan nimitättäin terveyskeskukseen, ja varaan hammaslääkäriajan. Hammaslääkärijono pääkaupunkiseudulla on noin puolen vuoden mittainen, joten on parasta olla ajoissa. Ennen ulkomaille lähtöä on hyvä tarkastuttaa hampaansa ja hoidattaa kaikki muukin mahdollinen vaiva Suomessa, sillä ulkomailla se voi tulla kalliiksi. En ole varma, mitä kaikkea matkavakuutukset korvaavat.. Siitäkin pitäisi ottaa selvä, mutta sillä ei ole vielä mitään kiirettä. Vakuutuksen saanee konttorista muutamassa päivässä.

Laskin juuri, että saan aivan helposti jouluun mennessä täyteen 90 opintopisteen rajan, joka on edellytys VISA-kortin hankkimiselle. En ole tosin kovinkaan tietoinen kortin käyttökustannuksista tai vuosimaksuista, joten en tiedä kannattaako sitä ottaa ennen todellista tarvetta. Pitäisi jossain välissä käydä pankissakin kyselemässä, sillä en ole koskaan omistanut luottokorttia.

Odotan jännityksellä lisää tietoja Japanista. En usko, että esimerkiksi asumisasiat varmistuvat vielä moneen kuukauteen, mutta olisi mukava saada jotain infoa esimerkiksi suoritettavissa olevista opinnoista - englanniksi. Olen kyllä kahlannut kanjiviidakkoa Joshibin nettisivuilla, ja saanut selville joidenkin kurssien perusajatuksen, mutta siinä se suurimmaksi osaksi onkin. Toisaalta, mitä olen muiden vaihtareiden blogeja lukenut, Japanin tapauksessa vaihtoon liittyvät asiat selviävät usein pikkuhiljaa ja melko hitaasti. Mutta hyvää kannattaa odottaa, ja nyt on sentään varmuus, että jotain hyvää on tulossa. ^_^

Enneuni?!

En ole pitkään aikaan nähnyt Joshibiin liittyviä unia, mutta viimeyönä sain unessa kaksi sähköpostia. Sähköpostin otsikkorivillä luki hiraganalla Joshibi. Toisessa e-mailissa kerrottiin, että minut oltiin hyväksytty vaihto-oppilaaksi, ja toinen sähköposti taas valisti käytännönasioita ja antoi ohjeistusta vaihdon varalle. Mietin unessa, että ehkä ilmoitan sisarelleni, äidilleni ja lähimmille ystävilleni asiasta vasta aamulla, koska oli jo niin myöhä.

Aamulla kun heräsin, mietin, olinko oikeasti eilen illalla saanut moiset sähköpostit, vai oliko kaikki vain unta. Pohdittuani asiaa hieman kauemmin, tajusin, että eiväthän ne edes vaikuttaneet oikeilta e-maileilta, koska miksi kukaan olisi kirjoittanut esimerkiksi Joshibin nimen hiraganalla, eli tavumerkeillä, eikä romajilla, niin kuin olisi loogista tässä tapauksessa. Jopa kanjit olisivat loogisempi vaihtoehto. Harmittelin, ja samalla leikittelin ajatuksella, että olisipa huvittavaa, jos nyt huomaisin, että olinkin yöllä oikesti saanut sähköpostia Joshibista.

Koulun jälkeen istahdin koneelle aloittaakseni harjoitustehtävien teon ja avasin ensimmäisenä sähköpostiohjelman. Kyllä siinä sydän jyskähti kurkkuun ja kovaa, kun huomasin, että olin saanut kaksi sähköpostia, jotka oli otsikoitu "Joshibi exchange students 2009". Hiraganaa ei sentään oltu käytetty. ;) Mailit olivat tulleet koulumme kv-henkilöltä, joka ilmoitti, että minut ja toinen koulustamme vaihtoon hakenut oltiin hyväksytty vaihto-oppilaiksi Joshibiin! Kv-henkilö oli vahingossa lähettänyt saman mailin kahteen otteeseen. Mikä sattuma! Melkein liiankin osuva... :O

Vihdoinkin varmuus puolen vuoden tuskastuttavan odotuksen jälkeen, vihdoinkin tästä alkaa tulla totista totta:

Minä lähden Japaniin!!

Paniikki

Olen paniikin partaalla. Kyselin kouluni toiselta Japaniin lähteävältä vaihtarilta, onko hän kuullut mitään meren takaa, kuullakseni positiivisen vastauksen. Hänen kämppähommansa ovat jo selvät, viisumi tuloillaan ja lentoliput hankittu! Ensin olin innoissani - hyvä homma, että hän on saanut asiat reilaan, kun on lähdössä jo kuukauden kuluttua. Sitten havahduin hirvittävään pelkoon - mitä jos ne eivät otakaan minua sinne, kun sieltä ei ole vieläkään kuulunut mitään. Epätoivo yrittää vallata mielen.

Täytyy kai vain yrittää uskotella, että ne hoitavat ensin kiireisimmät asiat alta pois ja alkavat sitten keskittyä ensi vuoden tulokkaisiin. -__- Wish me luck.

Suurlähetystöjen väkeä ja heidän puolisoitaan

Hillittyyn ulkoasuun naamioidut malttamattomuuta tihkuvat sähköpotini tavoittivat kv-toimiston vastaavan ennen hänen lomaansa, jotta hän saattoi kertoa minulle, ettei vieläkään mitään ole kuulunut Japanista. Samaan kappaleeseen oli ujutettu kuitenkin lupaava tai sitten turhia toiveita nostattava tieto siitä, että Joshibin kv-henkilö on tulossa käymään elokuussa Suomessa. Että ehkä sitten.. tai sitten ei. Minä en usko enää mitään huhuja tai lupaavia epämääräisiä päivämääriä, ennen kuin oikeasti saan jonkun lapun käteeni tai virallisen sähköpostin, jolla asia on lopultakin selvä. Sitä ennen en oikeasti enää jaksa elätellä toiveita, että "ehkä sitten ensi viikolla". Sitä on kohta puoli vuotta tässä hoettu. Ja nämä samat valitusvirret olen toki tässä blogissakin jo kymmeniä kertoja kuulutellut. Pahoitteluni.

Vaikka ne tietyt japanilaiset eivät tunnukaan haluavan lähestyä minua kirjeitse, täällä Brysselissä, jossa oleilen parhaillaan, olen tavannut paljon japanilaisia. Useimpien kanssa en ole toki juttelemaan päässyt, mutta on hauskaa kuulla katukuvassa arkista japania, nähdä japanilaisten lasten leikkivän kotipihassa ja kiljuvan metroasemalla hassulla, niin perin japanilaisella lapsen äänellään. Myös ranskan kielikurssilla on kaksi japanilaista naista, joista kummankin kanssa olen päässyt jo lyhyesti juttusille. En tiedä heidän ikiään, mutta veikkaan 25-35 -vuotiaiksi. Japanilaisten naisten ikää on niin tavattoman vaikeaa arvioida. Toinen heistä on kotoisin Nagoyasta ja toinen Tokiosta. Tokiolainen Sachiko on ollut täällä vuoden verran, koska hänen miehensä työskentelee Japanin Belgian-suurlähetystössä. Hän on palaamassa Tokioon ensi keväänä, jolloin minäkin toivon mukaan olen menossa sinne. Hän pyysi sähköpostiosoitettani, joten annoin hänelle käyntikorttini. Ehkä saan taas uuden ystävän, tai ainakin hyvänpäiväntutun. ^-^

Toinen hauska sattuma on, että erään tuttavaperheen isän ystävä työskentelee Japanin Suomen-suurlähetystössä. Tuttavamme lupasi antaa minulle tämän ystävänsä yhteystiedot, jotta voin tarvittaessa kysellä häneltä asioita jne. Kuulemma siellä on pienet piirit, ja kontaktejahan ei koskaan voi olla tietenkään liikaa. On kiva, kun on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita toisten asioista ja valmiita auttamaan. ^_^

100 päivää odotusta

Sama vanha virsi jälleen: Ei mitään vieläkään. Ja on kulunut likimain 100 päivää vaihtokaavakkeiden ja portfolion jättämisestä opettajien huomaan!

Jotenkin sitä kuvittelisi, ettei se vastauksen lähettäminen ole niin vaikeaa. Pieni kaunis sana 'kyllä' riittäisi minulle. ^_~ Mutta japanilaisille tuntuvat kaikki paperihommat olevan vaikeita, mikäli uskoo muiden ihmisten blogeja ja omia kokemuksia. Asioissa kestää. Tosin Lions-vaihtoon hakiessani muistaakseni jo sentään tammikuussa tiesin pääsystäni Japaniin, vaikka paperit omaan clubiin lähetettiin vasta joskus marraskuun lopussa tai joulukuun alussa. Pari kuukautta on ihan ymmärrettävä käsittelyaika.. Mutta neljäs kuukausi alkaa jo jotenkin ketuttamaan.

EVTEKin kv-toimisto on tiettävästi kesälomalla enää vähän aikaa. Yritän ajatella positiivisesti, ja kuvittelen, että lomalla olevan sihteerin sähköpostissa odottaa iloinen kirje toiselta puolelta maapalloa. Toivon, että asiat selkenevät pian, koska muuten kohta on edessä seuraava kauhea mahdollisuus - Joshibissa alkaa kesälomat! Kahden kuukauden hiljaiselo! Mutta eiväthän ne nyt voi jättää vastaustaan kesän loppuun.. Ei, eivät ne voi, etenkin kun ovat jo lupailleet vastauksia viime kuussa. Kaiken kukkuraksi yksi hakijoista saisi tietää lähdöstään tai lähtemättömyydestään vasta syyskuussa, ja se kuulostaisi jo jopa japanilaisten byrokraatikkojen korvissa ehkä liian epäreilulta, kun tytön lähtö olisi kuitenkin samaisessa kuussa.

Alan (taas) kyllästyä odottamiseen. -__-

Joshibin vastausta odotellessa

No, meni sitten toinenkin viikko, eikä vieläkään mitään kuulu. Ei siis edelleenkään mitään raportoitavaa Joshibin saralta. Onneksi nyt on taas viikonloppu ohi, ja on taas monta päivää, jolloin vastaus voi tulla..

En ole ehtinyt suunnitelmistani huolimatta liiemmin lukea japania kesälomalla. Ensi perjantaina myymälätyöt vaihtuvat kuitenkin hieman leppoisampaan lastenvahtimistyöhön Belgiassa, joten vapaa-iltoinani ehkä ehdin jopa harjoitella hieman uusia kanjeja ja kielioppisääntöjä. Löysin kotona Pohjanmaalla käydessäni Japanista peräisin olevan vanhan anime-julisteeni, jonka takana on kaikki japanilaisten ala-astelaisten opiskelemat kanjit, sekä tavumerkit, romajit (l. latinalaiset aakkoset) ja jotain muuta 10-vuotiaalle japanilaiselle hyödyllisiksi katsottuja tietoja, kuten kertotaulut. Aion ripustaa julisteen tietokoneeni eteen, jotta muutama kanji tulisi katsottua läpi edes vahingossa ohimennen. Koneella istuessa on myös kätevää netistä käsin tarkistaa, jos ei satu muistamaan jonkun kanjit merkitystä. Tavoitteeseeni, 200 kanjiin ei kuitenkaan ole mahdottoman pitkä matka enää, joten katsotaan, josko jouluna olisi päästy siihen - julisteen avulla tai muuten vain. ^_~

Ja lisää odotusta..

Vihdoinkin vastauksia?!

Lopultakin on edes pieni toivo tämän ikuisuudelta tuntuneen odottamisen päättymisestä! Sain tänään nimittäin sähköpostia EVTEKin kv-toimistosta, ja sieltä kerrottiin, että vastaukset vaihtohakemuksiimme saapuvat Japanista kesäkuun puolessa välissä. Sikäläinen kv-toimisto oli ilmoittanut saavansa Joshibin tiedekunnilta mahdolliset hyväksynnät 10.6. mennessä. Siihen ei ole enää kuin muutama viikko. Pari kuukautta sitten sekin tuntui iäisyydeltä, mutta tässä vaiheessa alkaa olla ihan sama milloin sieltä vastataan, kunhan vastataan.

Toivon, että tämä blogi ei saa vastauksen myötä kuolemantuomiota. Mikäli niin ikävästi kuitenkin käy, olkoon tämä katkera opetus jollekkin toiselle vaihtoonpyrkijälle siitä, että joskus kaikki ei kuljekaan suunniteltujen polkujen mukaan. Mutta jätetään suuremmat manaukset nyt väliin, sillä toivo ei ole lainkaan menetetty.

Vielä kolmisen viikkoa piinaa jäljellä!

100 kanjia?!

Sarjakuvapäivät Tampereella olivat ihan mielenkiintoinen tapaus. Muutamia tuttuja käveli vastaan, ja tapasinpa entisen sarjakuvapiirustuksenopettajanikin, mikä oli mukavaa. Mangaa meni laatikkokaupalla. Pikkuveljelle tuli ostettua tuliaisiksi muutama One Piece -manga, ja lähtipä kyseisen sarjan ilmainen julistekin mukaan.

Kanjeja on tullut opeteltua japanin tunnilla mainiota tahtia. Ilmeisesti noin 100 ensimmäistä kanjia tulee opiskeltua tässä kevään kuluessa, tosin onneksemme vain noin 60 otetaan mukaan lopputenttiin. Olin erittäin yllättynyt, kun tänään huomasin, miten paljon merkkejä olemme ehtineet lyhyessä ajassa kaluta läpi. Pikkuhiljaa myös teoria ja mahdottomalta vaikuttava logiikka alkavat joissain harvoissa tapauksissa hieman aueta minullekin. Kuten ehkä olen saattanut aikaisemmin mainita, tavoitteenani olisi opiskella sellaiset pari sataa kanjia tämän vuoden loppuun mennessä. Siihen nähden siis olen aika hyvin kiinni uuden vuoden lupauksessani. Puoli vuotta aikaa, ja puolet jäljellä! ^_^

Japanista ei edelleenkään ole kuulunut mitään. Olen lopettanut päivien laskemisen, kun se ei kuitenkaan tuota mitään tulosta. Edelleen kummalliset unet vain vaivaavat; toissayönä olin jossain ihmeellisessä vaihtoon valittujen seremoniassa yukata (puuvillainen "kesäkimono") ylläni ja koulumme opiskelijaravintolan Fazer Amican leidit ojensivat meille valituille juhlallisesti tuotelistan, josta saatoimme tilata kaikkia mahdollisia Fazerin makeisia ja muita tuotteita vietäväksi Japaniin. Esimerkiksi sukalaalevyn viereen saattoi merkitä ruutuun vaikkapa 'kahdeksan kappaletta', niinkuin toinen valituksi tullut tyttö teki, ja ojensi sitten listan takaisin yhtä arvokkaasti, kuin se oli hänelle annettukin. Tämä uni oli sentään hieman positiivisempi kuin edellinen, mutta kertoo selkeästi olennaisen - odottelu alkaa kyllästyttämään jo pahemman kerran. -___-

Olematon vaihto-orientaatio ja alitajunnan leikkikentät

Joskus harmittaa, kun täällä EVTEKissä muotoilun puoli jää joissain tietyissä asioissa vähän syrjään muista koulutusaloista. Paitsi että emme noudata muiden noudattamaa tiukkaa periodisysteemiä, meillä ei ole samaan tapaan tenttiviikkoja kuin muilla, ja jopa ruokailunkin hoitaa eri ravintoloitsija, meillä ei myöskään liiemmin osallistuta fuksiaisiin, tai mihinkään muihinkaan oppilaskunnan yhteisiin rientoihin tai tapahtumiin. Yksikään edellämainituista ei sinänsä liiemmin hetkauta minua, koska osaa voisi väittää suorastaan positiivisiksi puoliksi, mutta se, että jotkut tärkeät jutut, kuten vaikkapa vaihto-orientaatio, järjestetään vain tekniikan- ja liiketalouden oppilaille, on vähän tylsä juttu.

Meillä muotoiluinstituutissa ei siis ole omaa vaihto-orientaatiota. Ainoat syys, jotka keksin kyseisen orientaation puuttumiselle ovat pieni vaihto-oppilasmäärä suhteessa muihin oppilaitoksen yksiköihin, sekä ylipäätään koko muotoilun yksikön huomattavasti pienempi koko. Tekniikan- tai liiketalouden orientaatioihin saa toki halutessaan osallistua, mutta omasta mielestäni olisi mukavampaa kuulla kokemuksia oman opinalan vaihdoista, oppilaitoksista, käytännöistä jne, koska normaalit opiskelukäytännöt jo Suomessakin eroavat koulumme alojen välillä niin tavattomasti.

Niinpä jätin tänään väliin ainakin liiketalouden yksikön vaihto-orientoinnin, jonka aiheena olisi ollut vaihtojakson suunnittelu, käytännön asiat ja paperisota. Jotenkin minusta tuntuu, että olen lukenut kyseisistä hommista yleistävää tietoa niin paljon, että mikäli omalle kohderyhmälleni tarkennettua tietoa ei ole saatavilla, olisi turhaa matkustaa toiselle puolelle Vantaata. Kaiken lisäksi tämän hetkinen kuvituskurssi vaati huomiotani piirustusharjoitusten muodossa Kansallismuseossa.

Torstain orientaatiot Espoossa koskevat kulttuurien välistä kohtaamista, joka tuntuu sekin Aasian maiden orientaatiopäivien ja kymmenien blogien läpikahlauksen jälkeen jotenkin vähemmän innostavalta aiheelta. Mikäli websivukurssin tunnit Vantaalla sattuvat loppumaan huomenna aikaisemmin, ehkä sitä voisi karauttaa ajoissa Leppävaaraan, kun olen sinne kuitenkin menossa japanintunneille.

– –

Viime yönä näin painajaista, jossa postilaatikkooni oli tullut paksu, iso kirjekuori. Olin innoissani. Lopultakin uutisia Japanista! No, riemu kääntyi itkuksi, kun avasin pullistelevan kirjekuoren ja näin, että se oli aivan täyteen ahdettu erilaisia Japanista lähetettyjä vaihto-opiskelukaavakkeita ja hirveimpänä kaikista; pyyntö tehdä uusi portfolio! XD Lisäksi japanilaiset olivat unessani laittaneet ystäväni Ayumin kääntämään tärkeimmän ohjeistuslapun suomeksi, ja koska ystäväni ei luonnollisestikaan osaa suomea, en ymmärtänyt lapun käännösyrityksestä mitään. :D

Joidenkin teorioiden mukaan unet valmistavat ihmistä kohtaamaan haastavia, vaikeita ja vaarallisiakin tilanteita elämässään, ikään kuin toimien muistikuvien ja kaikkein ahdistavimpien ajatusten ja kokemusten luomana turvallisena harjoituskenttänä. Toivoa sopii, etten joudu hyödyntämään viimeöisen harjoituskentän aikana opittuja toimintamalleja lähitulevaisuudessa. :P

Sietämätön odotus

Vieläkään ei kuulu Japanista mitään! Myönnettäköön, että kolme viikkoa ei liene mikään erityisen epätavallisen pitkä aika odottaa vastausta, mutta tuntuu, että aikaa olisi kulunut jo paljon enemmän. Kuulemma kuukausi, jopa kaksikin on joillakin vierähtänyt odottelussa, joten olen vielä paremman puolella. Uskottelen itselleni, että kyllä se vastaus sieltä kohta tulee.

Keskiviikkona ja torstaina pitäisi alustavan aikataulun mukaan olla vaihto-orientointitilaisuus niille koulumme oppilaille, jotka on vaihtoon valittu. Hieman hassun tilanteesta tekee se, että niin kovin moni ei vielä todellakaan tiedä, onko heidät valittu. Osa ei ole vielä edes lähettänyt hakemuksiaan matkaan! Ajattelinkin käydä kyselemässä kv-toimistosta, että onko kyseinen tilaisuus todellakin jo tällä viikolla. Toivon kovasti, että sitä olisi siirretty, sillä nuo kyseiset päivät ovat omien normiopintojeni kannalta aika ikävät olla poissa tunneilta. Keskiviikkokin on suunniteltu käytettäväski kokonaan piirustusharjoituksiin Kansallismuseossa, ja ottaisin niihin mieluusti osaa.. Torstain japanin tunneilta olisi myös ikävää olla poissa, kun on sanakokeet ja kaikki.

Japanin opiskelusta sen verran, että tahti on jossain määrin hidasta verrattuna alkukevään omiin pinnistyksiini. Olemme käyneet vain kolme uutta kappaletta oppikirjasta läpi, mikä on omasta mielestäni aika vähän. Toisaalta, täytyy tietenkin ottaa huomioon, että monta kertaa on käytetty sellaiseen kielioppiin tai kanjiharjoituksiin, joita ei koko kirjasta löydy. Loppukeväästä tunnitkin ovat onneksi kaksi kertaa viikossa, joten ehkä se vähän korvaa alkukurssin hitautta. Kanjien piirtäminen tuottaa välillä päänvaivaa. Esteettinen silmäni sanoo, että raapustukseni eivät todellakaan näytä siltä miltä pitäisi. Ehkä sekin taito kehittyy ajan kanssa. ^_^''

Kurssisuunnitelmia

Kävin tänään juttelemassa vaihtoajan ohjaavan opettajani kanssa kurssisuunnitelmasta Japanin vaihtoa koskien, sillä suunnitelmani täytyy luonnollisesti hyväksyä opettajien taholta, ennen kuin voin niitä minnekään pidemmälle lähettää. Vaihdossa ollessa pitäisi tietenkin kartuttaa opintopisteitä aivan normaaliin tapaan ja opintojen pitäisi olla sellaisia, jotka voidaan hyväksyä korvaaviksi suorituksiksi osaksi opintojani EVTEKissä. Kävimme opettajani kanssa läpi sellaisia kursseja, joita uskon löytyvän Joshibin opintojaksotarjonnasta. Suomensin Joshibin opinto-ohjelmasta kaikki sanat, jotka kykenin suomentamaan - näitä olivat lähinnä katakanoilla kirjoitetut sanat. Tälläkin keinolla sai jo jotain irti, sillä suurin osa noista lainasanoista liittyi ammattisanastoon, ja oli täten melko kuvaavaa. Ainakin typografiaa, julkaisusarjan suunnittelua, markkinointi- ja mainosviestintää ja jonkin sortin multimediasovelluksia ymmärtääkseni löytyisi. Opettajani oli kuitenkin heti varsin joustava asian suhteen. Hän jopa ehdotti joihinkin kursseihin varsin hauskan kuuloisia korvaavuusehdotuksia; voisin esimerkiksi Mainoselokuvakurssin suhteen toimia siten, että tutkisin Japanin television mainoselokuvatarjontaa, valitsisin mahdollisesti jonkun mielenkiintoisen tuotteen tai palvelun mainoksen, suunnittelisin sen uudelleen ja kirjoittaisin koko projektista kattavan esseen, jossa pohtisin mm. sitä, kuinka japanilainen tv-mainonta eroaa suomalaisesta. Myös EVTEKin typografian fontinsuunnittelu kurssi voitaisiin osittain korvata kalligrafiaharjoituksilla ja mahdollisesti tutstumisella japanilaisiin typografian muotoihin. Mahdollisesti voisin myös tehdän jonkin kyseiseen aihepiiriin liittyvän fontin. Näiltä osin suunnitelmat kuulostavat siis varsin lupaavilta, sillä se tarkoittaisi sitä, että vaikka Joshibista ei kaikkia kursseja löytyisikään, saattaisin helposti saada silti tarvittavat opintopisteet kasaan hieman erilaisilla kurssien suoritustavoilla. Sinänsä on hassua joutua miettimään nämä kaikki asiat valmiiksi jo nyt, vaikka varmuutta vaihtoonlähdöstä ei edelleenkään vielä ole.

Olen nyt täyttänyt siis kaikki tarvittavat lomakkeet ja kirjoittanut 800-sanaisen englanninkielisen kirjeen aiemmista opinnoistani, sekä motivaatiostani, asenteistani ja tavoitteistani vaihto-opiskelun suhteen. Puuttuvat palaset monistenipusta ovat enää opettajan suosituskirje sekä muutama allekirjoitus lomakkeiden vahvistamiseksi. Ensi viikon tiistaina on viimeinen päivä palauttaa lomakkeet. Sitten ne lähtevätkin jo Japaniin! Mikäli yhtä lomakkeen tekstiä on uskominen, lomakkeiden käsittely ja vastaus pitäisi olla valmista kauraa jo parin viikon kuluessa. Jotenkin en kyllä jaksa uskoa moiseen nopeuteen, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Eilen alkoi sitten myös kauan odottamani Japanin jatkokurssi. Huomasin ilokseni, että olin opiskellut aivan riittävän hyvin kurssille tarvittavat esitiedot; luin hiraganoja ja katakanoja varsin sujuvasti (jouduin tietenkin sitten heti ensimmäisenä päivänä ääneen..), ja muistin jopa sanastoa suhteellisen hyvin. Opettaja vaikutti todella kivalta tyypiltä, ja uskon, että tulen oppimaan kurssilla vielä paljon. Odotan innolla jatkoa edelliselle verbien taivutuksiin painottuneelle luennolle!

Lomakerumba

Sain täytettäväkseni lomakekasan. Vaikka päätöstä siitä, että pääsisin lähtemään Japaniin, ei ole vielä tehty, sinne hakevien oppilaiden tulee täyttää lomakkeet valmiiksi, koska muutama koulumme opettaja on menossa vierailulle Joshibiin, ja vie samalla portfoliomme hakemuksineen Japaniin.

Lomakkeiden joukosta löytyy EVTEKin omiin arkistoihin tuleva hakijan esitietolomake, Joshibin yliopiston oma vaihto-opiskeluhakulomake, Learning agreement -sopimuspaperit sekä lappunen, jolla joku sukulaiseni vakuuttaa takaavansa toimeentuloni Japanissa oleskelun ajan, mikäli itse en pysty itsestäni huolehtimaan. Viimeisenä mainittu lappu huvitti minua, sillä itsenäisen suomalaisen nuoren näkökulmasta tuntuu typerältä pyytää aivan toisella puolella Suomea asuvaa äitiään allekirjoittamaan kouluun liittyviä papereita vielä 21-vuotiaana. Ihan kuin olisi palannut ala-asteelle. :D No, kaipa yliopistolla on oltava keino siirtää taloudellinen vastuu jollekin muulle taholle, mikäli ongelmia ilmenee.

Hakulomakkeet ovat varsin yksinkertaisia täyttää, sillä ne ovat kaikki onneksi suomeksi tai englanniksi. Se, mikä tuottaa hieman pään vaivaa, onkin sitten tuo Learning agreement, eli ennalta tehtävä suunnitelma siitä, mitä tulen opiskelemaan Japanissa. Olen löytänyt Joshibin internetsivuilta pdf:n, jossa on ymmärtääkseni lueteltu kaikki tiettyyn opintokokonaisuuteen kuuluvat opintosuoritteet, eli ts. kurssilistan. Minun pitäisi jostain nyt sitten taikoa nimiä Japanissa suoritettaville kursseille, mutta se tuntuu melko mahdottomalta, kun kanjien lukutaitoni nyt on mitä on. En siis ymmärrä koko kurssilistasta lähes tulkoon mitään. Tällaisilla hetkillä tuntuu, että japanintaitoni ovat aivan olemattomat, enkä tule pärjäämään mitenkään paikan päällä. Tuntuu, että edessä oleva vuosi ennen vaihtojaksoa ei tule mitenkään riittämään tarpeelliseen kielen oppimiseen. Opintotoimiston virkailija, joka luonnollisestikaan ei pystynyt minua auttamaan kieliasiassa, osasi kuitenkin neuvoa miten voin asian suhteen edetä. Hän kertoi, että tänä keväänä puoleksi vuodeksi vaihtoon lähtevä tyttö oli listannut hakemukseensa vain oppiaineiden nimiä, joita halusi Japanissa opiskella. Paperi oli lähetetty Japaniin, ja kun ne tulivat sieltä kuitattuina takaisin, oli sikäläinen kv-toimiston ihminen täyttänyt siihen ne kurssit, mitä heidän yliopistossaan oli tarjolla kyseisistä aineista, ja viivannut yli sellaiset, joita tyttö ei voi opiskella vaihtoaikana. Kuulostaa helpolta. Toivon, että se on sitä myös käytännössä.

Olen suunnitellut ottavani tietenkin mahdollisimman paljon sellaisia kursseja, joita 2. ja 3. opiskeluvuoden aikana minulla olisi lukujärjestyksessäni EVTEKissä. Mitä enemmän saisin pakollisia kursseja hyväksiluettua, sitä vähemmän opiskeluni venyisivät yli normaalin neljän vuoden opintoajan. Pakollisia kursseja, joita luulisin löytyvän Joshibin valikoimastakin, ovat ainakin multimediasovellukset, verkkolehdet ja sähköiset mainoskampanjat, mainoselokuvan suunnittelu ja yritysilmeen suunnittelu. Myös maalaus- ja piirustuskurssien sekä muiden normaalien kuvataidekurssien suorittamisessa tuskin tulee olemaan ongelmia.

Portfolion jälkiseuraukset ja kesäsuunnitelmia

Portfolio on palautettu. Tulostus vaati muutaman päivän pienten takaiskujen takia, joten oli erittäin hyvä, että olin varannut siihen reilusti aikaa. Lopputulokseen olin tyytyväinen. Toivon mukaan muutkin ovat.

Portfolio menee nyt siis ensin Portfolio in English -kurssin opettajien arvioitavaksi. Jos he katsovat minun suorittaneen kurssin, he ilmoittavat siitä kv-toimistoon. Sen jälkeen portfolio ja kaikki opiskeluuni liittyvät tiedot menevät yliopettajien ja muiden päättävien tahojen arviointiin. Siinä vaiheessa päätetään, olenko kelvollinen hakija ja olenko yksi niistä, jotka saavat lähettää hakemuksensa portfolioineen päivineen toivomaansa vaihtokouluun. Valinta alkaa olla siis jo lähellä. Ilmeisesti EVTEKin päätös vaihdosta tulee tämän kuun loppupuolella.

Viimeisen sanan sanoo tietenkin vaihtokoulu, mutta yleensä se ilmeisesti on myönteinen, ellei hakijoita sitten satu olemaan paljon enemmän kuin vaihto-opiskelijakiintiö sallii. Japanin tapauksessa oman kouluni opettajien lausunnot vaikuttavat melko paljon, kun taas monissa muissa kouluissa valinta tapahtunee enimmäkseen portfolion ja opintohistorian perusteella. Japanilaiset luottanevat suhteisiin, mikä ei sinänsä ole kovin yllättävää.

Kesätyösuunnitelmani ovat hieman erilaiset, kuin kuvittelin vielä muutama kuukausi sitten. Jollei jotain kummallista tapahdu, olen lähdössä kesäksi Belgiaan, Brysseliin aupairiksi serkkuni perheeseen. Heillä on pieni tyttö ja toinen lapsi tulossa elokuuksi, joten he kaipaavat lastenhoitoapua. Olen aina halunnut aupairiksi, joten tämä on sinänsä varsinainen unelmakesätyö. Ainoa innostusta varjostava seikka on se, että ensi kesän pitäisi oikeastaan olla rahankeruukesä vaihtoa ajatellen, ja aupairintyö ei tietenkään ole mitään tilin kartuttamista. Asennoitumiseni koko vuoden opintolainan nostamiseen alkaakin muuttua koko ajan suotuisammaksi. Toisaalta, saattaa olla, että teen ensin kuukauden Suomessa jotain tavallisempaa kesätyötä, ja lähden vasta sitten viettämään kokemuksien, lapsien ja ranskan kielen täyteistä kesää Brysseliin.

Iloinen ja informatiivinen viikko

Portfolio on nyt niin valmis, että tulostus on edessä huomenissa. Olen helpottunut, että urakka on lopultakin loppusuoralla. Kävin eilen hankkimassa printtaamista varten parempia papereita, ja tänään ostin koulumme kirjastosta metallikierteen kierreselkää varten. Maanantaina palautan portfolioni kaikkine läpikuultavine välilehtineen ja tukevine kansineen kaikkineen. Olen iloinen, että panostin työhön kunnolla. Etenkin vähän laadukkaammat materiaalivalinnat vaikuttavat yllättävän postitiivisesti lopputulokseen.

Lounastin eilen Ayumin, tapaamani koulumme japanilaisen vaihtarin kanssa. Keskustelimme Sagami-Ono:sta, Tokyon kaupunginosasta, jossa mitä luultavimmin tulen asumaan. Aiemmin kuukauden vaihdossa käyneet EVTEKin vaihtarit ainakin asuivat siellä, ja myös koulun asuntola sijaitsee kyseisessä kaupunginosassa. Joshibin Sagamiharan kampusalue sijaitsee noin puolen tunnen bussimatkan päässä Sagami-Onosta, mutta samassa ajassa karauttaa kuulemma paikan päälle myös pyörällä. Kerroin ajatelleeni, että käytetyn polkupyörän ostaminen voisi tulla kysymykseen. Siihen Ayumi sanoi, että uudenkin saa noin 60-70 eurolla. Olin hämmästynyt, sillä olen aina kuvitellut uusien pyörien maksavan ainakin pari sataa euroa. Tuollaisen summan voisi hyvinkin sijoittaa koulumatkoihinsa vuoden ajaksi, etenkin kun bussilla matkustaminen on kuulemma melko kallista. Ayumi kertoi itsekin pyöräilevänsä Sagami-Onon asemalta koululle. Sagami-Onoon hän sen sijaan saapuu junalla kotoaan Hama dayamasta. Sgami-Onossa hänen pyöränsä pysyy kuulemma tallessa asemalla olevassa pyöräparkissa.

Tänään oli oikeastaan viimeinen mahdollisuus tavata Harukaa, Makikoa ja Ayumia ennen heidän paluutaan Japaniin, joten sovimme näkevämme taas lounastunnilla. Jossain juttelun vaiheessa puhe kääntyi kumma kyllä taas Japaniin ja heidän koulunsa ympäristöön. Makiko asuu Sagami-Onossa, joten tiedustelin häneltä, millainen paikka se on asua. Hänen mukaansa palveluita on paljon ja siksi Sagami-Onossa asuminen on mukavaa ja kätevää. Myös supermarkketteja on moneen lähtöön, joten pienissä, ja usein hieman kalliimmissa konbineissa ei tarvitse asioida, vaan voi käydä suuremmissa ja halvemmissa marketeissa. Sagami-onosta seuraava asema, Machida, on kuulemma mainio shoppailupaikka, sillä siellä on erittäin paljon monenlaisia kauppoja, ja Makiko sanoikin käyvänsä siellä usein.

Olimme lopettelemassa syömistä, kun Haruka kaivoi laukustaan esiin pienen paketin, josta löytyi kaksi paria syömäpuikkoja, はし, sekä perinteiset japanilaiset koristeet, jotka pystyy kiinnittämään kännykkään. Lisäksi hän antoi minulle Joshibin englanninkielisen esitteen. Kiittelin kovasti ja olin aivan äimistynyt, mutta en ehtinyt lopettaa kiitospuheitani, kun Makikokin ojensi pinulle pakettia. Kääreen kätköistä löytyi japanilaistyyppiset sukat, たび joissa on kolo erikseen isovarpaalle. Niitä käytetään yleensä japanilaisten sandaalien, げた , kanssa. Lisäksi paketista löytyi pehmoiset ja todella kauniit pyyhkeet minulle ja poikaystävälleni Mickelle, sekä kirjepaperisetti. Ehdin kiitellä ja hämmästellä vain hetken, ennen kuin Ayumi ojensi minulle japanilaisia musiikkilevyjä, sekä tuliaisen, pienen paperinkuvioijan, jonka hän oli ostanut minulle Tukhomassa käydessään viime viikonloppuna. Olin aivan sanaton ja hämilläni moisista lahjoista. Kiittelin kovasti, enkä oikein tiennyt miten päin olisi pitänyt olla tai mitä sanoa. ^_^''

Haruka, Makiko ja Ayumi tarkistivat vielä pienen japaninkielisen tekstinpätkän portfoliostani. Onneksi tarkistivatkin, sillä kyllähän sieltä muutama virhe lytyi. Harmillista, että tyttöjen pitää lähteä jo näin pian. Ehdimme kuitenkin onneksi tutustua yllättävän hyvin näinkin lyhyessä ajassa. Toivottavasti sähköpostittelu jatkuu ja tapaan heidät sitten ehkäpä Japanissa, jos minut sinne valitaan. Välillä tuntuu kyllä varsin typerältä ajatella näitä vaihto asioita näin paljon, kun mahdolliseen lähtöön on aikaa yli vuosi, mutta minkäpä sitä innostukselleen mahtaa. Minulla on suunnaton Japanikuume! :D

Portfolio etenee

Tänään oli portfoliokurssin kolmas tapaaminen, jossa kävimme läpi kaikkien vaihtokoulusuunnitelmat sekä portfolion etenemisen. Kaikkien työt olivat jo jonkinlaisella alulla. Olin tyytyväinen, että olen saanut kaiken materiaalin kerätyksi yhteen, ja nyt minun täytyy enää tehdä ulkoasu portfoliolleni. Sekin on jo osittain suunniteltu, mutta jotkin asiat taitavat vaatia vielä monta hiomiskertaa. Ainakin typografia alkaa muistuttaa sitä, miltä sen haluankin näyttävän. Tapaamisen lopulla ehdin näyttää suunnitelmiani toiselle opettajalle, ja hän rohkaisi minua jatkamaan samaan suuntaan ja miettimään portfolion sisäisiä järjestyksiä. Myös CV pitäisi kääntää vielä englanniksi. Deadlineksi on asetettu maaliskuun kolmas päivä.

Vaihtoinfo II

Tänään vaihtojutut nostivat taas päätään infotilaisuuden merkeissä. Käsiteltävät asiat olivat samoja kuin viime kerrallakin. Pienen osanoton takia uskaltauduin kysymään pari mieltäni vaivannutta juttua, ja sainkin suureksi riemukseni selville, että suhteellisen kallis asuntolamajoitus ei välttämättä olekaan tarjolla vaihto-oppilaille, vaan he pääsevät vuokralle johonkin mahdollisesti vieläkin kalliimpaan luukkuun. Eli säästösuunnitelmat vaativat hieman fiksaamista. Onneksi olen sentään säästänyt jo nyt hieman alkupääomaa, sillä kaavailemieni 5000 euron sijaan taidankin tarvita opintotuen lisäksi paljon enemmän rahaa pelkkään elämiseen. Kesätöiden metsästykseen pitänee siis panostaa entistäkin enemmän, vaikka olen jo hakenut kohta kymmeneen paikkaan. Tietenkin se viimeinen oljenkorsikin on olemassa, sillä mahdollisuuteni nostaa opintolainaa on vielä käyttämättä. :P

Ystävystymistä

Olen tutustunut nyt hieman paremmin koulumme japanilaisiin vaihto-oppilaisiin. Olemme olleet sähköpostivaihdossa keskenämme, ja viime sunnuntaina kutsuin nuo kolme tyttöä kotiini syömään ja katsomaan elokuvaa. Ilta oli tavattoman hauska ja oli mukava tutustua kaikkiin heihin hieman paremmin. Japania olemme puhuneet melko vähän, mutta sentään jokusia sanoja sitäkin on eksynyt joukkoon. Koulusta olen saanut tietää joitakin pieniä faktoja, ja olen yrittänyt miettiä, mitä haluaisin heiltä siitä vielä kysyä. Toisaalta, lienee turhaa ajatella, että jotain olennaista jää saamatta selville ennen kuin he lähtevät takaisin Japaniin, sillä voinhan aina palata asiaan myöhemmin sähköpostin muodossa.Huomenna menen Ayumin, Harukan ja Makikon kanssa käymään muutamassa Helsinkiläisessä taidegalleriassa. Toivon mukaan ne ovat mielenkiintoisia, ja reissusta tulee hauska.

Portfolioni edistyy melko hitaasti. Ulkoasu tuottaa suurta päänvaivaa, joten olen päätynyt keskittymään lähinnä sisällön tuotantoon näin aluksi. Se lienee kyllä järkevämpikin tapa lähtestyä tuota projektia, ja itse asiassa se puoli alkaa ollakin jo aika hyvin hoidossa.

Mahdollisuuksia?

Helpotuksekseni minut hyväksyttiin vielä mukaan Portfolio in English -kurssille. Mikäli olisin saanut kieltävän vastauksen, olisin varmaan pillahtanut itkuun. -_-''

Portfolio kurssin sisältö on yksinkertainen. Valmistamme englanninkielisen portfolion, joka liitetään vaihto-opiskeluhakemukseemme. Portfolio on tärkeä osa valintaa, mutta vähintään yhtä tärkeä osa meillä Japaniin hakijoilla on oman yliopettajan tai koulutusalajohtajan suositus. Minun täytyy käydä keskustelemassa yliopettajamme kanssa koko vaihtoajatuksesta myös ylipäätään, sillä tarvitsen hänen suostumuksensa aikeilleni.

Joshibiin on ilmeisesti hakemassa koulumme kautta neljä opiskelijaa. Hämmästyksekseni myös poikien sallitaan hakea tuohon tyttökouluun. Oli sangen huvittavaa, kun kv-toimistosta kerrottiin, että tuo japanilainen yliopisto oli painottanut sitä, että mikäli hyväksyttyjen joukossa on miehiä, minkäänlaisia ongelmia, harmeja tai esimeriksi seurustelusuhteita ei sallita. Voin vain kuvitella, millaista niiden miesten elämä tulee olemaan japanilaisessa tyttökoulussa, jos tuikitavallisen näköinen vaalea nuorukainen nostattaa "Kakkoii"(komea)-huudahdukset ilmoille jopa hieman vanhempien virkanaistenkin keskuudessa. :D

Seuraavilla viikoilla ohjelmassa onkin siis hakemuksen laatimista, omien töiden dokumentointia portfoliota varten, sekä paljon lisää japanin opiskelua. Perjantaina kouluumme aapuu Joshibista kolme vaihto-oppilasta, joten toivon, että saan tutustua ensi viikolla myös heihin.