250 blogitekstiä Japanista ja Japanissa!

Huomasin juuri, että 250. blogipostauksen raja on ylittynyt Riisa no Nipponissa. Lähemmässä tarkatelussa Google palajasti, että postailen keskimäärin viitisen tekstiä viikossa. Kuulostaa.. kokopäivätyöltä. :D

Ja kun lukujen tielle lähdettiin, niin isketäänpä pöytään vähän masentavammat luvut. Nimittäin jäljellä on enää 27 päivää Japanissa. Se on alle kuukausi! Tuntuu, että vastahan laskin päiviä Japaniin lähtöön, ja nyt pitäisikin jo muka palata! Vaikka minulla ei varsinaisesti mitään erityisen kunnianhimoisia suunnitelmia tai toiveita ole loppuajalle Japanissa, niin silti tuntuu, että aika ei riitä. Näyttää siltä, että pakkaamaankin pitäisi aloittaa jo kohta puoliin, sillä tavaraa on varmasti kolmen ihmisen matkalaukkujen edestä ja jotain on lähetettävä postitse Suomeen.

Yksi käsimatkatavaran kokoinen, mutta varmaan yli 10 kiloa painava matkalaukullinen tavaroitani lähti tänään äidin ja Rossin mukana Suomeen. Jotenkin se havahdutti hereille kunnolla - enää pieni hetki Japanissa, melkein turistiloman mittainen aika. Kohta edessä on muutto, ja taas uusi elämä. Ahdistavaa, mutta jännittävää.

Asiat Suomen päässäkin ovat edistyneet jonkin verran. Sain HOASilta asunnon, eli Vantaa kutsuu taas. Asunto, jonne yksikseni muutan, on kiva pikkukaksio, noin kolme kertaa tämän hetkisen Tokion kämppäni kokoinen (eli suorastaan liiankin iso), ja siellä on luonnollisesti uuni! Ts. luksuselämää tiedossa tämän hetkiseen asuntoon verrattuna, mikäli unohdetaan, että talo sijaitsee Vantaalla eikä Tokiossa. Toisaalta, kyllä Vantaassakin on puolensa. Kiva juttu on nimittäin se, että joidenkin laskelmien mukaan noin 57% Metropolian luokkakaverreistani asuu ihan naapurissa, joten hyvää seuraa riittää. :)

Tällä hetkellä mieltäni vaivaavat niinkin idioottimaiset murheet, kuin että pitäisikö minun ostaa täältä esimerkiksi astioita Suomeen vietäväksi, vai onko se järjetöntä, jos satunkin päättämään, että palaan Japaniin parin vuoden sisällä, ja sitten niistä kaikista pitäisi taas päästä eroon, tai raijata merten yli Japaniin? Suunnitelmat ovat ihan auki, enkä todellakaan tiedä, olenko oikeasti palaamassa tänne pysyvämmin, mutta silti mietin, että voinko ostaa 100 yenin kaupast pari soijakippoa? Jep. Pitäisköhän nyt vaan lähteä sinne kauppaan.. X)

Shokudoun sapuskat 15.

Shokudoun men-linjastolla ei ole sen enempää tekemistä miesten kanssa, kun että ruokalan pääkokki sattuu olemaan mies. Men tarkoittaa japaniksi kaikenlaisia nuudeleita, joten men-linjalta saa ruokalassa tietenkin siis... no, kaikenlaisia nuudeleita. Tällä kertaa esittelen toisen suosikkini koulun nuudelivalikoimasta, karee soban.

カレーそば - Kareesoba

Kareesoba on juuri sitä miltä kuulostaakin, eli kaikessa yksinkertaisuudessaan ohuita sobanuudeleita, joiden liemen sekaan keittolan täti ammentaa reilun kauhallisen kareeraisuunkin käytettävää curry kastiketta. Mikään erityisen kaunis ruoka se ei ole, kuten kuvastakin näkyy.

Aluksi tuntui vähän kummallista noukkia curry-kastikkeen porkkanoita, lihoja ja perunan paloja suuhun puikoilla, kun oli tottunut siihen, että ne syödään lusikalla, ja vielä oudompaa oli lisäksi sitten juoda kareeraisukastikkeen makuista lientä kupista ryystäen. Kaikenkaikkiaan kareesoba on kuitekin sen verran herkullista, että pääsee Suomeen palattuani ehdottomsti tavallisten arkiruokieni listalle helppoutensa ja makoisuutensa ansiosta.

Se vielä sanottakoon, että ruokalaji myös tuoksuu aivan tavattoman herkulliselta. Niinpä sellaisena päivänä, kun itse on jättänyt lounaan syömättä, on aikamoinen taistelu kestää luokassa selväjärkisenä, kun joku tulee höyryävän, curryntuoksuisen sobakipponsa kanssa luokkahuoneeseen ruokailemaan. :D

Reilireissu 12: Vehreän futuristinen Fukuoka

Jos elokuiset illat Fukuokassa kuluivatkin vähemmän turistimaisissa merkeissä rentoutuen leffan, hyvän ruoan ja päämäärättömien kävelyretkien parissa, niin päiväsaikaan sentään piti käydä hieman kiertelemässä myös kaupungin nähtävyyksiä - tosin rennossa tahdissa silloinkin.

ACROS Fukuoka -kulttuurikeskuksen portaikkomainen terassipuutarha näköalatasanteineen Naka-joen varrella

Fukuoka on varsin vehreä ja luonnonläheinen suurkaupunki - se on täynnä ihastuttavia puistoja ja Naka-, Mikasa- ja Hii -joet virtaavat kaikkine haaroineen kaupungin keskustan läpi. Koska takana oli jo muutama viikko nähtävyyksien kiertelyä, päätin panostaa Fukuokassa vähän erilaisiin turistikohteisiin kuin aiemmin. Jätin temppelit ja pyhätöt suosiolla vähemmälle ja kiertelin leppoisalla tahdilla Fukuokan lukuisissa puistoissa ja puutarhoissa.

Ohorin puisto lampineen

Ensimmäiseksi suuntasin Ohorin puistoon, joka on paikallisten suosiossa etenkin suurta lampea kiertävän reilun parin kilometrin mittaisen juoksuratansa ansiosta. Ohorin puist olikin täynnä liikuntaintoisia japanilaisia, jotka nauttivat puiston kaupungin keskellä sijaitsevan suuren vehreän keitaan tarjoamasta rauhasta lenkkeillen tai pyöräillen. Koska aurinko porotti siihen tahtiin, että skandinaavinen hipiä alkoi aika äkkiä toivoa taivaalle hieman pilviä, vietin osan päivästä piirrellen Ohorin lammen rannalla puiden varjossa.


Heti Ohorin puiston vieressä on Maizurun puisto, josta löytyvät Fukuokan linnan rauniot. 1600-luvun alussa rakennetusta linnasta on tällä hetkellä jäljellä pätkä linnan muuria, pari porttia sekä yksi varsinainen linnarakennus. Kun 1800-luvulla Meiji-restauraation aikaan feudaali-järjestelmä lakkautettiin ja korvattiin prefektuurisysteemillä, myös feudaaliloordin linna hylättiin, jolloin osa sen rakennuksista siirrettiin muualle tai tuhottiin. Maizurun linnapuisto on varsin upea käyntikohde ilmeisesti etenkin keväällä, kun raunioiden ympärillä kasvavat lukuisat kirsikka- ja luumupuut ovat kukassa.


Fukuoka on merenrantakaupunki, joten sieltä löytyy myös upea uimaranta. Momochi Seaside -puisto oli yksi suosikeistani Fukuokan puistojen joukossa, sillä kuumana kesäpäivänä oli ihana päästä huljuttelemaan jalkoja virkistävässä rantavedessä ja kävelemään pitkällä hiekkarannalla. Välillä paahtavaa aurinkoa voi paeta Momochin hiekkarantoja vierustavan kapea, vihreän puistoalueen katveeseen. Rannan tuntumassa korkeuksiin kohoavat modernit rakennukset luovat Momochin rantapuistolle hieman futuristisen fiiliksen.

Mikäli kaipaa vielä futuristisempaa meininkiä, voi poiketa Momochissa sijaitsevalle Robosquarelle, jossa on näytteillä japanilaista robottiteknologiaa. Robosquare ei ole mikään iso paikka, mutta ihan hauska käyntikohde, jos sattuu pyörimään lähistöllä.

Robotit tanssii. Taitavampia kuin minä, vaikka pari kaatuikin kesken esityksen. :D

Osaa roboteista voi hipelöidä ihan omin kätösin, lapsille on tarjolla työpajoja ja muutaman kerran päivässä pienellä lavalla esitellään robotteja toiminnassa. Satuin paikalle sopivasti hassun robottitanssiesityksen aikaan. Kyseessä oli tosin ehkä hieman vanha robottimalli, joka näkyi muun muassa siinä, että vaikka robotit olikin ohjelmoitu suorittamaan hauska tanssiesitys, osa niistä kattui kesken liikkeiden. Ihmisavustajat nostivat könynneet robotit pystöön ja esitys saattoi jatkua. X)

Mana burgersissa oli rento meininki, mukava henkilökunta - sekä tietenkin ehdottoman herkullinen ruokatarjonta.

Aiemmin kirjoitin Fukuokan yatai-kojujen raamentarjonnasta, mutta haluan esitellä tähän loppuun myös erään täysin toisen laidan edustjan kaupungin ravintolatarjonnassa. Satuin löytämään puistokierrosteni välissä nimittäin 100% vegeruokaa tarjoilevan Mana Burgers -ravintolan, jossa tarjolla on täysin vegaanisia tai laktovegetaristeille sopivia hampurilaisaterioita. Mikä parasta, ruoka on paitsi terveellistä, myös aivan tajuttoman hyvää. Pienen ravintolan keittiössä käsin valmistetut hampurilaiskastikkeet ja salsat kruunasivat muhkean kasvispurilaisen. Jälkiruoaksi saattoi tilata vaikkapa soijamaidosta valmistettua jäätelöä tai luomu-keksejä, sekä luomukahvia tai -teetä. Harmi, että kyseinen ravintola ei sijaitse omilla kotikulmillani. :|

Reilireissu 11: Viihteellä Fukuokassa

Kurashikista Morien luota jatkoin reilireissuani junalla kohti etelää. Suuntanani oli Japanin eteläisimmän saaren Kyuushun pääkaupunki, Fukuoka.

Pimeä, mutta värikkäästi valaistu Fukuoka elokuisena iltana

Fukuoka on mukavan kokoinen, noin 1,5 miljoonan ihmisen asuttama merenrantakaupunki, jossa vietin kesälomareissullani kolme yötä. Ensimmäisenä iltana kirjoittauduttuani sisään pieneen hostelliin Hakatassa, Fukuokan keskustassa, läksin tutustumaan Fukuokan "pimeään puoleen", eli ilta- ja yöelämään.

Canal Cityn ostoskeskus

Iltani Fukuokassa kuluivat paljolti Canal Cityn ostoskeskuksessa, jossa riittää tekemistä paitsi shoppailun, myös pelihallien ja leffateatterin muodossa. Koska en ollut pitkään aikaan käynyt leffassa, päätin katsastaa tuoreen Hachiko-leffan, sekä Harry Potterin. Kesällä tuntui, että japaninkieliset leffat eivät vielä ihan uppoa, vaikka myöhemmin onkin tullut katsottua yksi jos toinenkin leffa kokonaan japaniksi.

En ollut uskoa silmiäni Canal Cityn pelihallissa - The typing of the Dead. Mitä muistoja!!

Canal City on arkkitehtuurisesti hauska ostoskeskus, sillä se on jaettu eri osioihin, joita erottaa toisistaan kanaalin näköiset pitkät vesialtaat. Suihkulähteitä ja vesitaideteoksia on ympäri ostoskeskuksen alinta kerrosta, ja mm. erilaisissa muodoissa altaaseen putoavat vesipisarat olivat hauskaa katseltavaa. Vaikkei shoppailu kiinnostaisikaan, Canal City on mielenkiintoinen käyntikohde ihan muutenkin, etenkin iltavalaistuksessaan.


Ostoskeskuksessa on paljon mielenkiintoisia liikkeitä, ravintoloita ja kahviloita, mm. Muumikahvila, jossa oli pakko käydä kun se oli hattivatti-ikkunoineen ja osittain suomen kielisellä menulla varustettuna jotenkin niin huvittava paikka.


Löytyypä Canal Citystä erikseen mm. raamen-ravintolakeskuskin. Fukuokan kuuluisa ruokalaji kun on varsin tuhdissa, sameassa liemessä tarjoiltavat raamen-noodelit.

Raamenia yatai-kojuista

Itse kävin testaamassa Kyushun raamenit Fukuokan yatai-kojuilla, jotka ovat yksi kaupungin mielenkiintoisista iltanähtävyyksistä. Iltakuuden jälkeen pienet ravintolakojut ilmaantuvat erityisesti Nagahaman kadunpätkälle tarjoilemaan herkkujaan niin turisteille kuin paikallisillekin. Kojuja löytyy myös muualta Tenjinin ja Nakasun kaupunginosien ympäristöistä. Yatai-kojut ovat jonkun makuun ehkä aika koruton ruokailupaikka, mutta toisaalta tarjoavat omalaatuisen ja hyvin paikallisen murkinointikokemuksen. Illan pimetessä ja kojujen lyhtyjen syttyessä tunnelma on taattu. Tarjolla on paitsi raameneita, myös muita perinteisiä pystisruokia, kuten gyozaa, yakitoria ja tempuraa.


Suurimman osan Fukuokassa viettämästäni ajasta vietin varsin rennosti ilman aikatauluja tai etukäteen mietittyjä suunnitelmia. Menin oikeastaan sinne, minne jalat veivät. Kävelin paljon ihastellen kaupunkimaisemia ja nautin siitä, että kerrankin ei ollut mihinkään kiire.

明けおめ！Hyvää Uutta Vuotta Japanista!

Istuessani Tokiota kohti kiitävässä shinkansenissa vuoden 2009 viimeinen auringonlasku värjäsi junan ikkunan takana Fujin lumihuipun punertavaksi. Siinä loppumassa olevaa upeaa vuotta miettiessä ei voinut muuta kuin todeta, että mikäli vuosi 2010 meinaa pistää paremmaksi, on sillä töitä edessä aika lailla.

Fujin rinteet vuoden 2009 viimeisen auringonlaskun jälkeen

Shizuokan vuoristoa auringonlaskussa

Uusi vuosi on Japanissa tärkeä perheen kanssa vietettävä juhla, jolloin ihmiset palaavat kotikonnuilleen vanhempien ja isovanhempien luokse. Osa ihmisistä suuntaa temppeleille kuulemaan vuoden vaihteessa soitettavaa temppelikelloa, rukoilemaan ja nostamaan uuden vuoden ennusteet.

Uutena vuonna syödään yleensä sobanuudeleita, odenia, eli höyryävässä liemessä valmistettuja juureksia ja lihaa, litistetystä riisistä valmistettua mochia sekä mikan-hedelmiä, eli mandariinin tapaisia pieniä satsumia. Ruoka on yksinkertaista, mutta maittavaa - yleensä suuri osa ostetaan valmiina tai puolivalmiina kaupasta, joten ainakin joissain perheissä myös äiti pääsee Uutena vuotena vähän helpommalla, kun ei tarvitse viettää koko iltaa kyökin puolella.

Uuden vuoden sobat. Kyllä maistui.

Kotona ilta kuluu joissakin perheissä perinteisesti myös katsoen televisiosta jokavuotisia musiikki-livelähetyksiä, sekä muuta uuden vuoden telkkariohjelmaa. Omasta puolestani olin kerrankin iloisen yllättynyt televisiotarjonnasta, jota ehdin hieman vilkuilla ennen nukkumaan menoa, sillä tuntikausien suora livemusiikkilähetys tarjoili ison läjän japanilaisten suosikkiartistieni ja -bändieni musiikkia, sekä useita mielenkiintoisia vaihtovuoden aikana löytämiäni, minulle ennalta tuntemattomia musiikkimaailman tähtiä.

Shampanjapullo aukesi vuoden 2010 kunniaksi Omamorissa

Uuden vuoden aattoillan vietin äidin ja Rossin kanssa kantaravintolassani Omamorissa, jossa järjestettiin pienet uuden vuoden valvojaiset. Söimme perinteistä japanilaista uuden vuoden ruokaa, juttelimme paikalla olleen vakiporukan kanssa ja kohotimme maljat kippisten ja kampaiden säestämänä kun kello tuli kaksitoista.

Upeaa uutta vuotta 2010 kaikille blogin lukijoille!
明けましておめでとうございます！今年もよろしくおねがいします！