Japani kirjamessuilla

Helsingin kirjamessut ovat tapahtuma, joka on kuulunut jo hyvän aikaa joka vuotiseen ohjelmaani, ja olen suuntaamaan messuja kiertämään myös huomenna.

Muutamat ensimmäiset vuoden pääkaupunkiseudulla asuessani vietin tosin tiskin takana – olin myyjänä ensimmäisenä vuonna Tammen osastolla ja seuraavana vuonna Sangatsu Mangan puolella Sangatsun ja Anime-lehden yhteisellä myyntipisteellä.

Mangan myyminen oli mukavaa, sillä asiakkaat olivat suhteellisen helppoja. Karkeasti yleistettynä lasten vanhemmat tulivat manga-osastolle ja pyysivät suosittelemaan "jotain kivaa 12-vuotiaalle tytölle" ja loput asiakkaat olivatkin sitten niitä 12-vuotiaita tyttöjä, jotka jo tiesivät, mitä haluavat. Silloinen tarjonta oli aika rajattua, ja koko myytävien tuotteiden kirjo helppo sisältää: osa oli entuudestaan tuttuja sarjoja, ja kaikkiin loppuihinkin oli helppo tutustua myyntityön ohessa tarkemmin. Myyntityö on mielestäni aina kivaa juurikin silloin, kun tuntee aihealueen: kun voi oikeasti auttaa asiakasta, myyntitilanteesta nauttivat molemmat osapuolet.

Helsingin kirjamessut 2010, Kuva: Suomen Messut / Satu Kaarnakangas

Sangatsu Manga ja Anime-lehti ovat jälleen pystyttäneet messuosastonsa rintarinnan, ja luvassa on jokavuotinen manga-piirustuspaja innokkaille. Tietenkin myös muut mangakustantajat ovat toivon mukaan hyvine tarjouksineen mukana menossa. Manga-intoilijan kannattaa muistaa tsekata myös messuilla olevien divariosastojen tarjonta, sillä niistä löytyy usein kirjoja helmihintaan!

Mutta muutakin Japaniin liittyvää messuilla on luvassa, vaikka tämän vuoden teemamaa onkin naapurimme Viro. Japani-aiheista kokkailua harrastavat näytöskeittiön puolella lauantaina klo 16:30 uuden Sushikirjan kirjoittaneet Miika Pölkki ja Heikki Valkama. Uutuuskirja lupaa esitellä sushin maailman perijapanilaisesta aina supisuomalaiseen saakka. Kuulostaa tutustumisen arvoiselta opukselta.

Itse olen tavattavissa Finn Lecturan osastolla lauantaina klo 12-14. Juttelemaan saa tulla mieluusti, ja kerron mielelläni "Vuosi Japanissa" -kirjani kirjoittamisesta tai vaihtovuodestani kiinnostuneille. Mikäli jokin on siis jäänyt kaihertamaan, tai kirja on ollut hankintalistalla, kannattaa saapua paikalle, sillä kirja on messutarjouksessa vain 20 euroa. Sitä halvemmalla sitä ei kyllä taida saada pitkään aikaan mistään, sillä normaalihinta liikkuu 27 euron kieppeillä. Vasta ilmestynyttä Animen aika -opusta myydään myös samalla osastolla, mikäli japanilaiset animaatiot kiinnostavat enemmänkin, eli tervetuloa osastolle 6A69.

Helsingin kirjamessut 2010, Kuva: Suomen Messut / Satu Kaarnakangas

Tapaamisiin siis kirjamessuilla huomenna lauantaina!

Arvonta on suoritettu, mutta uutta arvontaa pukkaa!

Riisa no Nipponin kirjajulkkari-arvonta on viimein tullut päätökseensä.
Arvonta on suoritettu ja olen ottanut juuri yhteyttä onnellisiin (?) voittajiin!

Messulippujen arvonnassa onni suosi seuraavia:
Tomomi, Carita, Pete, Saana88 ja Nina.
Nina, en saa sinuun yhteyttä, koska viestissäsi ei ole sähköpostia, joten laitatko sähköpostiosoitteesi viimeistään 20.10. tähän postaukseen samalla googleprofiililla (yllä linkki), jolla olet lähettänyt myös voittajakommenttisi, niin voin ottaa yhteyttä lähettääkseni sinulle messulipun. Mikäli en saa sinuun yhteyttä ajoissa, lippu arvotaan uudestaan.

Ja sitten siihen pääpalkintoon. Perustelut olivat todella hyviä ja joukossa on selvästi monta sellaista, jolle kirjasta varmasti olisi iloa ja hyötyä. Valitettavasti voittajia on kuitenkin tässä kisassa vain yksi, ja tälläkertaa kirjapalkinnon voittajaksi valitsin lopulta Paken pitkän ja perusteellistakin perusteellisemman perustelun:

Hei~

Törmäsin tässä vasta viime viikolla tähän sinun blogiisi ja luinkin sen sitten melkein samalta istumalta kokonaan läpi :'D Palasin tänne nyt uudestaan etsimään tuon kirjasi tarkkaa nimeä että voin metsästää sen käsiini kirjakaupasta, ja samalla löysin tämän kilpailun - enkä voi olla osallistumatta!

Olen lähdössä Japaniin vaihtoon jo ihan parin vuoden sisällä, kunhan ensin saan suoritettua Japanin kielen ja kulttuurin sivuaineopintoni yliopistossani: tarkoituksena olisi saada kielitaito sellaiselle tasolle, että pystyisin osallistumaan myös muutamille oman pääaineeni kursseille. Vaikka vaihtoon lähteminen on ollut selvillä jo jonkun aikaa ja olen opiskellut japania jo pari vuotta, kaihertaa silti sisimmässäni tietty epävarmuus: mitä kaikkea minun pitäisi tietää, miten minun tulisi valmistautua? Juuri tämä epätietoisuus ajoi minut etsimään muiden vaihtareiden kokemuksia netistä ja tutustutti minut sinunkin blogiisi. Olen varma, että kirjasi toisi (blogisi tavoin) vastauksia moniin kysymyksiini vaihto-oppilasvuodesta Japanissa, etenkin niihin pieniin käytännön asioihin joihin muualta ei vastauksia oikein löydy! Vaihtokokemuksiesi ja niiden pienten tärkeiden yksityiskohtien lisäksi odotan erityisen innolla myös kuvitustasi, joka varmasti pääsee oikeuksiinsa painetussa muodossa.

Kirjasi tulisi siis kovaan tarpeeseen, ja voin vakuuttaa että se saisi hyvän kodin tällaisen kirjoja rakastavan ja niitä hellästi puhki lukevan 20-vuotiaan yliopisto-opiskelijattaren luota~ Kirjan voittaminen tässä kilpailussa säästäisi myös muutaman kympin lisää vaihtokassaani :'D Toivottavasti onni suosisi siis kerrankin~

Onneksi olkoon vielä kirjan julkaisusta, se on hieno saavutus! Itse asiassa minulla oli jo hieman samansuuntaista ajatusta käynyt mielessä tuota vaihto-oppilasvuottani miettiessä, ja olisi myös ihan siitä syystä mahtavaa päästä tutustumaan tuohon sinun kirjaasi~ Tieto siitä että en ole ainoa joka aikoo yrittää dokumentoida vaihto-oppilasvuotensa mahdollisimman tarkkaan (kenties jopa painettuun muotoon) inspiroi minua valtavasti!

- Pake

Koska vastauksia tuli kuitenkin niin ihanan runsaasti, ja joukossa oli paljon teitä, joille mielelläni palkinnon luovuttaisin, päätin, että arvotaanpas vielä pika-arvontana kolme lisälippua Helsingin kirjamessuille kaikkien Riisa no Nipponin Facebook-sivun tykkääjien kesken. Lisäksi kaikki edelliseen kirja-kisaan osallistuneet ovat automaattisesti mukana arvonnassa. Arvonta suoritetaan huomenna 20.10. klo 21.

Eli ei kun Riisa no Nipponin Facebook-sivulle!
Huom, mikäli et ole Facebookissa, voit osallistua kisaan lähettämällä nimelläsi ja sähköpostiosoitteellasi varustetun viestin 20.10. klo 21 mennessä osoitteeseen riisa.ni (ät) gmail.com, niin olet mukana arvonnassa.

Voita Vuosi Japanissa -kirja tai liput kirjamessuille

Kirjani julkaisemisen kunniaksi blogissa starttaa nyt hurja arvonta!


Iso osa inspiraatiostani kirjan tekoon on tullut tämän blogin kautta: ihmiset ovat kyselleet paljon elämästä Japanissa, mistä lentoliput kannattaa ostaa, milloin Japaniin kannattaa matkustaa, mitä viedä tuliaisiksi, minkä verran japania pitäisi osata, mitä kautta vaihtoon pääsee, missä Tokiossa kannattaisi käydä...? Yllätys yllätys siis, että mm. kaikkiin näihin kysymyksiin löytyy vastaus uudesta Japani-oppaastani.

Olen ollut kamalan iloinen kuulleesani, että kirjani tuntuu saaneen mukavan vastaanoton. Haluaisinkin nyt kuulla perusteluja, miksi Vuosi Japanissa saattaisi kiinnostaa juuri teitä lukijoita.

Lähetä kommentti nimimerkillä tai nimellä varustettuna tähän blogitekstiin ja kerro, miksi juuri sinun pitäisi voittaa Vuosi Japanissa -opas omaksesi. Kerro, mikä kirjassa kiinnostaa ja millaista hyötyä uskoisit siitä itsellesi olevan.

Paras vastaus palkitaan Vuosi Japanissa -kirjalla (arvo 27 euroa). Lisäksi kaikkien vastaajien kesken arvotaan 5 lippua Helsingin Kirjamessuille, jotka järjestetään 27.–30.10. Helsingin Messukeskuksessa. (Yhden lipun arvo 14 euroa).

Jos et ole tutustunut kirjaan vielä aiemmin, voit lukea siitä edellisestä blogitekstistäni tai klikata itsesi esimerkiksi kustantajan sivuille kirjan esittelyyn.


Arvonta päättyy tiistaina 18.10.2011 klo 21:00.
Arvonnan voittajat julkaistaan samana tai seuraavana päivänä arvonnan päättymisestä ja palkinnot lähetetään ilmoitettuihin osoitteisiin mahdollisimman pian.

Onnea arvontaan!

Vuosi Japanissa...

Jotain jännittävääkin jännittävämpää on tapahtumassa..

Kun 2010 joulukuussa Japanissa ollessani sain sähköpostia blogiini tutustuneelta kustantajalta, en meinannut uskoa lukemaani. Kului muutama kuukausi, ja helmikuussa 2010 palasin Suomeen. Suoritin työharjoitteluani ja annoin ajatusten ja suunnitelmien muhia päässä hissukseen pahimman kiireen ohi, kunnes sitten loppukeväästä aloin kirjoittaa – kirjaa.

Kesätöiden ohella koko 2010 kesä kului miniläppärin kanssa kahviloissa, puistoissa, kirjastoissa ja kotipöydän ääressä istuen ja kirjoittaen. Valmista ei tullut toki kesän aikana, vaan tekstiä piti tuottaa seuraavaan jouluun saakka koulun ohessa. Juuri ennen joulua 2010 sain käsikirjoituksen jotakuinkin valmiiksi – tai no, raakileeksi. Kaikenlaista piti vielä tsekkailla, tarkistaa ja hioa.

Lopulta reilu 150 täyteen kirjoitettua A4:ää lähti kielentarkastukseen, tuli takaisin ja lähti taas. Venkslausta, hiomista, vääriä sanamuotoja ja pilkkuvirheitä. Ja lopulta sitten helmikuussa 2011 käsissäni oli valmis käsikirjoitus – taittoa vaille valmis kirja!

Olo oli hämmentyneen onnellinen, mutta projekti ei suinkaan loppunut vielä siihen. Graafikko kun olin, kustantajani Finn Lectura oli ehdottanut, että voisin myös taittaa ja suunnitella kirjani ulkoasun itse, mikäli kokisin sen mielekkääksi. Tietenkin otin tarjouksen innolla vastaan. Ja kun nyt kerran tietokoneen kovalevylläni on yli 15000 täysiresoluutioista valokuvaa Japanista, ei liene yllätys, että kuvamateriaalikin tuli pääasiassa samasta osoitteesta. Edessä oli siis vielä kenties toiset puoli vuotta työtä, mutta ilokseni sain iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun sain kirjan taiton sisällytettyä opinnäytetyöhöni. Noihin aikoihin keräsinkin vastauksia Japani-kyselyyni, jonka muutamat teistä ehkä muistavat viime keväältä. Huikeat reilu 500 vastausta auttoivat minua suuresti, kun lähdin miettimään taittoratkaisuja ja sitä, miten suomalaiset, Japanista kiinnostuneet tuon kaukaisen maan oikeastaan näkevät, tai millaiset heidän (tai teidän?) lukutottumuksensa ovat.

Pitkin alku kevättä arkistoin loputonta kuva-arsenaaliani, jotta valokuvien valitseminen kirjaa varten olisi helpompaa. Sakura, temppeli, Shibuya, rautatie, asema, lippuautomaatti, jäätelö, gyoza, shika, soija, marketti, tie, pyörä, bussi, koulupuku.... kaikilla tuhansilla kuvillani on nyt avainsana. Voitte vain kuvitella, miten kauan 15000 valokuvan hakusanoittaminen kesti... tai miten "jännää" se oli, kun sitä oli tehnyt ensimmäiset 5 000 kuvaa ja suunnilleen kaksi samanlaista settiä oli vielä edessä.

Sana 'bambu' löytää arkistostani kätevästi vaikkapa tämän vehreän metsän Saitamassa, ja sanoilla 'kaupungilla', 'shoppailu' tai vaikkapa 'elektroniikka' voi löytää kuvan Akihabaran meneväisestä kaupunginosasta Tokiosta.

Maaliskuun korvilla aloitin pikkuhiljaa varsinaisen kirjan taiton suunnittelun. Ehdin miettiä typografiaa, luonnostelemaan kustantajalle mallitaittoa... ja sitten Japanissa rysähti. Sendaissa järisi maa ja kaikki pysähtyi hetkeksi. Shokki valtasi sisuskalut ja huoli ystävistä Japanissa vei voimat. Kun tilanne pikkuhiljaa taas normalisoitui, motivaatio kirjaa kohtaan oli hetken hieman kadoksissa – tottakai halusin saattaa sen loppuun, mutta "toisen kotimaani" tapahtumat ahdistivat ja hetken aikaa tuntui, että eihän tässä hommassa ole mitään järkeä, kun Japani, josta kirjoitan, on kadonnut! Työtä oli kuitenkin saatettava eteenpäin ja viikot vierivät taiton parissa. Vähitellen huomasin, että siellä ne ystäväni elävät lähes samaa elämää kuin ennenkin – huolestuineina ja väsyneinä, mutta kenties sisukkaampina kuin koskaan. Vain muutama viikko järistyksestä tokiossa käytiin jälleen ihan samaan tapaan koulussa, töissä ja kaupassa, ja pian sendailaisetkin kaverini jatkoivat elämäänsä. Kesään mennessä olin palannut maanpinnalle shokista, käärin hihat ja jatkoin töitä oikein urakalla– ja samanlaisella tarmolla jokapäiväinen Japani-kuvien katselu alkoi taas itää mielessäni armottomana matkakuumeena, josta en varmasti pääse eroon ennen seuraavaa Japanin matkaa.

Kirjan teko jatkui läpi kesän ja taitto alkoi valmistua. Kustantajalta tuli vihreää valoa valintojeni kohdalta ja lopulta piti alkaa miettiä, missä vaiheessa teos menee painoon. Elokuun loppu oli pitkiä iltoja ja ankaraa läpilukua. Kun on lukenut omaa tekstiään likemmäs kymmeniä kertoja, sille alkaa pikkuhiljaa sokeutua. Osansa tarkastusurakasta saivat siis lopulta perheenjäsenetkin. Ja sitten, syyskuun koittaessa kirja oli viimein painossa. Tunne oli sanoinkuvailematon. Ihana, mutta rankka, toista vuotta kestänyt projekti oli vihdoin poissa minun käsistäni, ja pian lapsuuden unelmani olisi tosi – olisin julkaissut kirjan?!

Ja siellä se kirja valmistui koko syyskuun, kunnes tänään se on vihdoin tullut painosta! Omaan ensimmäiseen lämpimäiskappaleeseeni saan iskeä sormeni tänä perjantaina. En malta odottaa! Toisaalta, olen kauhuissani. Mitä nyt tapahtuu? Ostaako sitä kirjaa joku? Lainataanko sitä kirjastosta? Toivottavasti!

Hyvät naiset ja herrat, saanko siis esitellä: "Vuosi Japanissa – Opas arkeen ja elämään vieraassa kulttuurissa"!

Oppaaksi vaihtarille, Japaniin töihin lähtijälle ja maailmanmatkaajalle tai viihdykkeeksi nojatuoliretkeilijälle. Yksissä kansissa kaikki, mitä minulta ikinä on tässä blogissa kysytty, ja kaikki, mitä itse olisin toivonut tietäväni jo ennen vaihtoon lähtöäni. Kokemuksia, sattumuksia ja tietenkin mielenkiintoista faktaa. Ennakkotilattavissa suurimmassa osassa verkkokirjakauppoja, ja pian saatavilla myös hyvin varustelluista kivijalkakirjakaupoista, kunhan kirja nyt ehtii painolta kustantajan varastoon.

Tarkemmin teokseen voi tutustua Finn Lecturan sivuilla.

Voin vain sanoa, että tuntuupa kyllä kummalliselta. Ja kiitos teille ahkerille lukijoille, jotka olette olleet näinä vuosina kannustamassa blogin kirjoitteluun!

Onigirejä kerrakseen

Kesä hujahti ohi kiireessä, ja lopulta loppuivat myös työt. Olin taittajana tuuraamassa kesälomia Elle-lehdessä, ja kun syyskuun ensimmäisellä viikolla vihdoin sitten jäin ns. kesälomalle ja jätin muotilehden hauskan hulinan taakseni, halusin viimeisenä päivänä tavan mukaan viedä jotakin läksijäissyömistä toimituksen väelle.

Koska vaihto-opiskeluni ja kiinnostukseni Japaniin on kyllä töissäkin tiedossa, päätin, että mikäpä olisikaan sopivampi tapa muistaa työkavereita kuin viedä lounastauolle jotakin japanilaista. Ehkäpä helpoin japanilainen ruoka niin syömisen, maun kuin valmistamisenkin kannalta on onigiri, joten päätin, että teen ihan tavallisia, kylmäsavulohella täytettynä onigirejä. Ja niitähän tuli tehtyä. Pari tuntia siinä vierähti telkkaria katsellen ja riisipalleroita pyöritellen (ilman televisiota olisin kenties onnistunut nopeammin, sillä YLEn mielenkiintoinen Japanilaisista metsistä kertova dokumentti sai minut välillä pysähtymään vain tuijottamaan upeita maisemia ja hämmästelemään maaseudulla asuvien sientenkasvattajien työtä). Osan onigireistä kierittelin mustissa, ja osan mustissa ja vaaleissa, paahdetuissa seesaminsiemenissä. Lisäksi muutamat jätin perinteisiksi valkoisiksi ja kietaisin norilevään.

Onigirit piti tietenkin asetella tarjottavaksi kivasti, joten laitoin ne riviin suureen muovirasiaan, erotin toisistaan obento-annoksiin tehdyillä muovisilla ruohokaistaleilla ja kietaisin koko setin Marimekon kankaasta tehtyyn furoshikiin, eli liinaan, joita japanissa käytetään tavaroiden pakkaamiseen ja kuljettamiseen. Kätevää, kaunista – ja kyllähän ne onigiritkin maistuivat.