Iloinen ja informatiivinen viikko

Portfolio on nyt niin valmis, että tulostus on edessä huomenissa. Olen helpottunut, että urakka on lopultakin loppusuoralla. Kävin eilen hankkimassa printtaamista varten parempia papereita, ja tänään ostin koulumme kirjastosta metallikierteen kierreselkää varten. Maanantaina palautan portfolioni kaikkine läpikuultavine välilehtineen ja tukevine kansineen kaikkineen. Olen iloinen, että panostin työhön kunnolla. Etenkin vähän laadukkaammat materiaalivalinnat vaikuttavat yllättävän postitiivisesti lopputulokseen.

Lounastin eilen Ayumin, tapaamani koulumme japanilaisen vaihtarin kanssa. Keskustelimme Sagami-Ono:sta, Tokyon kaupunginosasta, jossa mitä luultavimmin tulen asumaan. Aiemmin kuukauden vaihdossa käyneet EVTEKin vaihtarit ainakin asuivat siellä, ja myös koulun asuntola sijaitsee kyseisessä kaupunginosassa. Joshibin Sagamiharan kampusalue sijaitsee noin puolen tunnen bussimatkan päässä Sagami-Onosta, mutta samassa ajassa karauttaa kuulemma paikan päälle myös pyörällä. Kerroin ajatelleeni, että käytetyn polkupyörän ostaminen voisi tulla kysymykseen. Siihen Ayumi sanoi, että uudenkin saa noin 60-70 eurolla. Olin hämmästynyt, sillä olen aina kuvitellut uusien pyörien maksavan ainakin pari sataa euroa. Tuollaisen summan voisi hyvinkin sijoittaa koulumatkoihinsa vuoden ajaksi, etenkin kun bussilla matkustaminen on kuulemma melko kallista. Ayumi kertoi itsekin pyöräilevänsä Sagami-Onon asemalta koululle. Sagami-Onoon hän sen sijaan saapuu junalla kotoaan Hama dayamasta. Sgami-Onossa hänen pyöränsä pysyy kuulemma tallessa asemalla olevassa pyöräparkissa.

Tänään oli oikeastaan viimeinen mahdollisuus tavata Harukaa, Makikoa ja Ayumia ennen heidän paluutaan Japaniin, joten sovimme näkevämme taas lounastunnilla. Jossain juttelun vaiheessa puhe kääntyi kumma kyllä taas Japaniin ja heidän koulunsa ympäristöön. Makiko asuu Sagami-Onossa, joten tiedustelin häneltä, millainen paikka se on asua. Hänen mukaansa palveluita on paljon ja siksi Sagami-Onossa asuminen on mukavaa ja kätevää. Myös supermarkketteja on moneen lähtöön, joten pienissä, ja usein hieman kalliimmissa konbineissa ei tarvitse asioida, vaan voi käydä suuremmissa ja halvemmissa marketeissa. Sagami-onosta seuraava asema, Machida, on kuulemma mainio shoppailupaikka, sillä siellä on erittäin paljon monenlaisia kauppoja, ja Makiko sanoikin käyvänsä siellä usein.

Olimme lopettelemassa syömistä, kun Haruka kaivoi laukustaan esiin pienen paketin, josta löytyi kaksi paria syömäpuikkoja, はし, sekä perinteiset japanilaiset koristeet, jotka pystyy kiinnittämään kännykkään. Lisäksi hän antoi minulle Joshibin englanninkielisen esitteen. Kiittelin kovasti ja olin aivan äimistynyt, mutta en ehtinyt lopettaa kiitospuheitani, kun Makikokin ojensi pinulle pakettia. Kääreen kätköistä löytyi japanilaistyyppiset sukat, たび joissa on kolo erikseen isovarpaalle. Niitä käytetään yleensä japanilaisten sandaalien, げた , kanssa. Lisäksi paketista löytyi pehmoiset ja todella kauniit pyyhkeet minulle ja poikaystävälleni Mickelle, sekä kirjepaperisetti. Ehdin kiitellä ja hämmästellä vain hetken, ennen kuin Ayumi ojensi minulle japanilaisia musiikkilevyjä, sekä tuliaisen, pienen paperinkuvioijan, jonka hän oli ostanut minulle Tukhomassa käydessään viime viikonloppuna. Olin aivan sanaton ja hämilläni moisista lahjoista. Kiittelin kovasti, enkä oikein tiennyt miten päin olisi pitänyt olla tai mitä sanoa. ^_^''

Haruka, Makiko ja Ayumi tarkistivat vielä pienen japaninkielisen tekstinpätkän portfoliostani. Onneksi tarkistivatkin, sillä kyllähän sieltä muutama virhe lytyi. Harmillista, että tyttöjen pitää lähteä jo näin pian. Ehdimme kuitenkin onneksi tutustua yllättävän hyvin näinkin lyhyessä ajassa. Toivottavasti sähköpostittelu jatkuu ja tapaan heidät sitten ehkäpä Japanissa, jos minut sinne valitaan. Välillä tuntuu kyllä varsin typerältä ajatella näitä vaihto asioita näin paljon, kun mahdolliseen lähtöön on aikaa yli vuosi, mutta minkäpä sitä innostukselleen mahtaa. Minulla on suunnaton Japanikuume! :D