100 kanjia?!

Sarjakuvapäivät Tampereella olivat ihan mielenkiintoinen tapaus. Muutamia tuttuja käveli vastaan, ja tapasinpa entisen sarjakuvapiirustuksenopettajanikin, mikä oli mukavaa. Mangaa meni laatikkokaupalla. Pikkuveljelle tuli ostettua tuliaisiksi muutama One Piece -manga, ja lähtipä kyseisen sarjan ilmainen julistekin mukaan.

Kanjeja on tullut opeteltua japanin tunnilla mainiota tahtia. Ilmeisesti noin 100 ensimmäistä kanjia tulee opiskeltua tässä kevään kuluessa, tosin onneksemme vain noin 60 otetaan mukaan lopputenttiin. Olin erittäin yllättynyt, kun tänään huomasin, miten paljon merkkejä olemme ehtineet lyhyessä ajassa kaluta läpi. Pikkuhiljaa myös teoria ja mahdottomalta vaikuttava logiikka alkavat joissain harvoissa tapauksissa hieman aueta minullekin. Kuten ehkä olen saattanut aikaisemmin mainita, tavoitteenani olisi opiskella sellaiset pari sataa kanjia tämän vuoden loppuun mennessä. Siihen nähden siis olen aika hyvin kiinni uuden vuoden lupauksessani. Puoli vuotta aikaa, ja puolet jäljellä! ^_^

Japanista ei edelleenkään ole kuulunut mitään. Olen lopettanut päivien laskemisen, kun se ei kuitenkaan tuota mitään tulosta. Edelleen kummalliset unet vain vaivaavat; toissayönä olin jossain ihmeellisessä vaihtoon valittujen seremoniassa yukata (puuvillainen "kesäkimono") ylläni ja koulumme opiskelijaravintolan Fazer Amican leidit ojensivat meille valituille juhlallisesti tuotelistan, josta saatoimme tilata kaikkia mahdollisia Fazerin makeisia ja muita tuotteita vietäväksi Japaniin. Esimerkiksi sukalaalevyn viereen saattoi merkitä ruutuun vaikkapa 'kahdeksan kappaletta', niinkuin toinen valituksi tullut tyttö teki, ja ojensi sitten listan takaisin yhtä arvokkaasti, kuin se oli hänelle annettukin. Tämä uni oli sentään hieman positiivisempi kuin edellinen, mutta kertoo selkeästi olennaisen - odottelu alkaa kyllästyttämään jo pahemman kerran. -___-