Olematon vaihto-orientaatio ja alitajunnan leikkikentät

Joskus harmittaa, kun täällä EVTEKissä muotoilun puoli jää joissain tietyissä asioissa vähän syrjään muista koulutusaloista. Paitsi että emme noudata muiden noudattamaa tiukkaa periodisysteemiä, meillä ei ole samaan tapaan tenttiviikkoja kuin muilla, ja jopa ruokailunkin hoitaa eri ravintoloitsija, meillä ei myöskään liiemmin osallistuta fuksiaisiin, tai mihinkään muihinkaan oppilaskunnan yhteisiin rientoihin tai tapahtumiin. Yksikään edellämainituista ei sinänsä liiemmin hetkauta minua, koska osaa voisi väittää suorastaan positiivisiksi puoliksi, mutta se, että jotkut tärkeät jutut, kuten vaikkapa vaihto-orientaatio, järjestetään vain tekniikan- ja liiketalouden oppilaille, on vähän tylsä juttu.

Meillä muotoiluinstituutissa ei siis ole omaa vaihto-orientaatiota. Ainoat syys, jotka keksin kyseisen orientaation puuttumiselle ovat pieni vaihto-oppilasmäärä suhteessa muihin oppilaitoksen yksiköihin, sekä ylipäätään koko muotoilun yksikön huomattavasti pienempi koko. Tekniikan- tai liiketalouden orientaatioihin saa toki halutessaan osallistua, mutta omasta mielestäni olisi mukavampaa kuulla kokemuksia oman opinalan vaihdoista, oppilaitoksista, käytännöistä jne, koska normaalit opiskelukäytännöt jo Suomessakin eroavat koulumme alojen välillä niin tavattomasti.

Niinpä jätin tänään väliin ainakin liiketalouden yksikön vaihto-orientoinnin, jonka aiheena olisi ollut vaihtojakson suunnittelu, käytännön asiat ja paperisota. Jotenkin minusta tuntuu, että olen lukenut kyseisistä hommista yleistävää tietoa niin paljon, että mikäli omalle kohderyhmälleni tarkennettua tietoa ei ole saatavilla, olisi turhaa matkustaa toiselle puolelle Vantaata. Kaiken lisäksi tämän hetkinen kuvituskurssi vaati huomiotani piirustusharjoitusten muodossa Kansallismuseossa.

Torstain orientaatiot Espoossa koskevat kulttuurien välistä kohtaamista, joka tuntuu sekin Aasian maiden orientaatiopäivien ja kymmenien blogien läpikahlauksen jälkeen jotenkin vähemmän innostavalta aiheelta. Mikäli websivukurssin tunnit Vantaalla sattuvat loppumaan huomenna aikaisemmin, ehkä sitä voisi karauttaa ajoissa Leppävaaraan, kun olen sinne kuitenkin menossa japanintunneille.

– –

Viime yönä näin painajaista, jossa postilaatikkooni oli tullut paksu, iso kirjekuori. Olin innoissani. Lopultakin uutisia Japanista! No, riemu kääntyi itkuksi, kun avasin pullistelevan kirjekuoren ja näin, että se oli aivan täyteen ahdettu erilaisia Japanista lähetettyjä vaihto-opiskelukaavakkeita ja hirveimpänä kaikista; pyyntö tehdä uusi portfolio! XD Lisäksi japanilaiset olivat unessani laittaneet ystäväni Ayumin kääntämään tärkeimmän ohjeistuslapun suomeksi, ja koska ystäväni ei luonnollisestikaan osaa suomea, en ymmärtänyt lapun käännösyrityksestä mitään. :D

Joidenkin teorioiden mukaan unet valmistavat ihmistä kohtaamaan haastavia, vaikeita ja vaarallisiakin tilanteita elämässään, ikään kuin toimien muistikuvien ja kaikkein ahdistavimpien ajatusten ja kokemusten luomana turvallisena harjoituskenttänä. Toivoa sopii, etten joudu hyödyntämään viimeöisen harjoituskentän aikana opittuja toimintamalleja lähitulevaisuudessa. :P