Ilta japanilaisten vaihto-oppilaiden seurassa

Olipas tavattoman hauska ilta tänään. Olin Sendaista tulleiden vaihto-oppilaiden ns. tervetuliaistilaisuudessa Metropolian Bulevardin yksikön tiloissa. Tavallaan minä menin paikalle ihan vain siitä syystä, että tilaisuudessa olisi jonkun verran suomalaistakin porukkaa. On kurjaa saapua uusiin ympyröihin, mikäli kukaan ei ota yhteyttä, tule juttelemaan tai ylipäätään osoita kiinnostusta. Niinpä ajattelin, että koska japanin opettajammekin oli kehottanut meitä tulemaan paikalle, olen ikään kuin velkaakin mennä sinne – tiedän, että minut tullaan ottamaan mitä luultavimmin Japanissa varsin lämpimästi vastaan, niinkuin sikäläisiin tapoihin kuuluu ja haluaisin, että meidänkin kouluumme tulevat vaihtarit kokevat olonsa tervetulleiksi. Mitä enemmän porukkaa siis heitä on ottamassa vastaan, sitä parempi, ajattelin.

Aluksi kaikki esittelivät itsensä, ja sen jälkeen puhuttiin joistain käytännönasioista. Esittelin itseni japaniksi, ja vaihdoin sitten englantiin. Toivoisin niin, että osaisin puhua japania paremmin. Toisaalta sain kuitenkin taas huomata, kuinka paljon paremmin ymmärrän kieltä, kuin pystyn sitä itse tuottamaan. Ymmärsin yllättävän suuren osan keskusteluista oppilaiden ja hiedän professorinsa välillä, ja tajusin useimmiten illan aikana, mistä oli kyse.

Tilaisuus oli sinänsä hieman tylsä, että varsinaista tutustumismahdollisuutta ei käytännössä ollut ollenkaan. Kunkin esiteltyä itsensä, oppilaat olivat lähinnä hiljaa, ja opettajat tai joku kv-toimistosta puhui ja hoiti käytännön järjestelyjä. Olisin toivonut enemmän vapaampaa juttelua ja kanssakäymistä, mutta toisaalta toki kaikki asumisjärjestelyt yms. käytännön hommat ovat tärkeitä nekin. Onneksi päädyin sitten lähtemään japanilaisten vaihtareiden ja tutoreiden kanssa yhtä matkaa kohti rautatieasemaa tilaisuuden loputtua. Tutorit olivat viemässä japanilaiset heidän vuokra-asunnolleen Töölöön. Ratikassa suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun kuulimme, että Ateneumiin (ja myöhemmin tajusin, että ilmeisesti moniin muihinkin Helsingin museoista) oli ilmainen sisäänpääsy illalla alle 25-vuotiailta.

Niinpä yhteisellä päätöksellä minä, yksi tutor ja japanilaiset lähdimme Ateneumiin! Nyt kun ajattelen tilannetta, se tuntuu aika huvittavalta, sillä minulla ei sinänsä ole minkäänlaista virallista velvoitetta viihdyttää uusia vaihto-oppilaita, toisin kuin opintopisteitään kartuttavilla tutoreilla. Omat motiivini olivat tietenkin toiset; on aina kauhean kivaa päästä tutustumaan japanilaisiin, sillä he ovat yleisesti ottaen jotenkin kauhean miellyttäviä ihmisiä. Ainakin kaikkien tapaamieni japanilaisten kanssa minun on tähän saakka ollut tavattoman helppo tulla toimeen.

Loppujen lopuksi tilanne ajautui siihen, että minä esittelin muutamia tunnetuimpia Kalevala-aiheisia töitä ja sain samalla jutella japanin ja englannin sekoituksella vaihto-opiskelijoiden ja jopa heidän professorinsa kanssa. X) Muutaman pojan kanssa juttelin hieman enemmänkin, he kun sattuivat olevaan puheliaita ja innokkaita treenaamaan melko vähäisiä englannin taitojaan. Yksi piti jopa samasta sarjakuvataiteilijasta kuin minä! :D Kävimme myös japanilaisten kuuluisien taiteilijoiden, Hokusain ja Hiroshigen (sekä muutamien muiden) näyttelyssä, jossa oli esillä muutamia maailman kuuluisimmista japanilaisista puupiirroksista. Japanilaiset pojat nauroivat, että he eivät ole koskaan aiemmin nähneet aitoja Hokusain puupiirroksia, ainoastaan postikortteja, mukeja ja muita tuotteita, mitä kyseisistä kuuluisista puupiirroksista on vuosien varrella tehty. Miten ironista, että he näkevät maailmankuulun japanilaisen taiteilijan originaalit ensimmäistä kertaa Suomessa. :D Olin halunnut jo pitkän aikaa käydä kyseisessä näyttelyssä, joten tässä tuli iskettyä useita kärpäsiä yhdellä iskulla.

Oli oikein hauskaa, ja nauroin illan aikana paljon. Olin iloinen, että lähdin mukaan, ja loppujen lopuksi reilun tunnin tilaisuus olikin venähtänyt koko illan mittaiseksi tutustumiseksi japanilaisiin opiskelijoihin.

Toivottavasti saan tilaisuuden olla heidän kanssaan tekemississä vielä jatkossakin. Ainakin ensi tiistain japanin tunneillemme heidän olisi tarkoitus tulla mukaan. Japani, japanilaiset ihmiset ja japanin kieli hymyilyttävät ja saavat minut jotenkin jännällä tavalla todella iloiseksi ja innostuneeksi. Tänään tajusinkin taas konkreettisesti, miksi hain vaihtoon, ja miksi odotan huhtikuuta niin innolla. ^__^