朝ご飯 - Aamupala
Aamu alkoi useimmiten joko puurolla ja hedelmällä, tai jugurtilla, hedelmällä ja myslillä. Parasta mysliä, jota Japani minulle tarjosi, oli Calbeen Fruutsu granoola, eli hedelmämysli, josta tuli syksyllä talvisesonkimauksi myyntiin myös herkullinen vaahterasiirappiversio. Koska täkäläiset myslit ovat aina melko makeita, käytin ainoastaan maustamatonta jugurttia. Olen oppinut pikkuhiljaa pitamaan sen hieman kitkerasta mausta jopa ihan sellaisenaan!
Välillä ostelin vaihtelun vuoksi myslin sijaan muroja. Silloin Kellogsin Genmai fureekut, eli taysjyvariisihiutaleet ovat ehdoton valinta. Oi miksi näitä ei saa Suomesta, miksi?!
Kulautan aamupalan alas joko jollakin supermarketin halvimmista tuoremehuista tai vihreällä teellä. Ja nyt puhutaan siis kylmasta vihreastä teestä, jota saa ostaa noin eurolla parin litran tonkan jääkaappiin. Kaipaan kyseistä pönikkää niin! Onneksi ostin sentään Ooiocha-puruja Suomeen, joten voin keitellä omat jääteet aina välillä.
ご飯 -Varsinaiset ateriat
Kevatlukukaudella olin aika väsynyt koulun jalkeen pyristellessäni päivittäin japanin kielen kanssa, joten iltaisin en liiemmin jaksanut kokkailla. Kesaloman jalkeen kunnostauduin kuitenkin oikein urakalla, ja kokkailin itse asiassa joka viikko montakin kertaa ihan kunnon ruokaa. Syksy jatkui vaihtelevasti, mutta vaikka söinkin paljon myös ulkona ruoan huokeuden ja hyvän illallisseuran vuoksi, jaksoin vapaa-aikana aina välillä myös tehdä itse ruokaa. Huikeinta tässa oli se, etta ateriani sisälsivät usein jopa salaattia, jota en jaksanut yleensä tehdä aiemmin edes Suomessa. Helpotusta aiempaan nihkeään salaatin tekoon ovat tuoneet tajuttoman katevät valmiiksi pilkotut pienet ja halvat salaattipussit, joita saa monenlaisina sekoituksina naapurin supermarketista. Yksin asuessa tällaiset pariin annokseen riittavat salaattipussit ovat äärimmaisen kateva tapa tuoda lautaselle vähän vihreää. Jos alkaisin ostamaan kaikki salaattiainekset erikseen, en saisi niitä syötyä kuitenkaan ennen kuin ne olisivat jo huonontuneet. Suosikikseni salaattirintamalla kehkeytyi Japanissa Cecarsalaatti. Niinpa jaakaapistani loytyy melkein aina pussi Cecarsalaattiaineksia ja Kyuupiin cecarsalaattikastiketta. Ilokseni kuulin, että Kyuupiita saa Hesingin Tokyokanistakin!!
Kokkasin Japanissa sekä japanilaista, etta suomalaisempaa ruokaa. Shinin kanssa kokkasimme kerran esimerkiksi syksyllä perunamuusia ja lihapullia. Toisinaan padassani porisi yksi lempiruoistani, kareeraisun kastike. Yhteistä kaikille kokkauksilleni oli kuitenkin se, etta niiden taytyy olla varsin yksinkertaisia ja valmistua hellalla, kun uunia ei ole. Monimutkaiset ruoat eivat innostaneet kokkaamaan ihan vain siita syystä, etta ruoanlaitto tilaa oli erittäin vähän, ja se vähäkin oikeastaan olohuoneen/makuuhuoneen puolella, ja hellan levyjä vain yksi. Niinpä riisipainotteiset ruoat olivat suosiossa, kun riisin saattoi tehda riisikeittimessä paistinpannun tai kastikekattilan valloittaessa sen ainoan hellan levyn.
Niiden päivien varalle, kun en jaksanut tehda mitään kovin erikoista, ostin aina pakkaseeni ihania, n. 50 senttiä maksavia paneroituja kalaleikkeitä ja paistoin ne rapean kultaisiksi paistinpannulla riisikeittimen hoitaessa oman osuutensa jääkaapin päälla puksuttaen. Minulla ei ole mitaan hajua mika kalalaji oli kyseessä, kun en koskaan vaivautunut selvittämään pakkauksen päälla lukevia kanjimerkkeja, mutta seitiä se ei kylla ollut, vaikka valkolihainen kala olikin.
スナック - Välipala
Tavoitteenani oli ainakin jossain vaiheessa syodä välipalaksi vain hedelmiä, mutta joskus tuli hemmoteltua itseään herkullisella Kirinin pehmeällä kermajuustolla. Kirinia löytyi oikeastaan aina jääkaapistani, sillä se sailyi sen verran pitkaan, että ei haittaa vaikka sitä nautiskelisi leivällä vain kerran, pari viikossa.
Kirinia levittelin vaalean pullaleivan paalle, joka on paitsi yksi niista harvoista leipätyypeistä, joita japanilaisissa supermarketissa myydään, myös varsin halpaa. Pussillinen maksaa yleensa noin 100 yenia, eli alle euron.
Jos olin oikein makeannälkäinen, levitin leivälle vielä jääkaapistani löytyvää marjahilloa. Useimmiten ostamani Kanpyn triplamarjahillo oli aika hyytelömäistä, ja marjojakin siina oli hieman turhan vähän, mutta koska kunnon hillot maksoivat niin paljon, joutui pihi opiskelija tyytymään hintalaatusuhteeltaan parhaaseen tuotteeseen.
牛乳 - Maito
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, täytyy suomalaisen maitoholistin varata supermarketin parhaan maidon esittelylle tietenkin oma kappaleensa. Olen tottunut juomaan rasvatonta maitoa jo lapsena, joten ilahduin kovasti, kun löysin japanilaisen supermarketin maitohyllystä Takanashin rasvattoman maidon. Se maistuu melkein samalta kuin suomalainen maito, toisin kuin jotkut muut maitomerkit Japanissa. Epäilen, etta maku saattaa johtua esimerkiksi siitä, että Takanashin maito on kotoisin pohjoiselta Hokkaidon saarelta, jossa ilmasto, ja täten myös mahdollisesti lehmien ravinto on tietääkseni vähän lähempänä suomalaisia oloja. Mikäli pitää enemmän kevytmaidosta, on Meijin Oishii gyuunyuu ehdoton valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti