Tapaamisia Tokiossa..

Vaikka en tiedäkään vielä missä asun, tai mitä ja miten intensiivisesti oikeastaan tarkalleen ottaen opiskelen Japanissa vajaan parin kuukauden kuluttua, se ei estä minua jo tässä vaiheessa sopimasta tapaamisia Tokiossa vanhojen ystävieni kanssa. ;)

Sain pitkästä, pitkästä aikaa sähköpostia entiseltä kobelaiselta isäntäperheeltäni, Moreilta. He olivat iloisia kuultuaan, että tulen Japaniin, ja toivottivat minut jo tervetulleeksi kesällä heidän luokseen "niin pitkäksi aikaa, kuin vain mahdollista". Perheen pää, Daisuke, kertoi myös, että hänellä on pari kertaa vuodessa jonkinlainen lääketieteellinen työtapaaminen Tokiossa. Niinpä hän lupasi, että jos vain olen huhtikuun loppupuolella tavattavissa, hän ottaa perheensä, eli vaimonsa Erikon, sekä pikkupojat mukaansa! Olen niin odottanut näkeväni Morit, ja etenkin heidän uuden vauvansa, kohta jo vuoden vanhan Kakerun, jota en ole vielä koskaan tavannut. Myös Pikku-Hayato on varmaan kasvanut tavattomasti sitten viimenäkemän. Hän on jo kolmevuotias!

Jossain vaiheessa vuotta pitäisi kyetä matkustamaan Japanin eteläisimmälle pääsaarelle, Kyushulle, jossa asuvat Junko ja Misako, jotka molemmat ovat siis asuneet jonkun aikaa äitini luona ollessaan käymässä Suomessa. Lentäminen Kyushulle on melko kallista, samaa hintaluokkaa kuin vaikkapa normilento Suomesta Brysseliin, eli siinä 300 euron tietämillä. Mietinkin mahdollisuutta tuskastuttaa itseni kyllästymiseen asti junailemalla Kyushuun tavallisilla pikajunilla. Kyseessähän olisi oikeastaan kokonainen vuorokausi junassa ja juna-asemilla hengailua. En tiedä onko siinä mitään järkeä, joten täytynee ottaa selvää kuinka tuskainen matkasta kesän helteissä mahdollisesti tulisi, ja olisiko se oikeasti huomattavasti huokeampi tapa matkata kuin lentäminen. Toisaalta matkan varrella voisi poiketa vaikka Hiroshimassa, jossa ainakin jossain välissä haluan ehdottomsti päästä käymään, joten ainakin jotain potentiaalia junailusta voisi siinä mielessä löytää.

Tuntuu hullulta suunnitella kesälomamatkoja Japanissa, tai edes huhtikuun tapaamisia Tokiossa, sillä tuleva elämäni Tokiossa tuntuu vielä niin kovin kaukaiselta. Missähän vaiheessa sitä oikeasti sisäistää sen, että olen ihan pian astumassa Japanin koneeseen!?