Yllätysläksijäiset

Tarkoituksena oli viettää lauantai-ilta ihan pienimuotoisesti muutaman luokkakaverin kanssa ja askarrella yhdessä viimeistä kertaa ennen kuin lähden Japaniin. Tai niinhän minä kuvittelin.

Tullessani sitten luokkakaverini Agnethan luokse viiden maissa illalla, en osannut aavistaa todellakaan yhtään mitään, vaikka saapuessani kämpässä oli kummallisen hiljaista – ainoastaan yksi tämän hetkisistä lempibiiseistä soi taustalla, joka sekin näin jälkeenpäin ajatellen oli hieman arveluttavaa. ^_^'' Minulla oli fimomassat repussa kännykkäkorujen väsäilyä varten ja ei ollut kaukana, että olisin laittanut verkkarit jalkaan, kun ajattelin että kaadan kuitenkin jonkun liimapurkin päälleni. (Onneksi päädyin sentään jotenkuten siisteihin suoriinhousuihini..) Kun olin saanut vaatteeni naulakkoon, ihmettelin Neetalle ääneen: "Siis onko täällä vielä ketään?", sillä olin kuvitellut, että pari muuta luokkakaveria olisivat jo paikalla, mutta kenenkään puhetta ei kuulunut. Ja sillä hetkellä kun astuin eteisestä olohuoneeseen silmäni levisivät lautasiksi. Lähes kaikki luokkakaverini seisoivat piilossa seinän takana ja huusivat "Yllätys!" tai jotain muuta vastaavaa. Olin varmaan liian yllättynyt, sillä minulla ei ole enää mitään muistikuvaa siitä, mitä he oikeasti huusivat. :D

Hieman yllättynyt, hysteerisesti naurava minä. X) Kuva: Neetta

Olin tosiaan odottanut paikalle vain paria tyyppiä, sillä kaikki muut olivat jotenkin perin kavalasti onnistuneet vakuuttamaan minut viattoman kuuloisine selityksineen siitä, että heillä oli juuri sinä viikonloppuna jotain muita menoja.. Neetta paljasti, että tätä juonikasta tapahtumaa oli suunniteltu jo pari kuukautta!? Sain kavereiltani ihanan muistovihon, johon kaikki luokkakaverini olivat taiteilleet sivun tai useamman. Upeiden piirrosten joukossa oli mm. valokuvia kuluneelta vuodelta, ihania viestejä niin suomeksi kuin japaniksikin, runoja, Suskin tekemiä hulvattomia tehtäviä ja sudokuja, sekä Annan tekemä japaninkielinen tavuristikko lentomatkaa piristämään.

Päivi, Anna, Julia ja Ilona laulutuulella.

Ilta kului pelaillen X-boxilla Lips-karaokepeliä ja tanssipelejä. Tajusin tosin vasta nyt, miten hyvin nekin istuivat sinänsä illan teemaan - Konamin arcade-tanssipelit ovat Japanista kotoisin, kuten myös karaoke. Oli kauhean kiva ilta, jota varmasti muistelen Japanissa vielä lukuisia kertoja.

Hannan kanssa karaokea tunteella. Kuva: Neetta

Kyllä mulla on ihanat luokkakaverit! Kiitos kamalasti kaikille! Melkeen tekis mieli jäädä opiskeleen Suomeen, mut onpahan ainakin motivaatiota pysyä Japanissa opiskellessa kurssien osalta kavereiden tahdissa, jotta voin Suomeen paluun jälkeen jatkaa opintoja oman luokkani kanssa. ;)

Hanna, Suski (the rock -look) ja minä Neetan aurinkolasikokoelmaa esittelemässä. Kuva: Neetta

P.S. Lisäilen kuvia yleismeiningistä, kunhan saan kysyttyä haluavatko yleensä kuvia nettiin pistämättömät kaverit itsestään kuvia esille. Mikäli joku kuvissa jo nyt oleva linssilude haluaa kuvansa pois, niin kertokoon. ;)