Käsittämättömät kävijämäärät

On välillä vähän vaikeaa ymmärtää, että tätä blogia lukee kuukaudessa reilu 1600 lukijaa. Mikäli Google Analyticsin sivustoseurantaan on uskominen, keskimäärin täällä ei myöskään käydä vain pyörähtämässä, vaan normikävijä lukee sivua jopa melkein kaksi ja puoli minuuttia. Se on paljon blogille, jolla nyt ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään muuta antia kuin yhden ihmisen arjen kuvaaminen.

Koska kävijöitä on kummallisen paljon, halusin viime kuussa vähän tiedustella, mikä teitä tänne oikein vetää. Ihan kaikkeen kun Google Analyticskään ei analyyseissään pysty, vaikka suurin osa netin hakukoneiden hakusanoista, joilla blogiini löydetään, viittaavatkin, että tiedonhaku vaihto-opiskelusta ja Japanista ylipäätään tänne toisivat lukijoita. Hakusanojen listan kärjessä ovat muunmuassa: "riisa no nippon" ja muut vastaavat(ilmeisesti kaikki eivät muista blogini koko osoitetta), "sikainfluenssa Japani", "vaihto-opiskelu Japani", "japaniadapteri" ja "viisumi Japani". Rakastan internetisivujen tilastojen seuraamista, ja hakusanalistat ovat joskus suurta hupia, vaikkakin tällä hetkellä suurin osa Riisa no Nipponiin löytäneistä hakusanoita ovat varsin asiallisia ja täysin aiheeseen liittyviä. Jotkut ovat kuitenkin esimerkiksi tulleet tänne sivullekin hakusanoilla "japanilainen mies". Enpä tiedä löysivätkö hakemaansa... Tuskin. :D

Kyselyyni vastasi 109 ihmistä! Se on ihan julmetun paljon enemmän kuin odotin. Suurin osa, eli 78% teistä haluaa lukea arjesta. No, ei huolta, siitä kyllä tulen kirjoittelemaan, vaikka viime aikoina arkeni onkin ollut niin kiireistä, ettei siitä ole paljon raportoimaan ehtinyt.

Opiskelu kiinnotaa reilua 40% lukijoista, mikä on sinänsä suhteellisen vähän, ottaen huomioon, miten opiskelupainotteista elämäni on. Ehkä tekstit eivät kuitenkaan painotu liikaa pelkkään opiskeluun, ja hyvä niin? Aion kuitenkin jatkossa raportoida kuvineen ainakin tekemistä töistäni, sillä oletan, että se kiinnostaa ainakin perhettäni, jos ei muita. X)

Kolmannes tahtoisi lukea enemmän kielestä. Kielestä kirjoittaminen on sinänsä vähän hankala juttu, sillä ensinnäkän en ole mikään mestari, mitä tulee japanin kieleen, ja toiseksi tällä hetkellä tuntuu, ettei kielen käytöstä ole muuta sanottavaa, kuin että välillä onnistuu mainiosti ja välillä tuntuu ettei mistään tule mitään. Koulussa on ollut niin kiireistä, että tähän mennessä en ole vielä kertaakaan (!!) ehtinyt edes avata japaninoppikirjaani. Kielenopiskelut ovatkin arjen käytäntöä lukuunottamatta jääneet vähän paitsioon. Luultavasti syksymmällä, kun saan kiireisemmän puolikkaani vaihto-opinnoista suoritettua ja alkaa vähän rennompi kausi, ehdin myös opiskella japania. Silloin kirjottelen varmasti myös enemmän itse kielen opiskelusta.

Kirjoittelen aika usein reissuistani Tokiossa ja tässä ympäristössä, ja nähtävyyskategorian alla on tällä hetkellä kymmenisen postausta. Toivottavasti te 17% lukijoista saatte näistä teksteistä jotain irti, ja loput 83% eivät tylsisty seuraavien parin kuukauden aikana, kun elämässäni on luvassa paljon retkelyä Tokion ympäristössä ja mm. kaikenmaailman temppeleillä ja vuoren nyppylöillä. ;) Mm. Kamakura, Hakone, Tokion vielä kaluamattomat puistot ja temppelit, sekä Ghiblin museo odottavat kävijäänsä. Niistä lisää siis myöhemmin.

Se, mikä yllätti minut ehkä eniten, on miten monet lukijat ovat kiinnostuneet shoppailusta. En taatustikaan ole mikään paras ostospaikkojen bongaaja, mutta yritän mahduttaa mieleeni, että ehkä jotain ihan oikeasti saattaa kiinnostaa (?), että ostin viime viikolla 1500 yenillä ihanan farkkumekon pitsisomisteilla, ja että tämän viikon ostoslistalla on uusi, mielellään vihreä sateenvarjo edellisen rikkoutuneen tilalle. Yritän ottaa myös jotain kuvia jatkossa ostoksistani, mutta hieman pihistelijänä totuus kuitenkin on, että niitä ostoksia ei kerry ollenkaan niin usein kuin ehkä haluaisin. :P Ja oletan nyt siis, että ne, jotka ovat kiinnostuneet shoppailusta, eivät tarkoittaneet shoppailulla supermarketteja? Sanwan ruokakaupan maitohyllyistä ja vihannesosastosta minulla kyllä on paljon käytännön kokemusta... ;)

Täytyy myöntää, että olen jättänyt tähän mennessä mangasta, animesta ja musiikista raportoinnin aika vähälle, vaikka reilu parikymmentä prosenttia lukijoita haluaisikin niistä lukea. Totuus on, että telkkarista ei tule uutisten lisäksi oikein mitään, mitä jaksaisi katsoa, paitsi pari draama sarjaa, joita seuraan arkiaamuisin ja viikonloppuisin. En koskaan satu telkkarin ääreen silloin, kun sieltä tulisi jotain hyviä animesarjoja. Keskiyöllä tulee parilta kanavalta animea, mutta paitsi että olen silloin jo nukkumassa, nekin sarjat tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta aina jotain mechasarjoja (?!!!). Toinen ongelma on luonnosesti myös kieli. Vaikka paria draamaa jaksankin seurata, ihan yletön japanin kielisten ohjelmien katselu alkaa pidemmän päälle väsyttämään ihan fyyseisti, sillä jokaista sanaa on kuunneltava tarkasti, että saisi hahmojen repliikeistä jotain irti. Viikonloppuna tulevaa Meitantei Conania (eli Salapoliisi Conania) haluaisin kyllä katsoa, koska pidän sarjakuvaversiosta todella paljon, mutta salapoliisisarjan rikokset ovat usein hyvin kielipainotteisia ja vaikeita hahmotta, joten japaniksi kyseisen sarjan katsominen on aika vaikeaa ainakin vielä tällä hetkellä. Lisäksi sarja tuntuu aina alkavan keskeltä vanhaa rikosta, jolloin minulla ei ainakaan ole mitään toivoa päästä kiinni juoneen.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, 12 ihmistä haluaisi lukea jostakin muista asioista mieluummin. Palan halusta tietää, mitä nämä muut asiat ovat, joten antaa kommenttiboksin raikua! :)

On mukavaa kirjoittaa, kun tietää, että joku lukee. Vaikka pääosin kirjotan omaa napaani ajatellen, eli haluan säilyttää muistot vaihtomatkasta tuoreina tulevia muisteluita, sekä vaihtoraportin kirjoittamista ajatellen, on aina kuitenkin huomattavasti mielenkiintoisempaa tuottaa tekstiä vuorovaikutussuhteessa. Kommentoijat ovat myös antaneet minulle valtavasti vinkkejä ja paljon hymyjä, joten kiitos niistä.

Jatkoa seuraa, vaikkakin tulevien viikkojen kiireessä luultavasti hieman väljemmällä tahdilla.