Tokyo no sukautto!

Olen aina ollut henkeen ja vereen partiolainen, vaikka sen jälkeen kun muutin pääkaupunkiseudulle, en olekaan vielä uskaltautunut liittymään uuteen lippukuntaan. Olen kuitenkin miettinyt jo pidemmän aikaa, että ottaisin sudenpentulauman (eli ala-asteen 1. - 3. -luokkalaisten lasten ryhmän) ohjattavakseni, sillä kaipaan monia asioita partiosta - etenkin nuotioiltoja, lasten kanssa touhuamista ja käsillä tekemistä. Sitten on toki niitä asioita, joita en välttämätä kaipaa, kuten vaikkapa stressi siitä, kun joskus pää ei vain tahdo keksiä mitään kovin kehittävää ohjelmaa pikkupartiolaisille...

Haaveenani on aina ollut päästä osallistumaan suurelle jamboreelle ulkomailla tai jollain muulla tavalla tutustua ulkomaisiin partiolaisiin, sillä partioharrastuksessa hauskaa on se, että vaikka olisi kuinka kaukana kotoa tahansa, tietyt asiat eivät kuitenkaan muutu. Partio on kansainvälinen liike, jonka perusajatus säilyy, vaikka kielenä olisi suomen sijaan japani.

Niinpä olenkin nyt aivan haltioissani, kun japanilainen ystäväni Sari-san, joka on sudenpentulauman johtaja tokiolaisessa tyttöpartiolippukunnassa pyysi, että tulisin syksyllä heidän laumailtaansa! Sovimme, että teemme jotain suomalaistyylistä ruokaa, opetan Sarin partiolaisille jotain suomalaisia leikkejä ja kerron Suomesta ja suomalaisesta partiosta. Sain Sarilta myös yhtenä päivänä lahjaksi erilaisia japanilaisia partiomerkkejä - mm. Japanin tyttöpartiolaisten lupausmerkin, joka kylläkin muistuttaa lähes yksi yhteen suomalaisten partiolaisten tyttöjen lupausmerkkiä, sekä Tokion tyttöpartiolaisten upean, metallisen kirjanmerkin. Japanilaiset ガールスカウット :t ("gaaru sukautto", girl scout, tyttöpartiolainen) pukeutuvat usein kuulemma partiouniformuun baretteineen päivineen tavallisissa laumailloissa. Täytyykin siis varmaan pyytää, että isi toisi tänne tullessaan mukanaan myös minun Himangan nuotioveljien partiohuivini. <3