Vihdoin kesäloma!

Vaikka lähestulkoon viimeiset kaksi kuukautta ovat menneetkin kierrellessä ympäri Tokiota ja lähikulmia varsin turistimaisissa merkeissä, varsinainen kesäloma koulusta alkoi vasta tällä viikolla. Pari viimeistä viikkoa meillä oli erilaisia asiantuntijaluentoja, jotka olivat erittäin mielenkiintoisia. Mm. Joshibissa opettavat kuuluisa japanilainen animaattori, mainoselokuva-AD ja lehtigrafiikan AD kertoivat omista uristaan ja esittelivät töitään. Luennoista olisi toki saanut enemmän irti paremmalla kielitaidolla, ja tällöin olisin myös voinut sanoa jotain näpsäkkää printtipuolen AD:n ilmiselvään leikilliseen kiusantekoon, kun hän kysyi luennon lopuksi, onko kenelläkään kysyttävää, ja kun aluksi käsiä ei noussut, hän jatkoi täpötäydessä audiotorossa: "Liisa? Nanika aru?" Tyydyin vastaamaan, että kiitos näin on hyvä, vaikka periaatteessa olisin voinutkin kysyä hänen töistään yhtä ja toista. X)

Viikko sitten päättyneet kevätlukukauden viimeiset kurssit olivat julistekurssi, sekä koko kevään jatkunut valokuvauskurssi. Julistekurssin aikana teimme kolme julistetta. Ensimmäinen tehtäväksianto oli New Yorkin Modernintaiteen museon MoMA:n juliste, jonka aiheeksi valitsin Alphonse Muchan näyttelyn. Kyseistä julistetta tehdessäni sain ahdistuskohtauksen joka kerta kun japanilaiset lausuivat taiteilijan nimen, sillä se ei kyllä kuulostanut alkuunkaan siltä, miten Mucha oikeasti pitäisi lausua. Luokkatoverini eivät myöskään tajunneet kenestä puhun, ennen kuin lausuin itse nimen samalla tavalla väärin.

Toinen juliste oli jonkun edesmenneen merkkihenkilön elämään tai elämäntyöhön liittyvän näyttelyn juliste. Kyseisen julisteen piti olla pääasiassa japaniksi, joen sain taas taistella kanjimerkkien ihmeellisessä maailmassa. Sain myös jälleen huvittua nimikäännöksistä, sillä Tolkien, jonka näyttelyjulisteen tein, on japaniksi "Toorukin". Juu-u, kyllähän se kuulostaa vähän samalta kuin Tolkien, mutta... :D

Nämä kaksi ensimmäistä julistetta tulostimme täysikokoisina, eli B1-koossa koulun suurtulosteprintterillä. Printtaaminen oli aikamoista odottelua, sillä yhden julisteen printtaukseen meni 150 dpi:lläkin reilu puoli tuntia! Viimeinen julistetyö, Joshibin imago-juliste tulostettiin vain A3-kokoisena, eli sen tulostaminen oli huomattavasti helpompaa, mutta myös tylsempää. Toisaalta, kyseisen julisteen alkupräismitat ovat katujulistekokoa, eli vähän liian suuria, jotta koulu haluaisi kustantaa niiden printtaamisen.

Julistekurssi oli ihan mukava, mutta koska julistesuunnittelu ei ole koskaan ollut minulle se kaikkein mieluisin tai mielenkiintoisin alani osa-alue, vaikka se onkin ihan hauskaa, tuli kurssi suoritettua ehkä hieman läpi kahlaten verrattuna aiempiin teitto-, yritysgrafiikka- ja pakkaussuunnittelukrusseihin, joista nautin suunnattomasti.

Valokuvauskurssilla otimme filmikameroilla sekä mustavalko-, että värikuvia. Mustavalkokuvat kehitimme itse koulun valokuvauslaboratoriossa, mikä oli minulle äärimmäisen mielenkiintoinen kokemus. En ollut koskaan aiemmin kehittänyt kuvia, enkä kokenut opettajan hehkuttamaa "romantiikkaa", joka siinä hetkessä on, kun valotettu kuva laitetaan ensimmäiseen kehityslitkuun lillumaan, ja kuva alkaa hahmottua valokuvapaperille. Värikuvista teimme dioja, joita sitten katselimme luokassa. Valokuvauskurssilla minun piti esitellä töitäni useaan otteeseen hieman extemporena, mikä oli paitsi hirveää ja palan kurkkuun nostattavaa, myös erittäin kehittävää kielitaitoa ja esiintymiskokemusta ajatellen.


Valokuvauskurssin lopputyönä tein 50-sivuisen valokuvakirjan, joka käsitteli kokemuksiani Japanissa. Otin siis kuvia Japanista, japanilaisista ja japanilaisuudesta suomalaisesta näkökulmasta. Kuvia ei ole ryhmitelty teeman tai muiden rajoitteiden mukaan, vaan ne on järjestetty kirjaan siten, että katseluelämys olisi mahdollisimman mukava ja mielenkiinto pysyisi yllä pitkää. Esimerkiksi 5 sivua temppeleitä peräkkäin voisi olla aika yksitoikkoista, mutta ripoteltuna pilvenpiirtäjien, henkilökuvien, maisemien ja ruokakuvien lomaan, katsoja pystyy toivoakseni paremmin keskittymään kuhunkin kuvaan.


Tämän lisäksi yritin tehdä kokonaisuudesta visuaalisesti miellyttävän järjestämällä kullekin aukeamalle suurin piirtein samaan värimaailmaan kuuluvia kuvia. Tulostin sivut valokuvapaperille koululla, sidotutin kirjan Shinjukun Kinkos-liikkeessä ja printtasin siihen kannet valokuvausluokan isolla A1-kokoisella tulostimella ihanalle mattapintaiselle valokuvapaperille. Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen, vaikka useisiin sivuihin tulikin suureksi harmikseni hieman ohuita tulostimen aiheuttamia musteviiruja.


Nyt sitten vain toivomaan, että saan Suomessa valokuvauksen kakkoskurssin hyväksiluetuksi tällä kirjalla, vaikka Suomen kurssilla käsitelläänkin tietääkseni studiokuvausta, eikä tämän kirjan sivuilla ole ainauttakaan studio-oloissa otettua kuvaa... :]