Pyhä Nikkou

Vielä isän ja Merjan ollessa reissussa täällä Japanissa heinäkuun puolella, ehdimme käymään kahden päivän retkellä Nikkoussa, joka on upea, vuoristojen ja metsien keskellä, parin, kolmen tunnin junailun päässä Tokion keskustasta. Junailimme Nikkouhon halvalla Tobu All Nikko Passilla, jolla pääsi 4400 yenin hintaan matkustamaan menopaluumtkan Asakusan asemalta Nikkouhon, ja tämän lisäksi passilla pystyi reissaamaan vapaasti neljän päivän ajan Nikkoussa busseilla ja junilla. Passi tuli pelkästään parin Nikkoun sisäisen junamatkan jälkeen halvemmaksi kuin normilippu, ja koska meillä oli aikomuksena kierrellä Nikkoussa vähän laajemmin, passi oli oikein hyvä ostos.


Nikkou on kuuluisa maailmanperintökohteistaan, eli kahdesta pyhätöstä, temppelistä ja Shinkyon punaisesta sillasta. Niinpä ensimmäisenä reissupäivänämme kului pyhättöjen ja temppelien uskomattomia puukaiverruksia ja temppelialuetta ympäröivää upeaa, ikivanhaa metsää ihastellessa. Shinkyon pyhä silta on rakennettu luultavasti Nara-kaudella, eli suunnilleen 700-luvulla, mutta tarkkaa rakentamisen ajankohtaa ei ole tiedossa. Punainen, kirkkaana virtaavan kosken yli johtava silta on aikoinaan ollut sisäänkäynti Nikkoun pyhälle temppeli- ja pyhättöalueelle.

Uskomattomia puukaiverruksia

Pyhättöalueella kävimme Rinnojin temppelillä ja Toshogun pyhätöllä, jonne Tokugawa Ieyasu, Tokugawa shogunaatin esi-isän jäänteet on sijoitettu. Pääsymaksu Toshogun pyhättöön oli pyhätön pääsymaksuksi aika järkyttävä, 1300 yeniä, mutta mikäli Japanissa joku pyhättö on käymisen arvoinen, niin se on tämä. Pyhätön rakennusten upeissa väreissä ja lehtikullassa hohtavat puukaiverrukset ovat näkemisen arvoiset. Kuuluisa, perinteiseen japanilaiseen uskontoon liittyvä kolmea apinaa kuvaava kaiverrus "Mizaru, kikazaru, iwazaru" (見ざる, 聞かざる, 言わざる), eli "Ei näe, ei kuule, ei puhu", löytyy myös Toshogun pyhätöltä.


Tokugawan haudalle johtava sammaloitunut, jättimäisten puiden ympäröimä portaikko oli sen sijaan mielestäni mielenkiintoisempi kuin itse Tokugawan hauta.

Sammaloituneet portaat kuuluisan shogunin haudalle...

...ja se itse hauta.

Yön vietimme suhteellisen sopuhintaisessa onsen-hotellissa, Kinugawa onsenin kuumalla lähteellä. Parasta oli, että koska reissumme sijoittui keskelle viikkoa 23.-24.7., ja sää oli ikävän sateinen, hotellissa oli todella vähän väkeä ja illalla saimme kuuman lähteen ulkoaltaan aivan omaksemme! Niinpä päätin aamulla käydä kurkkaamassa, josko altailla ei olisi ketään, ja koska onni oli puolellani, ja altaat tyhjänä, uskaltauduin ottamaan pari valokuvaa hotellin sisäaltaasta ja rotenburosta.

Toisena reissupäivänämme suuntasimme katsomaan Kegon takia, eli noin 100 metristä vesiputousta, joka on yksi Japanin kolmesta suuresta vesiputouksesta.


Vesiputoukselta jatkoimme bussilla kiemurtelevaa vuoristotietä aikoinaan tulivuorenpurkauksessa syntyneelle Chuzenjin järvelle. Jäven pohja on syvimmillään kunnioitusta herättävät 172 metrin syvyydessä. Koska järvi on korkealla vuoristossa, pilvet lähes hipovat järven pintaa.

Pari päivää oli hyvä reissuaika Nikkouhon, sillä junamatkat paljon aikaa, ja halvemmat, hitaammat junat kulkevat melko harvoin, joten matkustukseen tuhrautuu monta tuntia. Kaikenkaikkiaan Nikkou on kohde, jonne jokaisen Tokion matkaajan kannattaisi mielestäni mennä käymään, mikäli aika vain antaa myöden. Se on helppo tapa saada Japanin matkaan ujutettua japanilaista vuoristomaisemaa ikimetsineen, kuumia lähteitä ja upeaa arkkitehtuuria yhdellä kertaa. Lisäksi Nikkou saa erikoisbonusta villeistä vuoristoapinoistaan, jollaisen isi bongasi, mutta jota minä en kylläkään ehtinyt näkemään. -__-''