おつかれさま！

Hauska tilataideteos kampuksen viheralueella Joshibinsain aikaan

Otsukaresama! (Eli suomeksi "Jes, se on kunnialla ohi, kiitos hyvästä työstä!" tai jotain muita yhteishengennostatushuutoja..) Joshibin festivaali sujui kaikenkaikkiaan oikein hauskoissa merkeissä, vaikka lauantain sääennuste oli viikon kuluessa näemmä vaihtunutkin sitten auringosta 70% sateen todennäköisyyteen. Suurin osa päivästä kului kuitenkin onneksi ilman pisaran pisaraa, ja vettä alkoi tulla vasta iltapuolella, mikä oli erilaisten ohjelmanumeroiden ja ulkona pidettyjen myyjäisten kannalta onni.

Joshibin lukion opiskelijoita seuraamassa yliopistomme ohjelmaa.

Ystäväni Sari (oikealla) ja hänen kaverinsa myyntipöytänsä ääressä.

Yliopistojen ja lukioiden vuosittaiset festivaalit ovat niitä tapahtumia, joihin aika moni koulumaailmaan sijoittuvaan animeen tai mangaan tutustunut on joskus törmännyt. Oli todella hassua huomata, miten todenperäisiä monet noista fiktiivisistä sarjoista ovat näiden festivaalien kohdalla. Pukeudutaan hassuihin pukuihin, järjestetään hassua ohjelmaa, on puputyttökahvilaa ja yakisobastandilla hikoilevia komeita kokkeja. Kaikki paiskovat yhdessä töitä, pitävät hauskaa, syövät niitä prikulleen samoja ruokia ja käyttäytyvätkin osittain kuin olisivat suoraan jostain Azumanga Daiohin tai Hachimitsu to Cloverin festivaalijaksosta.

Festivaaleilla järjestettiin Halloween pukukilpailu. Cosplay-tyyppejä oli joka lähtöön.

Lavaohjelmassa oli mm. Halloween-pukukilpailu, bändien keikkoja, tanssiesityksiä a la Haruhi Suzumiya, sekä Cheer Dance -klubin esitys, jossa kaksi luokkakaverianikin oli mukana tanssimassa mm. suositun Perfumen Chocolate Disco -biisin tahtiin.


Oli hauskaa myydä asioita japaniksi, toivottaa asiakkaita tervetulleiksi tyypillisillä japanilaisten myyjien huudahduksilla ja keskustella asiakkaiden kanssa. Silloin kun huovutin lisää rintakoruja, monet pysähtyivät katsomaan ja juttelemaan huovutuksesta ja töistäni.

Minä huovuttamassa Pikku puodissani ;)

Entinen luokkakaverini Tomo-chan 2-3 -luokasta kävi juttelemassa useaan otteeseen pitkin päivää. ^-^

Jakelin käyntikorttejani kaikille ostoksia tehneille, sekä useille tuttaville, ystäville ja muille kiinnostuneille.

Sain myytyä rintakorujani oikein mukavasti, mutta postikortteja meni ikävän vähän siihen nähden, miten paljon niitä tulostelin, ja minkä verran niiden papereihin meni rahaa. Toisaalta näin jälkeenpäin kyllä tajuan, että ei olisi kannattanut odottaa ihan yhtä suurta menekkiä korteille kuin Suomessa joulun alla, jolloin kaikki tuntuvat tarvitsevan kortteja ja ostavat niitä kymmenittäin. Onneksi postikortteja voin käyttää omiin tarpeisiini tai myydä myöhemminkin, joten sinänsä mitään ei ole menetetty ja reippaasti plussan puolelle pääsin joka tapauksessa saldossa, mikä oli tietenkin tavoitteena. :)

Puput ja nallet lähtivät matkaan 700 yenillä, eli about viidellä eurolla, vaikka kuvassa onkin aamun valmisteluiden aikainen väärä hintalappu.

Kiitoksia myös jopa neljälle koulun ulkopuoliselle ystävälleni, jotka jaksoivat raahautua paikalle hieman tylsästä säästä huolimatta. Myös suurin osa luokkakavereistani kävi morjenstamassa minua kojullani, mistä tuli oikein hyvä mieli. Tein myös itse ostoksia, mm. korvakorut, käsintehtyä keramiikkaa ja hiusdonitsin, jotka esittelen täällä myöhemmin. Oli erittäin vaarallista asettua pitämään kojua tavattoman taitavien tekstiilisuunnittelijoiden viereen, sillä heidän pöydässään oli kasoittain ihania pompuloita, obentou-liinoja, huiveja ja muita tekstiilejä, joita olisin halunnut ostaa. Onneksi oli pakko pitää kolikot pääasiassa omassa vaihtokassassa...

Mutta nyt on kyllä taas huovutettu tarpeeksi vähäksi aikaa, reilu pari kymmentä rintaneulaa olivat ihan hyvä saavutus parin viikon sisällä. Niinpä tunginkin Joshibisain päätteeksi huovutsvermeet matkalaukun uumeniin odottamaan Suomeen paluuta, ja keskityn käyttämään vapaa-aikani tästä lähtien muihin projekteihin.