Pitkähihaiskautta odotellessa...

Kuulin, että Lapissa satoi jo kuulemma ensi lumi. Tuntuu jotenkin todella epätodelliselta ajatukselta. Kyllä täälläkin eilen satoi, mutta ihan vain vettä tietenkin. Heitin upouuden sadetakkini shortsien ja t-paitani päälle ja pyöräilin urheasti koululle. Äärimmäisen kevyestä, täysin vedenpitävästä kankaasta tehty trenssi oli nappiostos - nyt ei enää tarvi temppuilla sateenvarjon kanssa pyörän selässä, mutta ei tule kuumakaan, kun takin kangas on niin ohutta.

Luultavasti maailman idioottimaisin tapa ottaa valokuvia on tähdätä kameralla peiliä, mutta koska olen ensikertaa elämässäni löytänyt sadetakin, jota oikesti tykkään myös käyttää, oli se pakko saada ikuistettua. X)

Syyskuun piti olla Tokion seudulla taifuunikautta, mutta eipä täällä ole tuullut eikä edes eilistä lukuunottamatta liiemmin satanutkaan. Varsinaisen syksyn tulon huomaa lähinnä siitä, että kun itse alkaa suunnitella pakkaavansa reppuun varmuuden vuoksi jonkun pitkähihaisen paidan illan varalle, kaikilla muilla koulussa on päällä jo takki, ja parhaassa tapauksessa päässä villapipo ja kaulahuivi. En ole vieläkään luopunut varvassandaaleistani, vaikka kollegat vetävät jo pitkiä vuoritettuja saappaita jalkaan...

Yritin minäkin. Kietaisin yhtenä päivänä uuden, kevyen puuvillahuivin kaulaani, koska se sopi niin kivasti hameeseeni. No eihän siitä kuitenkaan mitään tullut. Pakko oli tunkea huivi päivän puolivälissä laukkuun, kun tuntui että hiki alkaa virtaamaan pelkästään istuessa. Tänä aamuna lenkille lähtiessäni seisoin hetken aikaa kynnyksellä oven raossa miettien olisiko kevyt huppari hyvä valinta. Hilpaisin kuitenkin ulos normi shortsi- ja t-paitavarustuksessa, enkä katunut hetkeäkään.

Vaikka asteet pysyttelevät ulkona yhä reilusti parinkymmenen asteen yläpuolella, välillä auringon porottaessa kivuten lähemmäs kolmea kuin kahta kymppiä, olen huomannut, että ilmastointia ei tarvi käyttää enää lähes ollenkaan. Tänään vieraillessani tuolla helpotushuoneen puolella, tajusin myös, että tunnelma wc:ssä oli aika kalsea. Niinpä näpräsin pöntön istuinrenkaan lämmityksen päälle pitkästä aikaa muutaman kuukauden tauon jälkeen. Kyllä kelpaa nyt istuskella ja odotella kunnon syksyä saapuvaksi. X)