Niin paljon kakkuja, kuin haluat - se on Keekitabehoudai!

Tabehoudai on japanilaisten taattu tapa saada maha täyteen - ja ehkä vähän liiankin täyteen. 食べ放題, eli tabehoudai tarkoittaa ravintolaa, tai oikeammin ruokailutilannetta, jossa tietyllä rahasummalla saa syödä niin paljon kuin haluaa. Toinen vastaavia ruokapaikkoja kuvaava sana on バイキング (baikingu), joka viittaa nimenomaan buffettityyliseen tabehoudai-ravintolaan. Usein syömiseen käytettävä aika on rajoitettu. Suomessa hieman vastaava paikka olisi varmaan esimerkiksi RAX, mutta Japanissa tabehoudait eivät rajoitu vain roskaruokaan, vaan erilaisia tabehoudaipaikkoja on moneen lähtöön.

Mutta entä jos kakkuhammasta kolottaa, ja mieli halajaa herkkuja? No silloin mennään tietenkin keekitabehoudaihin, eli paikkaan, jossa saa syödä niin paljon kakkuja kuin haluaa. Yksi, ja tähän mennessä parista testatusta paikasta paras vaihtoehto on Sweets Paradise, joita sijaitsee ainakin Tokiossa muutamasakin kaupunginosassa, mm. kivenheiton päässä Shibuyan asemasta.

Sweet Paradisen hyviin puoliin lukeutuu ruokapaikan tunnelmallinen sisustus, mitä ei aina buffetravintoloista tosiaankaan löydy. Huomaatteko, kuinka kaikki asiakkaat jostain kumman syystä ovat naisia? ;)

Sweets Paradisen ruokavalikoimasta löytyy paitsi voileipiä, pastaa, keittoa, kareeraisua, jauhelihariisipaistosta ja salaattia, sekä sitten tietenkin se aika muhkea jälkiruokavalikoima. On suklaakakkua, kääretorttua, marenkipäälystettä, täytekakkua, juustokakkua, vihreäteekakkua, pehmistä, vanukkaita, hyytelöitä.. ja ehkä näyttävimpänä kaikista suklaalähde, johon voi dippailla hedelmiä, keksejä ja vaahtokarkkeja. Lisäksi kurkkuaan voi kostuttaa erilaisilla limsoilla, teelaaduilla, kahveilla ja makusiirapein maustetuilla soodavesillä.

Suklaalähde!

Yhden ja puolen tunnin lysti maksaa noin 1400 yeniä, joten aika halvalla pääsee ylensyömään. Huonoin puoli näissä tämän tyylin ravintoloissa onkin se, että ikinä ei osaa lopettaa ajoissa. Siinä vaiheessa kun maha, ja jopa pää muistuttavat, että nyt olisi ehkä kylläinen olo, niin jossain takaraivossa meihin kaikkiin iskostettu pieni pihiys muistuttaa, että olet kyllähän vielä pitää syödä, kun siitä kerran on maksettu! Niinpä olen parin kerran jälkeen päättänyt, että taidan silti mieluummin maksaa jostain tosi laadukkaasta ruoka-annoksesta ja rauhallisesta istuskelusta tunnelmallisessa ravintolasa, kuin siitä että saan ravintolakeikan jälkeen potea hirveää morkkista ja lyllertää ulos ravintolasta mahaani pidellen. XP Kannattaa silti ehkä tilaisuuden tullen käydä kokemassa silmien eteen aukeavan kakkumeren houkutus ainakin yhden kerran. Suomessa kun moista mahdollisuutta tuskin tulee vastaan.

Koska jotakuta ehkä kiinnostaa, loppuun valokuvakooste siitä, mitä sillä reilulla kymmenellä eurolla nyt sitten tuli syötyä:

Aloitin viisaasti: Pastaa, jauheliha-riisipaistosta ja salaattipöydän antimia.

Sitten pääsiin varsinaiseen asiaan. Kakut ovat erittäin hyvän kokoisia, parin haarukallisen kokoisia suupaloja, jolloin pääsee helpommin maistamaan ainakin melkein jokaista sorttia. ;)

Ja vähän lisää...

Jottei ihan rupeaisi ällöttämään, väliin taas vähän italian herkkuja ja raikasta vihreyttä.

No kukaan tuskin kuvitteli, että jättäisin suklaalähteen kokeilematta? Ei tosin ollut kyllä mitään maailman herkullisinta suklaata, vaikka belgialaiseksi mainostivatkin. Makuelämystä kuvaa parhaiten ehkä sana "pääsiäismunasuklaa".

Ja lopuksi cappucino kanelilla. Tietenkin join myös soodavesiä, teetä ja mehuja, mutta niissä nyt ei paljon kuvattavaa ole.