Mochitsuki

Oikea käsivarteni oli viime lauantain jälkeen hyvän aikaa melko voimaton. Parin päivän aikana ei voinut unohtaa, että viikonloppuna oli harrastettu riisin mäiskimistä puunuijalla - ohjelmassa oli nimittäin lauantaina perinteinen japanilainen mochitsuki.


Japanilaisten uuden vuoden aloitusrituaaleihin kuuluu tammikuussa mochin syöminen. Mocchi on käytännössä ihan vain keitettyä riisiä, joka on litistetty, ja täten saanut uuden tahmean, venyvän ja pehmoisen muodon. Mochia syödään sellaisenaan, tai sen sisään voidaan piilottaa paputahnaa, sitä voidaan kieritellä kinako-jauhoissa tai maustaa soijalla ja kääräistä merilevään, tai viimeisenä, muttei suinkaan herkullisimpana, tarjota yhdessä nattoun, eli käyneiden papujen kanssa.

Pääsin osallistumaan ilokseni partiolaisten jokavuotiseen mochin valmistusjuhlaan eli mochitsukiin. Mochin valmistus on hyvin yksinkertaista. Keitetty riisi laitetaan puupölkkyyn koverrettuun kuppiin. Tämän jälkeen riisiä ensin hiestetään kahden hengen voimin nuijilla kupin reunoja vasten, ja kun riisi on hieman litistinyt, aloitetaan tositoimet eli riisiä hakataan painavalla puisella nuijalla oikein olan takaa monta minuuttia, kunnes on vaikea uskoa, että siellä pölkyssä jossain vaiheessa oli ihan tavallisen näköisiä riisin jyviä. Lopputuloksena on iso, valkoinen, venyvä mochin möhkäle, joka pilkotaan käsin pienempiin osiin, pyöritellään palluroiksi ja tarvittaessa maustetaan.

Riisit tuloillaan puulaatikoissa. Ne, jotka tuntevat muuten Tokiota yhtään, voivat myös huvittua siitä ajatuksesta, että partiolaiset savuttavat nuotioitaan keskellä Roppongia - ostoskeskusten ja suurlähetystöalueen sydämessä.

Riisiä hiestetään aluksi kahteen pekkaan puun ja nuijan välissä, jotta sen rakenne rikkoutuu.

Ja sitten päästään tositoimiin! Ei ole väliä onko pikkulapsi, seiloripukuinen koulutyttö vai gaijin, kaikki pääsevät pitämään hauskaa puunuijan ja riisin kustannuksella! :D

Lopuksi möyhennetystä mochiriisistä pyöritellään suupalan kokoisia palluroita.

Lopuksi kaikki tietenkin söivät yhdessä valmistettua mochia. Ennen ruokailun aloittamista johtajat muistuttivat kaikkia pureskelemaan mochin kunnolla, sillä joka vuosi ihmisiä kuolee siihen, että he ovat nielaisseet mochinsa liian suurena palana ja tukehtuneet riisimöhkäleeseen.

Yllä herkullisia kinakomocheja, ja alla vähemmän herkullisia nattoumocheja. Suosikkini, eli soijalla ja merilevällä maustetut mochit jäivät kuvattua, sillä niitä oli liian kiire syömään. :D

Vaikka kaupasta tai liikkeistä saatavat tavalliset mochit maistuvat melko samanlaisilta kuin vastatehty mochi, niin täytyy sanoa, että vielä lämmin, suoraa puunuijan alta otetun mochin syöminen on silti vähä niinkuin vertaisi kaupan pussipullaa ja äidin leipomaa uunituoretta korvapuustia toisiinsa. Siinä on se käsityöläisyyden ja itsetekemisen tuoma hieno ero.