Tulevaisuuden suunnitelmia

Blogissani oli äänestys siitä, mitä Riisa no Nipponille tulisi tapahtua sen jälkeen kun vaihto on ohi. Äänestyksellä toivoin saavani suuntaa ja tukea omille suunnitelmille, ja loppujen lopuksi kävikin niin, että 131 äänestäjää, 55% kaikista oli kanssani samoilla linjoilla - koska tämä blogi käsittelee Japania, on selkeää niin lukijoiden kuin blogin alkuperäisen tarkoituksenkin kannalta, että blogi jatkaa Japani-aiheilla. Tämä ei tarkoita pelkästään vielä julkaisemattomien Kagoshiman, Kyoton, Takayaman ja lukuisten Tokyon reissupostauksieni julkaisua, vaan myös sellaisia elämässäni tapahtuvia asioita, jotka liittyvät tavalla tai toisella Japaniin. Niipä täällä tullaan varmasti näkemään postauksia japanilaisten ystävieni vierailuista Suomeen, sopeutumisestani takaisin Vantaan kujille sekä haikailuistani takaisin Tokioon. Joten ehkä ne 31%, jotka halusivat lukea postauksiani jatkossakin, koskivatpa ne japania tai eivät, saavat jotain iloa siitä, että juttua varmaan kyllä riittää edelleen ihan hyvään tahtiin. ;)

Ne, jotka toivoivat blogin jäävän tauolle jatkuakseen seuraavien japanin reissujen aikaan, joutuvat nyt tyytymään siihen, että blogi jatkuu, mutta ehkä voitte käydä kurkkaamassa täällä joskus vajaan vuoden kuluttua, mikäli olisin saanut tämän hetkiset reissusuunnitemani ensi joululomalle toteutettua.

Itään. Japaniin. Tokioon. Sinne on vain niin kova hinku takaisin. Elämä Tokiossa oli mukavaa monilta osilta, mutta muutama tarkkaavainen lukija on ehkä ehtinyt pääsemään kärryille myös eräistä tärkeistä taustalla kyteneistä motiiveistani rivien välissä vilahdelleiden vihjailujeni ansiosta. Vietinhän esimerkiksi "perinteisen japanilaisen joulun" tai syntymäpäivääni "hyvässä seurassa". Enkä lentokentällekkään joutunut onneksi menemään yksin. ;) Jos jatketaan vihjailuja, niin voin kertoa, että lähetin viime viikolla paketissa hieman suklaata Japaniin. Onhan tänään Ystävänpäivä, jolla silläkin on Japanissa oma merkityksensä..

Mutta jos jätetään vihjailut sikseen, niin voisin ehkä vain sanoa, että Tokioon jäi jotain muutakin kuin materiaalisia hyödykkeitä, jotka eivät mahtuneet matkalaukkuun. Sinne jäi Shin ja puolet sydämestä. :]

Linjanani on ollut, että en kirjoita blogiin liian henkilökohtaisia asioita, mutta syksyllä alkanut seurustelusuhteeni partiossa tapaamani Shinin kanssa on jatkunut nyt sen verran pitkään, että siitä on ehkä hyvä sanoa sananen, jotta bloginkin kirjoitukset pääsevät oikeaan kontekstiin. En ole kirjoittanut asiasta aiemmin, koska aluksi kaikki tuntui kovin epävarmalta. Itse näin vain edessä häämöttävän Suomeen paluun ja ahdistuin koko ajatuksesta liikaa, että olisin jaksanut alkaa puimaan asiaa yhtään enempää kuin oli pakko. Mutta sitten, pikkuhiljaa, alkoi näyttää siltä, että ainahan voi yrittää - vuosi Japanissakin humahti ohi kuin shinkansen, miksei vuosi Suomessakin voisi mennä nopeasti? Niinpä päätimme, että katsotaan rauhassa, mitä tuleman pitää. Tuntuisi tyhmältä, jos suhdetta ei edes yrittäisi jatkaa vain siksi, että se nyt sattuu olemaan maantieteellisesti heman hankalaa. Onhan kaukosuhde Japanin ja Suomen välillä aika extremevälimatkalla varustettu, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Niinpä tässä, kesää ja Shinin mahdollista Helsingin matkaa odotellessa voi onneksi yrittää keskittyä miljoonaan työprojektiin, japanin opiskeluun, ystävien tapaamiseen, ja ehkä vähän blogin päivittelemiseenkin. ;)