Reilireissu 14: Eväsretkellä Miyazakin ja Kagoshiman vehreissä vuoristomaisemissa

Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa kesälomareissuni reportaasit loppuun jo tietenkin joskus muinoin viime vuoden puolella, mutta joskus asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Niinpä vihdoin "pienen" tauon jälkeen pääsen kertomaan Etelä-Kyuushun upeista maisemista.

Automatkan varrella ihastuttivat erityisesti kaunis vesiputous ja shikat, eli pikkuiset peurat.

Toisena päivänäni Junkon kotona lähdimme Fukumoton perheen kanssa kiertämään Kagoshiman ja viereisen prefektuurin Miyazakin maisemia autolla. Merelliset maisemat tupruttavine tulivuorineen vaihtuivat pian jylhiin vuoristoihin, kun kiipesimme autolla serpentiiniteitä yhä ylöspäin.


Aamupäivän kohteenamme oli Kagoshiman ja Miyazakin rajalla sijaitseva Uenoharan Jomon no mori -ulkoilmamuseo, jossa oli esillä Jomon-kauden (14000 - 4000 eKr) käyttöesineitä kuten upeita tuhansia vuosia vanhoja keraamisia ruukkuja. Herkimmät, vanhat arkeologisten kaivausten aarteet olivat tietenkin sisätiloissa vitriinien suojissa, mutta ulkosalla taas pääsi kurkistelemaan sisälle saakka Jomon kauden japanilaisten asumuksiin. Kyseisellä paikalla oli ollut Jomon-kaudella näiden olkikattoisten "iglujen" kylä, mutta Sakurajiman tulivuorenpurkaus oli muinoin tuhonnut sen ja suuren osan muuta Kyuushun eteläkärjen asutusta.


Ulkoilmamuseolta ajelimme Kirishiman kansallispuiston maisemiin upeille vulkaanisille vuorille, joiden tasangot ja huiput tarjoavat upeat näkyvät alla levittyvään laaksoon ja satumaisille turkoosin sävyissä hohtaville kraaterijärville. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa vaeltamaan keskelle luonnon helmaa. Vaikka reitti sinänsä ei ollut pitkä, vaan sen kiertäminen valokuvailuineen ja eväiden syömisineen kaikkineen kesti vain muutaman tunnin, ehdimme nähdä vuoripoluilla kuitenkin monenlaista maastoa punarunkoisten mäntyjen peittämästä kankaasta aina viidakkomaisiin metsätaipaleisiin.

Vaikka olenkin ötökkäkammoinen, en voi olla myöntämättä, etteikö vuoren jättimäisten koppakuoriaisten ja erikoisten surisijoiden tarkkaileminen olisi ollut mielenkiintoista.

Junkon äiti oli tehnyt retkellemme tietenkin myös herkulliset eväät, joille ei kyllä minun muististani löydy vastinetta. Kaikki oli huolella käsin tehtyjä aina ties kuinka monta erilaista täytettä sisältävistä onigireistä juustotäytteisiin, friteerattuihin lihapaloihin ja herkullisiin japanilaisiin munakasrulliin.

Fukumoton perhe levähdyspaikalla Kirishiman vuoristossa maistelemassa herkullisia Kagoshiman satsumoita.

Tällaisia avoimia, ilmaisia jalkaonseneita on Japanissa siellä täällä, etenkin kuumien lähteiden ympärille keskittyneissä kaupungeissa.

Päivä oli täynnä kävelyä ja se alkoi tuntua pikkuhiljaa jaloissa. Ennen kuin hyppäsimme patikoinnin päätteeksi autoon, hulautimme väsyneet jalkamme Kirishiman kansallispuiston vierailijakeskuksen pihalla olevaan kuumaan lähteeseen. Virkistävän jalkakylvyn jälkeen suuntasimme アグリランド, eli Agrilando nimiselle maatilalle, joka on paitsi tavallinen maatila, myös etenkin lapsiperheiden suuri suosikki matkailukohteena.

Luonnon oma jalkakylpy

Aika samalta ne lehmät näyttävät Japanissakin

Agrilandon maisemissa voi tutustua tavallisiin karjatilan eläimiin, tilan töihin ja siellä on ilmeisesti tarjolla monenlaista ohjelmaa erityisesti perheen pienimmille. Lisäksi alueelta löytyy majoitustilat ja golfkenttä. Me tyydyimme kiertelemään alueella, ihastelemaan Pohjanmaan lakeuksiin nähden varsin erilaisia vuoristoisia pefltomaisemia sekä syömään tilan herkullista jäätelöä.

Näihin maisemiin voisi kyllä palata

Päivän päätteeksi pulahdimme Sakura sakuran onsenin lämpimiin vesiin. Sakura sakuran erikoisuus on kaunistava, ihon hämmentävän pehmeäksi tehnyt savinaamio, jonka vuoksi paikka onkin ilmeisesti naisten suosiossa. Päiväni kruunasi kuitenkin savikäsittelyn sijaan loppukesän sadekuuro - istuessani rotenburon kuumassa vedessä luonnon oman, taivaalta pehmeästi ripottelevan suihkun alla, ei olisi voinut olla parempi olo.