Harajukun hepenet ja Shinjukun salaperäinen pyhättö

Ihan naurettavaa, että tammikuisesta matkastamme on vierähtänyt aikaa jo pari kuukautta, ja olen bloggaamassa vasta kolmannesta matkapäivästämme, oikeastaan toisesta varsinaisesta Tokion päivästä.

Kun vääntäytyy uudenvuoden aaton pitkään venähtäneen yön jälkeen 1.1. ylös sängystä iltapäivän aikaan, Shibuya näyttäytyy melko rauhallisena kaupunginosana. Iso osa liikkeistä on suljettu. Ihmisiä on kuin Helsingissä sunnuntaina, eli varsin vähänlaisesti. Vaikka tiedossa oli japanilaisten shoppailunhimo ja alennusmyyntien ryntäykset tammikuun alussa, hiljaiset kadut saivat kuvittelemaan, että eipä täällä taida oikein mikään olla tällä kerralla auki. Niinpä päätimme lähteä fiilistelykävelyretkelle Shibuyasta Harajukun kautta Shinjukuun.

Ei ihan se Harajuku, johon on tottunut...

Ilma oli mitä mukavin, joskin siinä vaiheessa kun olimme saapuneet Harajukun kulmille alkoi jo hämärtää. Kaikkialla oli jotenkin todella levollista. Muutamalla täysin tyhjällä sivukujalla kulkiessa tuntui kuin olisi ollut jossain niistä scifileffoista, joissa ihmiskunta on yhtäkkiä hävinnyt ympäriltä ja jäljellä ovat vain tyhjät kadut ja talot. Vaan eipä sentään. Kun sivupolku lopulta johdatti meidän yhdelle Harajukun ostoskaduista, alkoi valjeta, että oli tietenkin turha kuvitella, että kaikki olisi kiinni täälläkin: suurimmat tavaratalot ja ketjut pitivät kyllä liikkeensä auki uudestavuodesta huolimatta ja osassa olivat alkaneet jo parjatut alennusmyynnitkin. Fukubukuroita, eli tietyllä rahasummalla myytäviä yllätyskasseja näkyi myynnissä lähes joka paikassa. Ihmisiä oli vielä tässä vaiheessa liikkeellä maltillisesti, mutta seuraavaa päivä olikin sitten ihan toista....


Poikkesimme vanhassa kunnon Kiddolandossa, eli Kiddy Land -lelukaupassa, joka on visuaalisesti varsinainen karamelli. Lukemattomien anime- ja lastenelokuvien ja -sarjojen ympärille rakentuvien oheistuotteiden paratiisi tarjosi ihmeteltävää ja hipelöitävää, mutta loppujen lopuksi emme kyllä ostaneet mitään. Edellisillä lyhyemmillä Japanin reissuillani ongelmanani on ollut nimenomaan krääsäkauppojen ihanien tavaroiden hamuaminen, jonka jälkeen laukut ovat pursunneet söpöjä tarroja, kirjepapereita ja ties mitä julisteita ja avaimenperiä. Nyt oli tarkoitus panostaa keittiön kaappien täydentämiseen keramiikalla sekä käydä vaatekaupoissa, joten pehmolelut ja mielettömät Blythe-nuket jäivät hyllyyn. Tai ehkä minusta on vain tullut vanha...?

Laforetin kerroksista löytyy vaatteita joka makuun.

Kiddolandosta jatkoimme kurkistamaan Laforetin nuorekkaan tavaratalon tarjontaa, mutta sulkemisaika oli sentään uudenvuoden "kunniaksi" tavallista aikaisempi, joten en ehtinyt paljon muuta kuin melkein saada itselleni taas himon ostaa lolita-mekkoja – sen verran mahtavat valikoimat Laforen alakerrassa on tarjolla. On pastellia sweet-lolitaa, kukkakuvioita, printtikankaita, mustaa ja tummanpuhuvaa viininpunaista gootimpaan makuun sekä kaikkea mahdollista näiden väliltä. Erityisesti polvimittaiset, vähän yksinkertaisemmat, mutta mukavan muhkeat hameet olivat omaan makuuni. Lolita-muoti on siitä kyllä jännittävää, että vaikka uutuuksia toki tulee markkinoille kaiken aikaa, päälinjat tuntuvat silti olevan vuodesta toiseen aika samat.


Laforetin laitettua ovensa säppiin lähdimme vatsat kurnien kohti Shinjukua. Harajukun ja Shibuyan väliä olin ravannut vaihtoni aikana alvariinsa apostolin kyydillä, mutta Shinjukuun asti en ollut tullut koskaan kävelleeksi. Niinpä arvioimme hieman yläkanttiin taipaleen ravintolatarjonnan. Ennen Shinjukua nimittäin valitsemallamme reitillä ei tuntunut olevan (uudestavuodesta johtuen) yhtään avoinna olevaa ravintolaa, ja auki olleetkin olivat vähän tylsähköjä (roska)ruokaketjuja. Niinpä nappasimme ensi hätiin konbinista onigirit ja automaatista kuumaa vihreää teetä ja jatkoimme taivalta kohti Shinjukun pilvenpiirtäjiä. Kun sitten rautateiden alittamisen ja muutaman korttelin jälkeen saavuimme Shinjukun kotoisten neonvalojen katveeseen, juoksimme pää kolmantena jalkana izakayaan.

Useissa izakayoissa on tarjolla "terveysdrinkkejä", jotka käytännössä ovat Sour-drinkkejä, joihin on lisätty "terveysainesosa".. niin, suoraan sanottuna useimmiten hedelmänpaloja.

Lempiruokaa: yakisobaa! Maistui ihan parhaalta ikinä, joskin sillä voi olla jotain tekemistä asian anssa, että edellisen kerran taisin nauttia yakisobaa viime kesänä.

Kengät lokerikkoon, avain taskuun, tarjoilija ohjasi meidät yhteen sokkeloisen ravintolan loosseista ja ei kun tilaamaan. Lista oli loputtoman pitkä ja täynnä kauan kaivattuja herkkuja. Yakisobaa, tamagoyakia, gyozaa, sushia.... Söimme mahat täyteen kaikessa rauhassa nauttien paikan miellyttävästä tunnelmasta. Jopa ketjuizakayojen sisustus on usein perinteikkään japanilainen: istutaan lattialla tyynyillä tai jalat pöydän alla olevassa kuopassa, pöytiä erottaa toisistaan sermit ja rakennus on hämmentävän sokkeloinen. Niin oli tässäkin paikassa – jopa siinä määrin, että eksyin palatessani vessareissulta takaisin pöytäämme. Harhailin ravintolan loossien sokkelossa hyvän aikaa, ja mietin, että jos tänne tulisi tulipalo, kuinkahan moni asiakas löytäisi ulos ajoissa..


Ruokailun jälkeen päätimme käydä koettamassa onneamme ja tarkistaa, josko Hanazonon pyhättö Shinjukun korttelien kätköissä palvelisi uudenvuoden pyhättökäyntimme lokaationa. Paperilyhdyt johdattivat meidät toriiporttien alitse pyhätölle, jonne rukoilemaan oli tietystä uudenvuoden tapaan jonoa. Hanzonon pyhättö on siitä jännittävä ja jotenkin salamyhkäinen paikka, että vaikka se sijaitsee aivan keskellä Shinjukun melua ja kiirettä, pyhätölle kävellessä mielen valtaa rauhallinen ja henkevä tunnelma. Etenkin pimeässä illassa, paperilyhtyjen hämärässä loisteessa tuntuu kuin astuisi toiseen maailmaan. Katselimme kaunista pyhättöpihaa ja ihastelimme fiilistä aikamme, jatkaaksemme sitten tallustelua hiljalleen Shinjukun halki. Oli mukavaa mennä ja katsella rauhassa ympärilleen, poiketa sivukaduilla ja haistella ravintoloiden tuoksuja. Juuri sitä, mitä tältä lomalta tulimme hakemaankin.

Tuttuja kulmia, vaikka Lotteriasta olikin tullut Burger King. Jouduin kääntyilemään risteyksissä hyvän tovin, ennen kuin tajusin, mistä suunnasta olin ottanut Vuosi Japanissa -kirjaanikin päätyneen kansikuvan. Iso osa liikkeistä oli vielä paikallaan, mutta :D

Juuri ennen kuin suuntasimme väsyineinä mutta päivän kävelysaldoon ja fiilikseen varsin tyytyväisinä juna-asemalle poikkesimme vielä Don Quiotessa, varsinaisessa krääsäkauppojen kuninkaassa. Kerros toisensa jälkeen kaikkea, mitä kuvitella saattaa varsin huokeaan hintaan. Laatukin on toki pääosin hinnan mukaista. Löytyy meikkejä, kuivaruokaa, kännykänkuoria, iphone-kamaa, alusvaatteita, sukkapaketteja, huopia, hattuja, aurinkolaseja, laukkuja ja paljon paljon muuta. Mm. aika mieletön valikoima erilaisia teema-asuja poliisittaresta hoitsuun, miljoonaan erilaiseen koulupuku-asuun ja kissanaisiin. Varsinainen loppukevennys jalkoja kuluttaneelle päivälle ja pitkälle blogientrylle.

Haluatko olla Cute Sailor, Natural Sailor, Sugar Pop Sailor, Sky lady, Shiny Girl, Lovely Girl, Angel maid, Angel Nurse vai Sugar Nurse...?

Pääasiassa asutarjonta oli suunnattu naisille. Tosin tätä yhtä pakettia katsoessa en voinut olla ihan varma: lukeehan siinä 'ladies', mutta.... It's a trap?