Ilta japanilaisten vaihto-oppilaiden seurassa

Olipas tavattoman hauska ilta tänään. Olin Sendaista tulleiden vaihto-oppilaiden ns. tervetuliaistilaisuudessa Metropolian Bulevardin yksikön tiloissa. Tavallaan minä menin paikalle ihan vain siitä syystä, että tilaisuudessa olisi jonkun verran suomalaistakin porukkaa. On kurjaa saapua uusiin ympyröihin, mikäli kukaan ei ota yhteyttä, tule juttelemaan tai ylipäätään osoita kiinnostusta. Niinpä ajattelin, että koska japanin opettajammekin oli kehottanut meitä tulemaan paikalle, olen ikään kuin velkaakin mennä sinne – tiedän, että minut tullaan ottamaan mitä luultavimmin Japanissa varsin lämpimästi vastaan, niinkuin sikäläisiin tapoihin kuuluu ja haluaisin, että meidänkin kouluumme tulevat vaihtarit kokevat olonsa tervetulleiksi. Mitä enemmän porukkaa siis heitä on ottamassa vastaan, sitä parempi, ajattelin.

Aluksi kaikki esittelivät itsensä, ja sen jälkeen puhuttiin joistain käytännönasioista. Esittelin itseni japaniksi, ja vaihdoin sitten englantiin. Toivoisin niin, että osaisin puhua japania paremmin. Toisaalta sain kuitenkin taas huomata, kuinka paljon paremmin ymmärrän kieltä, kuin pystyn sitä itse tuottamaan. Ymmärsin yllättävän suuren osan keskusteluista oppilaiden ja hiedän professorinsa välillä, ja tajusin useimmiten illan aikana, mistä oli kyse.

Tilaisuus oli sinänsä hieman tylsä, että varsinaista tutustumismahdollisuutta ei käytännössä ollut ollenkaan. Kunkin esiteltyä itsensä, oppilaat olivat lähinnä hiljaa, ja opettajat tai joku kv-toimistosta puhui ja hoiti käytännön järjestelyjä. Olisin toivonut enemmän vapaampaa juttelua ja kanssakäymistä, mutta toisaalta toki kaikki asumisjärjestelyt yms. käytännön hommat ovat tärkeitä nekin. Onneksi päädyin sitten lähtemään japanilaisten vaihtareiden ja tutoreiden kanssa yhtä matkaa kohti rautatieasemaa tilaisuuden loputtua. Tutorit olivat viemässä japanilaiset heidän vuokra-asunnolleen Töölöön. Ratikassa suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun kuulimme, että Ateneumiin (ja myöhemmin tajusin, että ilmeisesti moniin muihinkin Helsingin museoista) oli ilmainen sisäänpääsy illalla alle 25-vuotiailta.

Niinpä yhteisellä päätöksellä minä, yksi tutor ja japanilaiset lähdimme Ateneumiin! Nyt kun ajattelen tilannetta, se tuntuu aika huvittavalta, sillä minulla ei sinänsä ole minkäänlaista virallista velvoitetta viihdyttää uusia vaihto-oppilaita, toisin kuin opintopisteitään kartuttavilla tutoreilla. Omat motiivini olivat tietenkin toiset; on aina kauhean kivaa päästä tutustumaan japanilaisiin, sillä he ovat yleisesti ottaen jotenkin kauhean miellyttäviä ihmisiä. Ainakin kaikkien tapaamieni japanilaisten kanssa minun on tähän saakka ollut tavattoman helppo tulla toimeen.

Loppujen lopuksi tilanne ajautui siihen, että minä esittelin muutamia tunnetuimpia Kalevala-aiheisia töitä ja sain samalla jutella japanin ja englannin sekoituksella vaihto-opiskelijoiden ja jopa heidän professorinsa kanssa. X) Muutaman pojan kanssa juttelin hieman enemmänkin, he kun sattuivat olevaan puheliaita ja innokkaita treenaamaan melko vähäisiä englannin taitojaan. Yksi piti jopa samasta sarjakuvataiteilijasta kuin minä! :D Kävimme myös japanilaisten kuuluisien taiteilijoiden, Hokusain ja Hiroshigen (sekä muutamien muiden) näyttelyssä, jossa oli esillä muutamia maailman kuuluisimmista japanilaisista puupiirroksista. Japanilaiset pojat nauroivat, että he eivät ole koskaan aiemmin nähneet aitoja Hokusain puupiirroksia, ainoastaan postikortteja, mukeja ja muita tuotteita, mitä kyseisistä kuuluisista puupiirroksista on vuosien varrella tehty. Miten ironista, että he näkevät maailmankuulun japanilaisen taiteilijan originaalit ensimmäistä kertaa Suomessa. :D Olin halunnut jo pitkän aikaa käydä kyseisessä näyttelyssä, joten tässä tuli iskettyä useita kärpäsiä yhdellä iskulla.

Oli oikein hauskaa, ja nauroin illan aikana paljon. Olin iloinen, että lähdin mukaan, ja loppujen lopuksi reilun tunnin tilaisuus olikin venähtänyt koko illan mittaiseksi tutustumiseksi japanilaisiin opiskelijoihin.

Toivottavasti saan tilaisuuden olla heidän kanssaan tekemississä vielä jatkossakin. Ainakin ensi tiistain japanin tunneillemme heidän olisi tarkoitus tulla mukaan. Japani, japanilaiset ihmiset ja japanin kieli hymyilyttävät ja saavat minut jotenkin jännällä tavalla todella iloiseksi ja innostuneeksi. Tänään tajusinkin taas konkreettisesti, miksi hain vaihtoon, ja miksi odotan huhtikuuta niin innolla. ^__^

Opintolaina ja muut hilut ulkomailla

Nyt on sitten haettu opintolainan valtiontakausta. Jätin lomakkeet liitteineen tänään opintotoimistoon lähetettäväksi eteenpäin. Ei turhan vaikea prosessi onneksi. En muuten tiennyt, että kaikenlaiset opintotukihakemukset yms. voidaan lähettää opintotoimiston kautta. Kävin kysymässä Kelan osoitetta toimistosta, ja sanoivat lähettävänsä paperini suoraan toimistosta käsin eteenpäin. Säästinpähän yhden postimerkin. Mahtavaa. ;)

Myös Metropolian vaihto-opiskeluapuraha on nyt haettu. Hakemukset käsitellään kuulemma joka kuukauden lopussa ja rahat saa sitten tilille kuukauden vaihteessa. Odotan mielenkiinnolla, mitä sieltä oikeasti on tulossa, sillä minulla ei ole summasta kuin pieni aavistus EVTEKin viimevuotisten apurahojen pohjalta.

Kun nämä avustukset on saatu sitten paperille, pitäisi käydä jossain vaiheessa passikuvassakin sitä viisumia ja uutta passia varten. Toinen asia, mikä kaihertaa, onkin nimittäin se, joudunko hakemaan uuden passin itselleni jo tässä vaiheessa ihan vain noita Joshibin lippulappusia varten. Vanha passini kun on voimassa vain 2010 vuoden tammikuuhun, eli menee umpeen juuri sopivasti hieman ennen kuin olen lähdössä Japanista. Jotenkin tuntuu rasittavalta hankkia uusi passi melkein puoli vuotta ennen, kuin se todella on tarpeellista. Etenkin ,kun se puoli vuotta on sitten pois passin käytöstä siellä toisessa päässä, eli joskus viiden vuoden kuluttua. On tämä nykyinen nopeasti vaihtuva passikäytäntö sitten kyllä rasittava, vaikka täytyy kyllä myöntää, että on ihan kivaa saada passiin hieman tuoreempi kuva, kuin se 11-vuotias pikkutyttö, joka siellä nyt tällä hetkellä tuijottelee.

Nyt pitäisi sitten ryhtyä miljonääriksi

Sain tänään Joshibista sähköpostin, jonka liitteenä oli opastus viisumin hakua varten, sekä tarvittava lomake täytettäväksi. Lomakkeen täytössä ei ollut mitään ongelmia – se sisälsi ihan tavallisiin henkilötietoihin ja Japanissa oleskeluun liittyviä kysymyksiä, joihin oli helppo vastata.

Se, mikä sen sijaan sai hieman hien helmeilemään otsalla, oli passikuvien ja passin valokopion lisäksi tarvittava ns. likviditeettitodistus niiltä opiskelijoilta, jotka rahoittavat opintonsa Japanissa itse. Minun pitäisi hankkia pankilta todistus, jossa näkyy, että minun nimissäni olevalla tilillä on n. 1 500 000 yeniä rahaa. Siis.. mitä?! Pitäisi siis olla japanilainen miljonääri, Suomen rahassa omata noin kymppitonni rahaa! Koska minulla ei ilmiselvästikään ole moisia rahasummia, täytyy toivoa, että kopio opintotukipäätöksestä riittäisi pienten säästöjeni kanssa vakuuttamaan ihmiset Japanissa siitä, että tulen toimeen.

Eihän siinä sitten muu auttanut, kun kaivaa mapista Kelan OTm-lomake, ja alkaa anoa lainatakausta opintolainalle. Pelkäänpä vain, että pelkällä opintolainallakaan minusta ei tule miljonääriä... Laitoin myös Metropolian oman vaihto-opiskeluapurahalomakkeen kuntoon, ihan vain, jotta tilini edes näyttäisi vähän runsaammalta marraskuussa, kun nuo tiedot pitää toimittaa Joshibiin. Huolimatta siitä, että kyseiset rahat katoavat tililtä pian sen jälkeen lentolippuihin. :P

Miksi tämän homman pitää koko ajan liittyä vain rahaan? -_-

Rahan kiilto silmissä

Jotenkin nuo vuokra-asiat saivat minut ihan tolaltani eilen. Onneksi lopulta tajusin, että eihän minun varmasti ole mikään pakko asua kyseisessä hirveän hintaisessä kämpässä, vaan voin Japaniin päästyäni ihan hyvin alkaa etsiä uutta, halvempaa asuntoa. Olen jo löytänyt netistä muutamia vaihtoehtoja, vaikkakaan en tiedä millaiset kriteerit niiden asukkaille asetetaan. Japanissa kun saatetaan tässä mielessä olla hieman ulkomaalaiskammoisia..

Uskon, että asiat järjestyvät, mutta jotta niiden järjestyminen ei olisi aivan täysin muiden käsissä, päätin ottaa yhteyttä Joshibin kansainvälisten asioiden yhdyshenkilöön, ja kysyä häneltä eräästä stipendistä, jota voisin mahdollisesti hakea. Sainkin heti tänään vastauksen sähköpostiini, jossa herra Shimoda kertoi laittavansa asiat vireille stipendin saamiseksi. Prosessi on sinänsä monimutkainen, sillä en voi itse suoraan hakea kyseistä stipendiä, vaan Joshibin pitää ensin anoa stipendiä sitä jakavalta organisaatiolta omalle oppilaitokselleen. Mikäli he saavat oikeuden siihen, minun täytyy vielä jotenkin onnistua vakuuttamaan heidät siinä, että juuri minä olen kyseisen stipendin ansainnut vaihto-oppilaiden joukosta. Eli joo-o, aika epätodennäköistä siis saada se, mutta jos ei yritä, ei ainakaan saa yhtään mitään. :P

Ajattelin kaluta vielä kerran läpi myös listan apurahojen myöntäjistä Suomessa. Valitettavasti suurin osa apurahoista on tarkoitettu jatko-opintoihin, tutkimustyöhön, erityisiin projekteihin tai jonkun tietyn alan opiskelijoille - ts. pelkkiin henkilökohtaisiin vaihto-opintoihin niitä myönnetään hyvin harvoin.

Vuokrat Tokion tapaan...

Nyt vähän ahdistaa, nimittäin Tokion vuokrataso. Tiesin kyllä, että Japani on tietyissä asioissa kallis maa, mutta...

Olen parin päivän ajan vaihdellut tässä mailia Metropoliasta Joshibiin vaihtoon lähteneen Hanna-Leenan kanssa, ja lukenut innolla hänen kuulumisiaan. Hän on vaihdossa Japanissa syyslukukauden ajan. Asiat ovat menneet kuulemma oikein hyvin ja kaikki ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Kämppä, jossa hän asuu, on kuitenkin, vaikkakin hyvin varusteltu, myös hyvin kallis. Muunnellessani jenejä, tajusin, että hänen pieni yksiönsä maksaa n. 700 euroa kuussa! Ja tähän vielä vesi, kaasu ja sähkömaksut pääle! Alkoi vähän hirvittää tuo hinta, kun ottaa huomioon, että opintotuki ja täysi opintolaina yhteensä tuovat tilille kuussa reilut 800 euroa.. Kyseisessä asunnossa on majoitettu aiemminkin esimerkiksi suomalaisia lyhyiden vaihtojaksojen ajan, joten on hyvin todennäköistä, että minullekin tarjotaan samaa asuntoa. En tiedä, onko minun mahdollista etsiä jotain halvempaa kämppää saavuttuani Japaniin, mutta tällä hetkellä tuo vuokra ainakin tuntuu jotenkin täysin ylivoimaiselta ajatukselta..

Hyvää asunnossa olisi toki se, että se näyttäisi ainakin Hanna-Leenan valokuvien perusteella olevan suhteellisen uudessa talossa, erittäin hyvässä kunnossa, ja vielä suhteellisen hyvällä paikallakin junayhteyksiin ja kouluun nähden. Asunnon vuokraan kuuluvat huonekalut (sänky, pöytä jne), pesukone, tv, riisikeitin, kaasuhella, astiat ja muut perustarvikkeet, eli niihin ei siis tarvitsisi rahaa kuluttaa. Toisaalta minusta tuntuu, että jos löytäisin jostain hieman halvemman luukun, ja säästäisin muutaman satasen kuussa, voisin ostaa vuoden aikana säästyneillä rahoilla itselleni melkein nuo kaikki tavarat uusina. :P

No, ehkä asiat selviävät sitä mukaan, kun saan lisää infoa Joshibista, sillä eihän sitä koskaan tiedä, menevätkö asiat minun vaihtoni kohdalla juuri samanlailla kuin aiempien vaihtareiden, jotka ovat olleet maassa lyhyemmän aikaa. Toivon jotain ihmettä, sillä ihan yksinkertaisesti minulla ei tule olemaan noin paljon rahaa kulutettavaksi kuukaudessa pelkkään vuokraan...