Riisa no Nippon muuttaa uuteen kotiin

Minna-san,

on tullut aika tehdä pieni muutos, joka vaatii teiltä lukijoilta lähinnä uuden urlin opettelua. ( Ja sekin on helpompi kuin nykyinen. ;]  ) Olen nimittäin päättänyt alkaa päivittää Riisa no Nipponin blogisisältöjä tästä lähtien ahkerammin päivittyvän blogini Riisa.netin alle.

Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että kaikki uudet Japani-aiheiset postaukseni sekä paljon muuta luettavaa löytyvät nyt osoitteesta Riisa.net. Blogini alta löytyy kaikenlaista sisältöä ylipäätään minua kiinnostavista asioista: matkailusta, ruoasta, sisustuksesta, designista, puutarhanhoidosta, käsitöistä, valokuvaamisesta... ja nyt myös Japanista. Uusimmat reissusuunnitelmani päivitin sinne eilen, käykäähän lukemassa, mitä blogissa on luvassa mm. huhtikuun Kansain matkani jälkeen!

Olen pitkään pohtinut, että on vähän typerää jaoitella kirjoituksiani kahden eri blogin kesken, kun molemmat blogini kuitenkin pääasiassa käsittelevät samaa asiaa: omaa elämääni. Toisinaan esimerkiksi Riisa.netin ruoka-osion japanilaiset reseptit tai obentout eli eväslaatikot olisivat aivan yhtä hyvin voineet olla myös täällä Riisa no Nipponissa – ja toisaalta taas täällä olleet matkailupostaukseni olisivat ihan hyvin sopineet myös Riisa.netin matkailu-osion alle. Niinpä tuntuu luonnolliselta koota nyt vihdoin kaikki yhteen paikkaan. Ja jos ja toivottavasti kun jossain vaiheessa muutan työskentelemään Japaniin, ovat elämäni kiintopisteitä yhä ne samat asiat, joita Riisa.netissä käsittelen nytkin. Ne eivät häviä, vaikka maa muuttuisi. Niinpä blogi palvelee myös mahdollisia tulevaisuuden tarpeita.  Koska Riisa.netin Wordpress-pohjaisen blogin työkalut ovat monessa suhteessa huomattavasti kätevämmät kuin täällä bloggerissa, voit lukijana valita kategorioista seurattavaksi helposti juuri sen feedin, joka sinua kiinnostaa. Jos sisustussuunnitelmat eivät innosta tai askarteluvinkit tulevat korvista, voit aivan hyvin skipata ne ja lukea vain edelleen Riisa no Nippon-matskua – nyt vain uudessa osoitteessa.

Facebookissa Riisa no Nippon palvelee yhä Japani-aiheissa osoitteessa: www.facebook.com/riisanonippon
Riisa.netin oman Facebook-sivun taas löydät osoitteesta: www.facebook.com/riisa.net


Toivottavasti te kaikki lukijat seuraatte kirjoituksiani siis tästä lähtien tuolla toisen blogin puolella ja kenties löydätte sieltä jopa jotain ihan uudenlaistakin luettavaa.

Nähdään uudessa osoitteessa!

www.riisa.net

P.S. Riisa no Nippon -blogi säilyy täällä Bloggerin puolella yhä luettavana, ja vanhat vaihto-aikaiset postaukseni löytyvät ainoastaan täältä Bloggerin puolella. Uutta sisältöä tänne ei kuitenkaan enää tule, vaan blogi päivittyy siis ainoastaan Riisa.netissä.

Minne Japanissa kannattaa mennä keväällä?

Huomasin yhtäkkiä, että huhtikuuhan lähestyy aivan liian kovaa vauhtia – en nimittäin vielä ole ehtinyt tehdä ihan kunnollisia suunnitelmia Kansain matkani suhteen enkä varannut vielä hotellin hotellia! No, onneksi hätätapauksessa majoitusta kyllä löytyy varmasti ystävien luota, mutta ei sitä oikein viitsi ihan koko lomaa muiden nurkissa asustella. Se on paitsi ihanien ihmisten vieraanvaraisuuden väärinkäyttöä, myös pidemmän päälle vähän raskasta. Lomalla pitää saada toisinaan myös mennä miten huvittaa, eikä se tietenkään toisten huushollissa asuessa luonnistu. Siispä pikapuoliin pitäisi ryhtyä ryokanin, kapselin tai ihan vaikka vain se tavallisen hotellihuoneen metsästykseen.

Mutta vaikka majoituksesta siis ei ole vielä hajuakaan, muutamia varsinaisia matkakohteita olen jo omalle keväälleni listannut. Tässä oleellisimmat tämän hetken keväisistä suunnitelmistani:

1. Kirsikankukat Yoshinolla
Naran alueella sijaitseva Yoshino on yksi Japanin suosituimpia kirsikankukkaspotteja – aaltoilevat vuorijonot peittyvät huhtikuun alkupuolella jopa 30 000 kirsikkapuun luomaan vaaleanpunaiseen kukkamereen silmän kantamattomiin. Populaakin on varmasti paikalla, mutta mikäpä sen rattoisampaa kuin joukkovaellus vuoripoluilla. Tänne suuntaan luultavasti aikamoisessa jetlagissa heti reissuni toisena päivänä, sillä kukat tahdon mennä tsekkaamaan heti matkan alussa, kun niitä vielä ehkä on. Loppupuolella reissua kun terälehdet ovat jo mitä todennäköisemmin tipo tiessään, ja ylipäätäänkin on siinä ja siinä, ovatko ne puussa edes silloin kun saavun Osakaan 10. huhtikuuta.

2. Nara
Narassa olen käynyt viimeksi 17-vuotiaana, joten voisi olla mukavaa päästä käymään jälleen peuraparatiisissa ja nähdä vähän enemmän Naran vanhaa kaupunkia.

3. Kyoto
Kyotosta on näkemättä vieläkin niin paljon. Kinkakujille en mene nyt kolmatta kertaa, mutta muutama muista upeista temppeleistä on vieläkin näkemättä, erityisenä häpeäpilkkunani Kiyomizudera, jolla en ole vielä jostain oudosta syystä käynyt kertaakaan! Lisäksi haluan käyskennellä jälleen geishakortteli Gionin joentörmällä, tällä kertaa toivon mukaan kirsikoiden terälehtien tipahdellessa hiljalleen kanavassa virtaavaan veteen. Ah, aika yltiöromanttinen kuvitelma. Luultavasti todellisuus ei ole ihan näin vaaleanpunainen, mutta ainahan voi haaveilla. ;)

4. Arashiyama
Arashiyama on Kyoton lähellä sijaitseva varsin luonnonläheinen kohde, jossa minua kiinnostavat erityisesti leppoisa pyöräily alueella, Saganon maisemajunareitti sekä jokiristeily Hozugawan upeissa maisemissa. Myös Arashiyaman apinapuisto on mielenkiintoinen kohde, jos aikaa riittää. Entisen isäntäperheeni isovanhempien huvila on näillä main, joten jos he sattuvat majailemaan siellä sopivaan aikaan, heitäkin olisi mukavaa käydä tapaamassa.

5. Kouya-san
Kouya-san on vuosisatoja ollut yksi tärkeimmistä Shingon-buddhalaisuuden keskittymistä Japanissa. Keskellä vuoria sijaitseville temppeleille ja jättimäiselle hautausmaalle on tehty pyhiinvaelluksia ja ikivanhat vaellusreitit kutsuvat edelleen pienelle päivähaikille. Aikomuksenani on yöpyä munkkien ylläpitämässä temppelimajoituksessa, jossa on mahdollista päästä mm. osallistumaan meditaatiohetkiin ja aamuseremonioihin sekä käyskentelemään munkin opastuksella Kouya-vuoren jättimäisellä ikivanhalla hautausmaalla metsän keskellä. Toiveenani olisi, että saapuisin vuorelle ainakin osittain jotain pyhiinvaellusreiteistä kävellen, vaikka junallakin kyllä pääsee aika pitkälle perille saakka. Saa nähdä, mihin voimat ja aika riittävät. Tästä pienestä henkilökohtaisesta retriitistä tulee varmasti yksi koko matkani ehdottomista kohokohdista.

6. Hiroshima
Ystäväni Megumin ja hänen poikaystävänsä Yuudain kanssa olemme matkaamassa viikonlopun viettoon Megumin mummolaan, jonnekin keskelle Hiroshiman landea. Ehkä samalla reissulla voisi tehdä Hiroshimassakin pienen kiepin.

7. Osaka
Osaka on ollut minulle aina vähän ristiriitainen kohde. Menen sinne, tietenkin, kun kerran lentokonekin menee, ja lisäksi muutama hyvä ystäväni asuu Osakassa, mutta itse kaupunki on aina jäänyt minulle vähän kylmäksi. Se ei ole erityisen kaunis, siellä ei ole mitään kovin ihmeellisiä nähtävyyksiä tai muutakaan kovin mieleenjäävää.. Mutta shoppailumahdollisuudet ovat sentään sellaiset, kuin suurkaupungissa kuuluukin, joten eittämättä Osakassakin tulee vietettyä tovi jos toinenkin. ;) Ja ruoan puolestahan tämä Kinkin alueen metropoli on mainio: mikään ei voita kunnon osakalaista okonomiyakia.


Kaikkea tekemistäni tällä reissulla leimaa ennen kaikkea toive päästä rentoutumaan ja viettämään leppoisaa lomaa. Listassa ei ole vielä yhtään onsenia, mutta kuumiin vesiin – vähintäänkin hotellin ofuroon – pitää kyllä päästä joka kaupungissa, jos vain suinkin mahdollista, sillä en tiedä montakaan parempaa asiaa kuin kuumat lähteet. Yritän olla reissullani kiirehtimättä mihinkään, joten pyrin vielä tässä kevään mittaan tekemään kunnolliset, mutta löysät suunnitelmat. Siten ei tarvitse sitten paikan päällä stressata turhista, kuten aikatauluista tai ehtimisestä, ja voi keskittyä ihan vain oleelliseen, eli ympärilleen tuijotteluun.

Löytyykö Riisa no Nipponin lukijoiden joukosta keväällä (kenties Hullujen päivien hurmoksessa ostetuilla lentolipuilla tai loppusyksyn Finnairin tai SASin alelipuilla) Japaniin matkustavia? Minnekäs te suuntaatte? :)

Syntymäpäivät Lost in Translationin tyyliin

Riisa no Nipponin synttäriarvonta suoritettiin joulun jälkeen ja Sangatsun mangakalenterit lähtivät voittajille paketissa kohti Vantaata ja Kajaania. Toivottavasti tulivat perille!  Sain itsekin paketteja eilen, sillä juhlistin 26. syntymäpäivääni... alkaa tulla jo aika vanha olo. Eiliset kemut olivat hauskat, mutta oikeastaan olin kyllä itse asiassa toisen kaverini synttäreillä. :D Toista se oli viime vuonna. Silloin vietin kyllä ehkä yhtä elämäni ikimuistoisimmista syntymäpäivistä – pilvenpiirtäjän huipulla.

Viime vuoden syntymäpäivänäni olin suosikkikaupungissani, Tokiossa. Shibuyassa syödyn synttäriaamiaisen, Rikugienin puistokierroksen, Todain kampuksella maleksimisen ja Iidabashin keramiikkaliikkeiden jälkeen lähdin kohti Shinjukua. Poikaystäväni Eero oli varannut meille illaksi pöydän Park Hyatt -hotellin 52. kerroksen New York Grillistä. Niin, juuri siitä luksushotellin ravintolasta, missä Scarlett Johansson aka Charlotte tapaa Bill Murrayn eli Bob Harrisin Lost in Translation -leffassa.

Fiilis paikkaan tullessa oli jo aika erityinen. Hotellin aula on kuin jostain toisesta maailmasta, josta tällainen tavis voi haukata nipin napin vain sen yhden illan. Siinä maailmassa käytävät on verhoiltu pehmeään kokolattiamattoon ja ravintolaan on pukukoodi. Ja sinne me sitten astelimme, kohti korkeuksiin vievää hissiä napin painelijoineen, ohi huikean alemman kerroksen ravintolan, oudon kirjastomaisen oleskelutilan – lounge bariin, jossa kaunis tummaihoinen, kenties amerikkalainen laulajatar ja jazzduetto soittivat pehmeää, kansainväliset vibat aikaansaavaa taustamusiikkia New York -baarin ja ravintolan asiakkaille.

 

Näyttääkö tutulta.. ehkä jostain leffasta?

Pöytämme varsinaisen ravintolan puolella sijaitsi mukavasti aivan ikkunan vieressä ja edessämme aukeni huikea näkymä kohti Roppongia ja Tokyo Toweria. Vaikka samat maisemat voi käydä katsastamassa ihan läheltä löytyvästä Tokyo Metropolitan Government Buildingistä ihan ilmaiseksi, ravintolan fiilis oli kuitenkin jotain todella hienoa. Jos ei nimittäin ole tottunut ylellisten hotellien tunnelmaan ja on aiemmin ruokaillut pääasiassa niissä korkeintaan 15 euron pastapaikoissa, illallinen moisessa ravintolassa on ehdottomasti kokemisen arvoista.

 

Voisin useamminkin katsella tällaista näkymää ravintolassa.

 

Omat ruokavalintani olivat sinänsä aika tavanomaiset, ainakin suomalaisittain, sillä söin alkusalaatin ja muutaman muun pienen alkuruoan lisäksi lohta ja perunamuusia. Älkää käsittäkö väärin, kaikki mitä söin oli tavattoman herkullista ja kala erinomaista, mutta toki kun on matkalla Japanissa, jälkeenpäin tuntui vähän höpsöltä, että tuli valittua listalta suomalaisten kansallisuosikkeja, lohta ja perunaa. :D

Jälkiruoka kuitenkin kruunasi koko päivän, sillä sen komeampaa ilmestystä en ole saanut eteeni missään, ja jos jotain voin suositella, niin kyseisen ravintolan maistelujälkiruokalautasta kahdelle hengelle. Huippukalliiden juomien ja muutenkin aika suolaisten listahintojen rinnalla maistelujälkkärin hinta–laatusuhde oli nimittäin varsin hyvä: Meille kiikutettiin 3900 yenin hinnalla (muut jälkkärit maksoivat melkein parikymppiä per kakkupala!! O_O  ) lähes koko pöytämme levyinen lautanen, jossa oli omissa annoskulhoissaan erilaisia juustokakkuja, suklaakakun pala, sorbettia ja jäätelöä, tuoreita, makeita hedelmiä ja marjoja, marenkileivos, jonkinlaisia vanukkaita ja crème brûlén kaltainen kermainen unelma. Ja mikä ihaninta, Eero järjesti syntymäpäiväni kunniaksi vielä kynttilätkin, jotka tulivat valkosuklaisen tervehdyksen kera! Happy Birthday, to meeeeee!

Voita Sangatsu Mangan mangakalenteri vuodelle 2013

Riisa no Nippon täyttää tammikuussa huimat viisi vuotta! Aloitin blogin vaihtoni kynnyksellä, reipas vuosi ennen vaihtoon lähtöä, kun suunnittelin vasta tulevaa matkaani ja pohdin, tulenkohan ylipäätään edes valituksi vaihtoyliopistooni.

Blogin tulevien synttäreiden kunniaksi arvon lukijoiden kesken kaksi Sangatsu mangan -seinäkalenteria, jossa aiheina ovat japanilaiset tarut ja legendat.

Sangatsu Manga -kalenterin tulevan vuoden kansi. Piirros: Maaria Laurinen.

Kalenteri on suomalaisten piirtäjien kuvittama mangahenkinen vuosikalenteri, josta löytyvät tavanomaisten suomalaisten kalenterimerkintöjen lisäksi myös japanilaiset juhlapäivät selityksineen. Kalenterin lopusta löytyvät myös kalenterikuvituksia inspiroineet kansantarut ja kansilehteen on painettu hiraganat ja katakanat niille, jotka kaipaavat vähän muistin virkistystä tavumerkeissä.

Maaliskuun kuvitukseni Tokoyon tarinasta.

Itsekin olen päässyt taiteilemaan kalenteriin yhden kuukauden kuvituksen, nimittäin maaliskuun kuvan Tokoyon tarinan inspiroimana.  Joukossa on hauskoja ja oivaltavia kuvituksia, mutta omat suosikkikuvani kalenterista ovat Maaria Laurisen herkkä helmikuu ja Heidi Haatajan jännittävä kesäkuun kuvitus.

Synttäriarvontaan voit osallistua vastaamalla blogipostauksen kommenttiboksiin seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten löysit Riisa no Nippon -blogiin ensimmäistä kertaa ja mitä kenties toivoit täältä tuolloin löytäväsi?
2. Oletko vakilukija vai käytkö täällä kenties ensimmäistä kertaa?
3. Millaisista aiheista haluaisit lukea lisää jatkossa? Sana vapaa! :)

Arvon kalenterit kaikkien kommentoineiden kesken Tapaninpäivänä, eli vastausaikaa on 25.12. keskiyöhön saakka. Jätäthän kommentoidessasi sähköpostisi (tai jos vastaat google-tilin kautta, ja sinulla on oma blogi, voin olla yhteydessä myös blogisi kautta), jotta voin olla sinuun tarvittaessa yhteydessä arpaonnen suosiessa. Pyrin ottamaan yhteyttä voittajiin heti arvonnan suoritettuani, jotta kalenterit ehtisivät onnekkaille heti uuden vuoden alkuun.

Hauskaa joulun aikaa ja vähintäänkin yhtä eeppistä uutta vuotta, kuin mitä Sangatsu Mangan kalenterikuvitusten perusteella voisi odottaa!

Hogwarts – vai ehkä sittenkin Tōdai?

Melkein kaikki tietävät Tokion yliopiston. Tokyo U eli Tōdai on Japanin ja koko Aasian arvostetuin yliopisto, eikä jää ihan hirveän kauas maailman kärkijoukostakaan. Jos on katsonut yhtään lukiomaailmaan sijoittuvaa animea, on mitä luultavimmin eteen sattunut sarja, jossa joku hahmoista pyrkii tuohon maineikkaaseen opinahjoon.

Tōdain Hongōn kampusta ympäröivät tiilimuurit. Kiviseinämien sisäpuolille pääsee lukuisista porteista, mm. tästä rautaisesta pääportista, joka johtaa suoraa kuuluisalle kellotornille, Yasudan auditoriolle.

Tōdain tärkein symboli virallisen ginko-lehtitunnuksen lisäksi on puntiilinen auditoriorakennus, joka  muistuttaa ulkoapäin jossain määrin keskieurooppalaisten kylien kellotorneja.

Mutta Tōdai on muutakin kuin tunnettu kellotorni. Kampuksella on omat puutarhat ja lukuisia hienoja liki satavuotiaita rakennuksia, joiden lomassa kuljeskellessaan tuntuu kuin olisi jossain aivan muualla kuin Tokiossa. Pikemminkin jossain Jane Austenin aikaisissa kirjoissa tai vaikka... Hogwartsissa. Käppyräpuiden ja holvikaarikäytävien keskeltä puuttuivat vain huispaavat velhot.

 

Edo-kaudesta taas muistuttavat kampuksen oma pyhättö ja Akamon-portti. Sanshiron lampi kampuksen keskivaiheilla on ollut omalla paikallaan jo shoguneiden aikaan 1600-luvun alussa, joskin silloin hieman eri käytössä kuin opiskelijoiden virkistysalueena..

Yksi sisäänkäynti kampukselle käy punaisen, yliopiston alkuajoista muistuttavan puuportin läpi.

Aikamoinen koulu siis. Ei ihme, että joka vuosi tuhannet ja tuhannet hakijat haluaisivat päästä tämän opinahjon suojiin. Aloja on joka lähtöön ja opintorakennukset ulottuvat Hongon pääkampuksen ulkopuolellekin. Itseäni tosin kiinnosta Tōdain sijaan aivan naapurissa, kivenheiton päässä Uenon puiston kainalossa sijaitseva toinen yliopistokampus: Geidai. Kenties vielä joskus kyllästyn työntekoon ja hane jatko-opiskelemaan Tokion taideyliopistoon, Tokyo Geijutsu Daigakuun? No, ainahan voi hakea, mutta kun katsoo Todain kulmilla pääsykoetuloksiaan toiveikkaasti tarkastelevien pyrkyreiden silmänkantamattomiin jatkuvaa massaa, sisäänpääseminen mihin tahansa Tokion huippuyliopistoista tuntuu aika toivottomalta..

Yliopiston pyrkijämäärät huomioonottaen on erittäin kätevää, että sisäänpäässeiden nimet julkistetaan kampuksella konkreettisina julkisina listoina, vai mitä? "Missä se mun nimi nyt oikein oooon? Kuva: Dront/Wikimedia Commons.

No, onneksi huippuyliopiston kampusta ja sen asukkeja pääsee ainakin katsomaan ihan pelkkä turistikin – ja ihan ilman jonoja. Ja huikean kierroksen päätteeksi voi kampuksen muuria kiertävän sivukujan kioskista napata mukaansa herkullisen kreemitäytteisen perinneleivonnaisen, taiyakin.

Niiiiiin hyvää!