Hieman lähempänä haaveita

Olen pitkään, yläasteajoista saakka haaveillut vaihto-oppilasvuodesta Japanissa. 15-vuotiaana olin täysin varma, että sama mihin kouluun päädyn, lähden hinnalla millä hyvänsä vaihtoon. Paljon eivät ajatukseni eroa noista ajoista nytkään, mutta en voi sanoa, etteikö matkan varrella olisi ollut epäröintiä tai epäuskoa.

Lukioikäisenä kävin ensimmäiset japaninkurssini siinä toivossa, että joku päivä niistä taidoista olisi vielä hyötyä käytännössäkin. Lukion alussa pääsin käymään Japanissa Lions Clubin nuorisovaihdon kautta, ja siellä viettämäni kuukausi innosti entistä enemmän haaveilemaan pidemmästä vaihtojaksosta tulevaisuudessa. Lukion ensimmäisenä kesälomana löysin kuitenkin nykyisen avomieheni Micken, ja rakkauden huumassa sitä ajatteli, ettei tuota ihmistä voi mitenkään jättää kokonaiseksi vuodeksi. Ajattelin, että lähdemme Japaniin yhdessä, tai emme ollenkaan. Olimmehan kuitenkin hakemassa lukion jälkeen samaan kouluun, joten teoriassa se kuulosti jopa mahdolliselta.

Itselläni kävi tuuri, ja pääsin sisään Evtekin muotoiluinstituuttiin tänä syksynä opiskelemaan haaveilemaani alaa, graafista suunnittelua, mutta poikaystävääni ei vielä onnistanut. Niinpä olisi hyvin epätodennäköistä, että päätyisimme yhtä aikaa vaihto-oppilaiksi. Suhde alkaa olla tässä vaiheessa kuitenkin jo niin vakaalla pohjalla, että en ole enää aikoihin ajatellut vaihtoon lähtöä yksinäni ollenkaan mahdottomaksi. Niinpä marraskuussa otinkin yhteyttä kansainvälisten asioiden toimistoon ja kerroin toiveistani Japanin vaihdon suhteen. Asiassa tuntui olevan esteenä yksi ainoa mutka - koulullamme on yhteistyösopimus Japanilaisen Joshibin taideyliopiston kanssa, mutta sinne ei ole tehty pidempiä vaihtoja. Iloiseksi yllätyksekseni sain kuitenkin kuulla, että aivan vastikään Japanin päästä oltiin oltu yhteydessä pitkien vaihtojen suhteen, ja sellainen saattaisi toteutua jo seuraavana lukuvuonna. Olin innoissani, sillä käytännössä se tarkoitti tismalleen sitä vuotta, jolloin minun olisi opiskelujeni kannalta paitsi mahdollista, myös järkevää lähteä vaihtoon.

Vaikka marraskuussa tuntui, että olin ensimmäisen vuosikurssin oppilaana suorastaan naurettavan aikaisessa hankkeeni kanssa, osoittautuikin, että mikäli mielin lähteä kolmanneksi vuodekseni vaihtoon, minun on itse asiassa todellakin haettava vaihto-opiskelupaikkaa jo tässä tammikuussa olevassa 2008-2009 lukuvuoden haussa. Japanissa lukuvuosi alkaa maalis-huhtikussa, eli mikäli mielin opiskelemaan Joshibiin suurin piirtein kolmannen lukuvuoteni ajaksi, on sen tapahduttava ajalla 2009 keväästä 2010 kevääseen. Kv-toimistosta sanottiin, että vaikka voisinkin hakea syksyn haussa, on varmempaa hakea jo nyt. Tällä hetkellä kaikki paikat ovat vielä auki, ja Japaniin voi olla enemmänkin pyrkijöitä. Samoin on minulle parmepi, jos saan rauhassa miltei vuoden ajan suunnitella ja järjestellä asioitani vaihtoa varten.

Ensi viikolla on auditoriossamme infotilaisuus vaihto-opiskeluhakua koskien, ja sen jälkeen menenkin sitten naputtelemaan tietojani hakulomakkeeseen internettiin. Jännittää, valitaanko minua Japaniin lähtijöiden joukkoon. Tulen pettymään tavattomasti, mikäli näin ei käy, mutta ilo taas on satakertainen, jos löydän nimeni valittujen listasta. Valinta-aikataulusta ei minulla ole vielä tietoa, mutta mikäli yhtään osaan arvioida oikein, tuloksia voisi ehkä odottaa joskus huhtikuun loppupuolella. Siihen saakka saan onneksi purkaa intoani japanintunneilla, joille olen ottamassa osaa tänä keväänä.