Edessä kulttuurishokki?

Tiistaina pidetyt Suomen ammattikorkeakoulujen Aasiapäivät olivat ihan mielenkiintoinen tapaus, joskin jälleen kerran täytyy myöntää, että suurin osa infosta oli ennalta kuulutua, mikä hieman latisti omia tunnelmiani. Aluksi info-osuus keskittyi Aasian talouteen, mikä oli yhtä aika suhteellisen puuduttava, mutta myös mielenkiintoinen näkemys tulevaisuuteen. Rokotus- ja terveystietous oli toki valaisevaa, mutta suurin osa siitä keskittyi asioihin, joihin hieman alkeellisempiin oloihin matkustavan täytyy varautua; oli puhetta malariaestolääkityksestä, salmonellasta ja madoista joita elää jossain sisävesien järvissä. Sangen pelottavia ja varmasti hyödyllisiä vinkkejä niille, jotka eivät ole matkaamassa yhteen maailman suurimmista metropoleista, vaan pikemminkin jonnekin päin maaseudulle Intiaan tai Kaakkois-Aasian pikkuisiin saarivaltioihin.

Yleisohjelma oli todellakin sananmukaisesti varsin yleistä, eikä nippelitietoutta päässyt kartuttamaan. Kulttuurishokkiosion luento oli sentään aika erikoinen, ja sisällöltään varsin valaiseva. Olen jotenkin ajatellut koko ajan, että kun olen jo kerran Japanissa ollut, ja tiedän suunnilleen mitä on odotettavissa, en kokisi mitään kulttuurishokkia. En ole kuitenkaan ajatellut, miten moni ihan arkinen asia elämässäni tulee muuttumaan. Ystävien merkitys tulee korostumaan uudessa maassa - etenkin kun omassa tapauksessani Suomesta tuskin on lähtemässä Joshibiin minun lisäkseni yhtä aikaa ketään muuta, korkeintaan yksi oppilas, niin kontaktin ottaminen japanilaisiin opiskelijakollegoihin tulee olemaan varsin tärkeä etappi. Samalla kun nauttii uutuudenviehätyksestä, kannattaa siis luennoitsijan mielestä yrittää lyöttäytyä heti mukaan paikallisten joukkoon, sillä myöhemmin se voi olla vaikeampaa. Siinä vaiheessa, kun koti-ikävä mahdollisesti alkaa kaivautua esiin jostakin alitajunnan syövereistä, olisi hyvä, kun ympärillä olisi edes jonkinlainen turvaverkosto, ettei sitten jäisi yksin.

Luennon sisältöä pohtiessa tuli jopa mieleen kokemukset reilu vuosi sitten ihan vain täällä Vantaalla. Kun yhtäkkiä hyppäsi uuteen ympäristöön ja suurin osa ystävistä jäi vanhalle kotipaikkakunnalle tai muutti jonnekin aivan toiselle puolelle Suomea, oli ikävä välillä aika koettelemus, vaikkei etäisyyttä ollut enempää kuin se reilu 500 kilometriä. Samoin uusi elämäntilanne tuntui välillä vaikealta, kun pitit totutella siihen, että kaikki piti tehdä itse. Kun tähän soppaan lisättiin vielä uusi, täysin erilainen, vaikkakin tosi mukava koulu, oli jonkin asteinen kulttuurishokki varmaankin valmis. Voinkin siis vain arvailla millaiseen shokki- tai stressitilaan, niinkuin sitä joissakin yhteyksissä nimitetään, pääsen sitten, kun joudun ensimmäistä kertaa asumaan aivan yksin, aivan uudessa kaupungissa, aivan eri maassa, aivan erilaisten tapojen ja jopa aivan erilaisen kielen keskellä. Taisin olla aika naiivi, kun kuvittelin, ettei vaihtojakson aikana mikään tulisi minua hetkauttamaan. :P

Maakohtaiset ryhmät olivat ehdottomasti päivän parasta antia. Ryhmän vetäjän osuuden jälkeen japanilainen vaihtari kertoi meille hieman alle parille kymmenelle Japanista kiinnostuneille maastaan. Sen jälkeen ääneen pääsivät pari Japanissa käynyttä vaihtaria. Omasta mielestäni aiempien vaihtareiden kertomukset ovat niistä, joista saa parhaiten jotakin irti. Heidän puheensa ovat käytännöllisiä, kokemus on karttunut yrityksen ja erehdyksen kautta, ja vaikka faktat hyvin usein ovatkin varsin subjektiivisia näkemyksiä tai yksittäisiin tilanteisiin perustuvia kokemuksia, niin ne ovat silti varsin todellisia esimerkkejä siitä, mitä vaihtovuosi esimerkiksi voi pitää sisällään. Saimme myös esittää kysymyksiä, joihin kukin vastasi parhaan kykynsä mukaan.

Tänään puolestaan pääsin sitten kokeilemaan japanintunneilla kalligrafiaa. Harjoittelimme vetoja ja siveltimen käyttöä reilun tunnin, ja sitten pääsimme tekemään suttupaperien sijasta töitä oikealle kalligrafiapaperille. Merkkien piirtely rauhallisesti, vakaalla kädellä ja harkinnalla oli itse asiassa yllättävän meditatiivista. Luulen, että voisin innostua tuosta joskus enemmänkin, tai ainakin sen verran, että siihen muutaman kurssin verran voisi Japanissa perehtyä. ^_^