Syksyn ensimmäiset japanintunnit

Koulu alkoi ja sitä myötä myös japanintunnit. Tällä kertaa tosin emme vielä päässeet ihan todelliseen vauhtiin, koska paikalla oli pienten informaatiokatkosten aiheuttamana muutaman eri tasoryhmän oppilaita. Ilmeisesti kuitenkin näyttää siltä, että kolmannen tason kurssi saadaan järjestetyksi, sillä ilmoittautuneita näyttäisi olevan jotakuinkin tarvittava määrä.

Saa nähdä millainen kurssista muodostuu. Sen näkee sitten käytännössä parin viikon kuluessa. Odotan innolla ainakin lupailtua mahdollisuutta päästä juttelemaan kurssin aikana Metropolian Eerikin kadun yksikköön tulevien japanilaisten vaihto-oppilaiden kanssa. Mikään ei ole parempaa harjoitusta kuin itsensä likoon laittaminen, mitä tulee puhutun vieraan kielen oppimiseen. Belgiassa ollessani huomasin, että kehityin ranskan puhumisesa kovasti ihan vain pelkästään solkkaamalla sitä tilanteessa kuin tilanteessa - vaikka joskus yritykset selvitä pelkällä ranskalla osoittautuivatkin lähinnä itseni nolaamiseksi, opin niistäkin kerroista aina jotakin ja rohkaistuin yrittämään uudelleen.

Ensi viikolla pääsen näkemään Junkoa Himangalle. Ihanaa nähdä häntä, ja samalla päästä paitsi puhumaan japania, myös taas puhumaan ja jakamaan kokemuksia Japanista. Olisi hauskaa myös kokkailla taas yhdessä. Korvapuustitkin onnistuivat niin mahtavasti. Macchakeksit (vihreäteepikkuleivät) kuulostaisivat houkuttelevalta reseptiltä kokeiltavaksi.