Ravintolailta japanilais-suomalaiseen malliin

Ilokseni kaikki seitsemän Sendain vaihto-oppilasta olivat tulleet mukaan japanin kielen tunnillemme. Opettaja tenttasikin heitä heti monesta asiasta kielioppisäännöistä arkirutiineihin. Oli todella hauskaa ja opettavaista kuunnella aitoa japanilaista puhetta. Jälleen kerran – se vain kuulostaa niin kivalta ainakin minun korviini. Pidän japanilaisten tavasta rytmittää puhettaan.

Oppitunneilla käytettiin lähes pelkästään englantia ja japania, joten esimerkiksi käännösten teossa oli oma haasteensa. Ensin piti tajuta, mitä japanilainen lause tarkoittaa, ja sitten kääntää se englanniksi lennossa. Virkkeet olivat kyllä varsin helppoja, mutta muutamat tuntemattomat sanat lauseiden lomassa tuottivat välillä päänvaivaa.

Opettaja piti sen verran kuitenkin kiinni aikatauluista, että mitään tutustumisrulijansseja ei päästy käymään läpi. Onneksi tauolla ehdimme keskustelemaan japanilaisten kanssa, ja loppujen lopuksi päädyimme lähtemään tuntien jälkeen yhdessä ravintolaan.

Menimme isolla 13 hengen porukalla Iguanaan, hieman meksikolaistyyppiseen ravintolaan keskustassa, josta sai myös pizzaa. Paikka oli mukavan rauhallinen siihen nähden, että me pidimme varmaankin aika kovaa meteliä – ei siis tullut liiemmin häirittyä muita ruokailijoita, kun kerran meidän lisäksemme paikalla oli vain pari pöytäkuntaa.

Ilta oli tikahduttavan hauska. En ole pitkään aikaa nauranut niin paljon. Oli mukavaa tutustua kaikkiin, myös omaan japanin opiskeluryhmään paremmin, sillä ennen emme olleen mitenkään äärettömästi olleet toistemme kanssa tekemisissä. Illan origamikokeilujen, keskusteluiden, ruoan, juoman ja kielen oppimisen lomassa innostuimme suunnittelemaan jo seuraavaa yhteistä tapaamista. Päätimme, että voisimme paitsi ottaa uudelleen joskus ravintolaillan merkeissä, myös järjestää jonkun kotona kokkailuillan, jolloin tekisimme yhdessä sekä japanilaista, että suomalaista ruokaa.

Erotessamme illan päätteeksi kukin omille teillemme, japanilaiset sanoivat, että aikovat käydä japanin tunneillamme helmikuun loppuun saakka, eli siihen saakka, kun lähtevät kotia kohti. Kaikilla tuntui olleen hauskaa. Harmittelimme jälkeenpäin, että meidän tuntimmehan loppuvat jo jouluna, mutta mietimme sitten, että eihän sen tarvitse estää meitä näkemästä toisiamme. Ja mistä sitä tietää, jos vaikka voisimme puhua opettajan ympäri pitämään meille seuraavankin jatkokurssin! Ainut ongelma lieneekin vain kielitoimisto, mutta jos opiskelijoita on tarpeeksi, luulisi, ettei seuraavan kurssin järjestäminen olisi ongelma. ^_^