Ympäri ämpäri Sagami-Oonoa

Koska tiistai oli vapaapäivä ilman mitään velvoitteita, päätin käyttää sen hieman perusteellisempaan Sagami-Oonon ja asuntoni ympärystön tutkimiseen. Lähtiessäni asunnoltani otin muuaman kuvan myös asuinrakennuksen ulkopuolelta. Ylemmässä kuvassa ovat rakennuksen pääovet, joista pääsee aulaan, josta löytyvät lukitut postilaatikot ja ovipuhelimet. Jos joku siis painaa minun asuntoni numeroa listassa, asunnossani soi puhelin, ja näen videon kautta kuka portilla on. Jos haluan päästää hänet sisään, avaan sisemmät, lukitut rakennuksen ovet nappia painamalla. Rakennus on siis aika turvallisen tuntuinen, sillä ulko-ovet ovat aina lukitut. Alemmassa kuvassa näkyy oman huoneeni ikkunat tieltä katsottuna. Parvekkeeni on metrin, pari maanpinnan yläpuolella kuvassa näkyvän puunrungon kohdalla.


Lähdin puolen päivän aikaan kävelemään asunnoltani kohti Sagami-Oonon asemaa, jolta aioin jatkaa kauppakatuja edellisen päivän bussireitin suuntaan, sillä olin nähnyt siellä kivan näköistä seutua. Asemarakennus on hyvin korkea, suuri rakennus, jonka ensimmäisessä kerroksessa on iso supermarketti, kioskeja, kahvila ja jotain muita pikkuputiikkeja, sekä tietenkin lippuautomaatit ja itse asema. Ylemmät suunnilleen kymmenisen kerrosta ovat aseman yhteydessä olevan ostoskeskuksen liiketiloja. Olen käynyt vasta länsipuolen ensimmäisissä kuudessa kerroksessa, ja niissäin hyvin suurpiirteisesti, eli suurin osa kauppakeskuksesta on vielä näkemättä. Eipä tarvitse mennä kauas, jos haluaa shoppailemaan. ^_^


Aseman ympärystö on täynnä kauppoja, baareja, kahviloita ja ravintoloita. Myös karaokepaikkoja, pelihalli ja muuta ajanviettoa löytyy. Sain postilaatikkooni ilmoituksia myös kuntokeskuksista, mutta tokkopa menen ilmoittautumaan jäseneksi. Kuten Suomessakin - voi sitä muutenkin liikuntaa harrastaa, ja jos aion pyöräillä päivittäin 10 kilometrin koulumtkan, alkaa liikunnntarve ollakin täytetty jo pelkästään hyötyliikunnalla.

Hieman asemasta luoteeseen sijaitsee pitkä katu, jota reunustavat pikkuiset yksityiset liikkeet, kuten kukkakaupat, pienet sekatavarakaupat ja muutamat vaateliikkeet. Kadun varressa on myös iso 相模女子大学:n kampus, eli Sagamiharan nuorten naisten yliopiston kampus. Kampuksella sijaitsee luultavasti myös lukio, sillä sen edessä parveili sankoin joukoin koulupukuisia tyttöjä, ja tällä viikolla lukiolaisilla on orientaatio- ja terveystarkastusviikot, aivan kuen yliopistoissakin.


Jossain vaiheessa päätin kääntyä seuraavalle kadulle, josta löysin BookOFF-ketjun käytettyjen kirjojen, cd- ja dvd-levyjen sekä pelien kaupan, sekä Tsutaya-dvd- ja cd-vuokraamon. bookOFFista löytyi esimerkisi mangaa 105 yenin hintaan, eli alle eurolla lähtisi pokkari mukaan. Kalleimpienkin pokkareiden hinnat kieppuivat vain 300 yenissä. Löysin pari mangakandidaattia, joita voisin ehkä osata lukea, sillä niissä kaikkien kanji-merkkien, eli kiinalaisten kuvamerkkien yläpuolella on furiganat, eli lukemista auttavat hiraganatavumerkit. Koska osaan lukea hiraganoja, voisin siis periaatteessa saada noista mangapokkareista ainakin jotain irti. En nyt kuitenkaan vielä tässä vaiheessa viitsinyt ostaa mitään, kun ei ole hirveästi aikaa syventyä mihinkään kirjaan. Koetan ohjata energiani ja aikani mieluummin ympäristön tutkimiseen, tapojen opiskeluun ja arkeen totutteluun. Kunhan koulu alkaa ja normiarki puskee kunnolla päälle, voi olla enemmän tarvetta varsinaiselle viihteelle ja rentoutumiselle kirjojen ja leffojen parissa. Ainakin Miyazakin uusimman anime-elokuvan aion jossain vaiheessa katsastaa, kunhan se ehtii vuokraamoiden hyllyille. Kysyessäni sitä, tiskin takana seisonut myyjä opasti, että se tulee vuokrattavaksi vasta myöhemmin... tai siis näin ainakin hänen japanistaan olin ymmärtävinäni. X)

Kiersin myös muutamia pyöräkauppoja, joista halvimmassa käytetyt pyörät maksoivat 7800 yeniä, eli n. 57 euroa kyseisen päivän kurssilla. Aion vielä vertailla pyörien hintoja, vaikka tekisikin mieli vain rynnätä johonkin puotiin ja napata ensimmäinen ajokki, ja lähteä ajelemaan. Hassua pyöräkaupoissa on se, että ensimmäiseksi myyjät haluavat tietää millaisen ajotangon haluan. Sen jälkeen he kysyvät millaiset vaihteet haluan. Vaihteeton pyörä on luonnollisesti halvin, mutta toisaalta minulle on ihan sama onko pyörässä vaihteita vai ei, kunahn saisi halvan ja toimivan fillarin. Kolmas kysymys koskee yleensä auto-light -valoa, eli valoa, joka saa virran fillarin etupyörän keskiakselista. Toinen vaihtoehto on perinteisellä dynamolla toimiva ajovalo. Ilmeisesti ajovalo on pakollinen, sillä kaikissa pyörissä on sellainen. Myös etukori kuuluu yleensä hintaan, mikä on todella kiva, sillä siinä olisi kätevä kuskata koulukamoja. Kukaan ei ole tähän saakka puhunut pyöräliikkeissä englantia, joten tilanteet pyöräkaupoissa ovat välillä vähän koomisia. Yleensä olen lopuksi tyytynyt kuittaamaan tilanteen sanomalla, että tulen uudelleen myöhemmin ystäväni kanssa ja kiittänyt myyjää häipyessäni ulos liikkeestä.

Välillä oli pakko käydä kotona syömässä, joten heitin aiemmin tekemäni spaghetit kastikkeineen mikroon ja silppusin lautaselle hieman kurkkua. Illalla tein uuden rundin toiseen suuntaan, eli Etelä-Sagami-Oonoon. Nähtävästi tämä toinen puoli asemasta on lähinnä asuinaluetta. Talot on rakennettu pariin, kolmeen kerrokseen ja ne ovat aika uuden ja hienon näköisiä. Löysin googlettamalla yhden pyöräkaupan noin kilometrin päässä asunnoltani, joten kävelin vielä ennen auringonlaskua sinne. Kaupassa oli vain uusia pyöriä, joten tarkistettuani halvimmat hinnat (12800 yen) kiitin myyjää ja palasin kotiin päin radan vartta kävellen.


Radan varressa kasvoi kaunis rivistö kirsikkapuita, ja siksi oikeastaan suuntasinkin sinne, kun näin ne jo kaukaa. Olen ihan hullaantunut kirsikkapuihin, ja toivon kovasti, että minulla olisi kunnon kamera jolla kuvailla. Kunhan tämä härdelli tästä hälvenee, junailen Akihabaran elektroniikka-kaupunginosaan ja ostan kauan haaveilemani kameran, jota varten olen myös säästänyt rahaa. Sitten luvassa on toivon mukaan vähän parempia valokuvia, eikä niin ylivalottuneita taivaita kuin näissä kuvissa välillä näkyy. Saisihan nekin toki korjattua sinisemmiksi kuvia käsittelemällä, jos vain jaksaisi. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että minulla on parempaakin tekemistä. ^_~