Luokan vaihdos

Eilen sain kv-toimistosta sähköpostia. Toinen opettajistani oli ollut huolissaan, että sekä aamu- että iltakurssien suorittaminen täysin japaniksi ilman minkäänlaista englannin kielistä apua olisi minulle liian rankkaa. Hän ehdotti, että ehkä voisin ottaa vain toisen kurssin. Kv-toimisto kysyi mielipidettäni asiaan, ja sanoin, että toki välillä joitain asioita on hankalaa ymmärtää, mutta että olen kotiutunut luokkaan aika mukavsti ja kaikki ovat tavattoman avuliaita. Sanoin, että mikäli olisi mahdollista, haluaisin koettaa pysyä molemmilla kursseilla, ja mahdollisesti sitten seuraavien kurssien alkessa jättää toisen pois, mikäli tämä alku tuntusi liian rankalta.

Tänään sitten puolen päivän aikaan kv-toimiston assistentti Mari-san tuli kertomaan, että he ovat suunnitelleet, että vaihtaisin opiskelijaryhmiä sellaiseen ryhmään, jossa olisi joku oppilas, joka osaisi englantia. Niinpä hieman harmissani jouduin vaihtamaan ryhmää mukavista ryhmistä taas aivan uusien ihmisten joukkoon. Ei sillä, että uusi luokkani olisi ollut yhtään ikävämpi, tai etteikö siellä olisi riittänyt mukavia ihmisiä, mutta jotenkin tuntui, että olin ehtinyt jo muodostamaan edes jonkinlaista alustavaa kaveripiiriä toisissia luokkaryhmissä. No, tilanne on kuitenkin nyt se, että opiskelen tästä eteenpäin eri ihmisten kanssa ja kurssit ovat eri järjestyksessä. Sisällöt pysyvät siis samana, mutta vuoteni alkaakin animaatiokurssin sijaan visuaalisen kommunikaation kurssilla ja yritysgrafiikan ja -typografian kurssilla. Sinänsä tämä järjestely on varmasti näin alun opiskelun kannalta parempi vaihtoehto, sillä paitsi että luokassa on aina henkilö, joka voi neuvoa minua tarvittaessa myös hieman englanniksi, opiskelen myös näin aluksi asioita, jotka ovat minulle ennalta jo ainakin osittain tuttuja. Ja loppujen lopuksi, enhän minä nyt kutienkaan ehtinyt olla aiempien luokkalaisteni kanssa kuin kaksi päivää. X) Olisihan se ollut ikävämpi vaihtaa ryhmää joskus kuukausien kuluttua, kuin nyt ihan vuoden alussa.

Tapasin tänään myös Taiwanista tulleen vaihto-opiskelijan, joka asuu ihan asuntoni lähellä täällä Sagami-Oonossa. Hän ei osannut sen enempää englantia kuin muutkaan, joten yhteinen kielemme on japani. Mako-san esitteli minut myös ystävälleen Wan-sanille, joka on kiinalainen Joshibin opiskelija. Sovimme Mako-sanin kanssa, että menemme yhdessä kotiin, sillä olimme molemmat pyörällä. Mako esittelikin minulle huomattavasti kivemman pyöräreitin, kuin mitä olen tähän saakka koulumatkalla käyttänyt. Aikisempi pyöräreittini nimittäin kulkee aika suoraviivaisesti aika vilkasliikenteisen tien reunassa, jossa pyörätiestä ei ole tietoakaan. Jalkakäytäväkin on n 80 centtiä leveä, joten siinä ei ole kauhean hauskaa pyöräillä, etenkään jos joku tulee vastaan. Niinpä Mako-sanin esittelemä mukavan rauhallisen asuinalueen läpi menevä reitti on mukavaa vaihtelua autojen seassa poukkoilemiseen. Kyseisellä reitillä on jopa myös pitkä pätkä ihan pyörätietä, joten siinä kelpaa ajella. :)

Pyöräily kouluun on kyllä ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin bussi, vaikka olenkin pyöräilyn jäljiltä koululla ihan hikisenä. Mietinkin, että pitää varmaan laittaa aamulla joku pyöräilykelpoinen vähemmän fiini t-paita päälle ja vaihtaa sitten koululla paita puhtaaseen. Tosin välillä päivän mittaan tulee muutenkin niin kuuma, että loppujen lopuksi niitä vaihtopaitoja taitaisi tarvita aika monta, jos haluaisi että olisi koko päivän ihan freeshi olo. X)
Lämmintä siis on ulkosalla, tänään semmoiset vaatimattomat 26 astetta, ja kesäkelien tulosta kielivät myös tänään ensimmäistä kertaa tv:ssä näkemäni torakkamyrkkymainokset. Niiden kunniaksi päätin siivota koko kämpän perusteellisesti. Imuroin, pyyhin pölyt ja pesin keittiön altaan ja viemärin kaikista ruuanmuruista. Kunpa ne nyt vain pysyisivät ulkosalla, kaikki ällöttävät ötökät..