Sagami-Oono, uusi kotini

Lauantaina 4.4. suuntasin aikaisin aamulla Ayumin kanssa Hamadayaman juna-asemalle. Ayumin täytyi lähteä töihin, ja hänen vanhemmillaankin oli menoa, joten en voinut tai olisi edes kehdannut ehdottaa, että jäisin heidän kotiinsa odottelemaan, että kello lähestyisi neljää iltapäivällä, jolloin minun oli määrä tavata Joshibin kansainväliten asioiden koordinaattori Shimoda-san. Niinpä ajelin Ayumin kanssa Shimokitazawaan, joka on vaihtoasema Odakyu-junalinjalle, jonka varrella sijaitsee tuleva kotini Sagami-Oonossa.

Sagami-Oono on asema ja asuinalue Sagamiharan kaupungissa, joka sijaitsee Kanagawan prefektuurissa Suur-Tokion alueella. Suur-Tokion kaupunkialueeseen kuuluvat Kanagawan lisäksi Chiban, Saitaman ja tietenkin Tokion prefektuurit. Yhteensä tällä pääkaupunkialueella asuu reilu 35 miljoonaa ihmistä. Väkiluvultaan se onkin maailman suurin kaupunkikeskittymä. Sagami-Oono on melko suuri asema ainakin omasta näkökulmastani, ja sen yhteydessä on iso kauppakeskus. Asuntoni sijaitsee vain viiden minuutin kävelymatkan päässä asemasta, josta on suora junayhteys Tokion keskustaan. Sijainnissa ei siis ole valittamista, etenkin kun koulullekaan ei ole kuin 5 kilometrin matka. Pyörän hankinta on harkinnassa, kunhan ehdin vähän tutkailemaan, onko pyöräily ylipäätään mahdollista näillä kaduilla.

Ayumi saattoi minut Odakyu-linjan pikajunaan ja lähti sitten itse kohti työpaikkaansa. Matka junassa meni melko helposti, sillä olin saanut hyvät ohjeet missä jäädä pois. Koska tiesin ennalta, että Sagami-Oonoa ennen on Machidan asema, kuullessani konduktöörin epämääräisen Machida-kuullutuksen, tiesin, että seuraavana vuorossa olisi minun pääteasemani. Jännitti, saanko matkalaukkuni Sagami-Oonossa mahtumaan kolikoilla toimivaan lukittavaan säilytyslaatikkoon. Tokion seudulla asemien opastekyltit on kirjoitettu myös romaji-merkein, eli latinalaisin aakkosin, joten ihan pelkästään kanjien varassa ei tarvitse olla. Jouduin kuitenkin kysymään apua japaniksi parilta kioskin työntekijältä, ennen kuin löysin コインロッカー:n (eli kolikkosäilytyksen). Harmikseni asemalta löytyi vain kaksi suurikokoista säilytyslokeroa, joista toinen oli varattu. Niinpä tungin isomman matkalaukkuni sellaiseen jonkun avuliaan vanhan miehn avustuksella, ja lähdin vetämään käsimatkatavaralaukkuani perässäni.

Kävin kyselemässä ontuvalla japanillani aseman henkilökunnalta, missä sijaitsee Sagami-Oonon kirjasto, sillä tiesin sen olevan suhteellisen lähellä asemaa googletusteni ansiosta. Koska tässä vaiheessa kello oli tosiaan vasta puoli yhdeksän aamulla, tuntui kirjasto sopivalta paikalta tappaa aikaa ainakin puoleen päivään saakka. Kirjasto löytyi ohjeiden avulla helposti, ja siellä oli myös wc, joten aamupäivä sujui joutuisasti englanninkielisen puupiirroksista kertovan kirjan parissa. Ajattelin, että mikäli taidehistorianopettajani antaa myöden, voisin tehdä taidehistorian kurssin loppuesseen ukiyo-e -puupiirroksista. En kyllä tiedä sopiiko aihe aiemmin keväällä käsittelemäämme 1800- ja 1900-luvun teolliseen designiin oikein millään aasin sillallakaan, mutta täältä Japanista on aika hankalaa löytää englannin kielistä kirjallisuutta esimerkiksi jostain Sarpanevan suunnittelusta. Toivon, että minut armahdetaan, tai muuten opettaja saa tyytyä wikipedia & google -esseeseen. X)

Istuskelin hiljaisessa kirjastossa plugit korvissani kunnes nälkä alkoi kurnia mahassa. Kävin ostamassa Isetan-tavaratalosta kareepanin, eli currykastikkeella täyttyn leivän, sekä suklaapullan. Ruokajuomaksi hain automaatista pullollisen Sapporon kylmää Oochaa, eli vihreää teetä. Syötyäni suuntasin aikaisemmin kirjastoon mennessäni bongaamaani puistoon. Koska ilma oli niin mahtava, päätin, että nyt on aika korkata lopultakin Twilight-sarjan viimeinen kirja, ja istuin lukemaan Breaking Dawnia puistonpenkille. Hetkessä kello olikin jo kolme, ja huomasin, että aurinko oli saanut käteni ranteista alaspäin taas punoittamaan. Naamakin oli vähän saanut väriä, mutta pienen aurinkokertoimen omaavan meikkivoiteen ansiosta tilanne ei ollut ihan epätoivoinen.

Suuntasin asemalle, jonne Shimoda-san saapui neljän maissa. Tavattuamme vielä Villen ja Annan kävin lunastamassa matkatavarani kolikkolokerikosta ja lähdimme kohti tulevaa asuntoamme. Asunnolla Shimoda-san näytti miten eri sähkölaitteita käytetään, mitä nappia pitää painaa ovipuhelimesta, jos joku soittaa lukitulla rakennuksen ulkoportilla ovikelloa ja tahtoo sisään. Enpä olekaan ennen omistanut videolla varustettua ovipuhelinta - tai minkäänlaista ovipuhelinta ylipäätään.

Asunto oli aikalailla sellainen, kuin oletinkin, joskin olisin toivonut ehkä vielä kliinisempää otetta siivoukseen. Niinpä pyyhin varmuuden vuoksi itse hieman hyllyjä, ennen kuin asettelin vaatteeni kaappiin ja meikkilaukkuni sisällön peilikappiin. Asunnostani aiemmin Shimodalta saadut kuvat tosin on kyllä otettu varmaan jollain laajakulmaobjektiivillä, sillä kuvissa asunto näyttää selkeästi isommalta kuin se tosiasiassa on. En kuitenkaan valita, sillä ihan hyvin tänne mahtuu. Selkein varjopuoli asunnossa on oikeastaan minimaalinen keittiö, jossa kokkaaminen on yhtä tuskaa. Yhdellä keittolevyllä kokkaaminen kun on aikamoinen taitolaji. Onneksi asunnosta löytyy sentään riisinkeitin, joten riisiruokien valmistus on hieman helpompi operaatio - toivon mukaan.


Keittiössä on siis yksi levy ja tiskiallas, sekä pieni jääkaappi. Astioita on yksi kutakin, eli yksi misokeittokulho, yksi riisikulho, yksi ruokalautanen, yksi leipälautanen, yksi lasi, yksi teekuppi ja yksi aterin kutakin sorttia, sekä syömäpuikot. Lisäksi hyllyiltä löytyy teepannu ja kattila, sekä paistinpannu, joka osoittautui induktiolieteen yhteensopimattomaksi pannuksi. Täytynee pyytää isännöijää toimittamaan uusi pannu, sillä induktioliesi ei lämpene, ellei siinä käytä oikeanlaisia keittovälineitä. Lisäksi varusteluun kuului pieni leikuulauta, veitsi, kauha, lasta, tiskiaine ja pesusieni ja roskapusseja.


Varsinaisesta huoneesta löytyy mukavan leveä sänky, tv-pöytä,televisio, dvd-soitin, sohva, sohvapöytä, vaatekaappi, imuri, vitriinikaappi astioille ja ruokatavaroille sekä jääkaappi-pakastin. Huoneisto lämpiää tai viilenee エアコン -laitteella, eli ilmastointilaitteella, jonka saa joko puhaltamaan lämmintä tai viileää ilmaa, tai kuivattamaan huoneilmaa esimerkiksi kesän sadekautena, jolloin ilmankosteus alkaa lähennellä sataa prosenttia. Omaan makuuni ilmastointilaite puhaltaa pienimmälläkin teholla vähän liian kovaa, sillä kuten kuvasta näkyy, seinäkalenterikin vain lepattaa. Niinpä yöllä tuskin tulee kovin usein laitettua ilmastointilaitetta päälle.

Wc-istuin on tyypillinen japanilainen teknopönttö, jonka istuinrenkaan ja pesuveden lämpötilan saa säädeltyä mieluisekseen, jossa on erilliset napit erilaisille suihkutoiminnoille, sekä kaikki toiminnot pysäyttävä stop-nappula. X) Wc-pöntön yläpuolelta löytyy käsienpesuallas, johon virtaa vesi aina kun pöntön vetää. Käsienpesuvesi valuu altaasta suoraa pöntön vesisäiliöön, mikä on mielestäni erittäin järkevä funktio veden säästön kannalta.

Asunnon pesuhuoneessa on suihku, o-furo-amme, pesuämpäri, sekä ammeen puhdistukseen tarkoitetut sieni ja pesuaine.

Kuvat asunnosta näyttävät suurinpiirtein sellaisia, kuin miltä asunto näytti avatessani kämppäni oven ensimmäistä kertaa. Myöhemmin, kun saan kämpän vähän kodikkaammaksi, otan uudet kuvat. :)