Eksoottinen japanilainen arki

Uusi asunto alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että kyllä täällä voi kymmenen kuukautta asustaa, vaikka etenkin minikokoinen keittiö aiheuttaakin välillä hieman epätoivoa epäkäytännöllisyydellään. Olen hankkinut lisää henkareita kahden kaapissa olleen lisäksi, ostanut ylimääräisen roskakorin, koska roskat pitää lajitella ainakin seitsemään eri pussiin ja viedä roskienkeruupisteeseen tiettyinä viikonpäivinä. Lisäksi olen hankkinut koreja vaatekaappiin, ostanut pari luutua, pakasterasiaa ja muita käytännöllisiä tarvikkeita. Ostoksia tein pääasiassa sadan yenin kaupassa, joten rahaakaan ei kulunut kovin paljon.

Tänään kävin hakemassa Villeltä ja Annalta untuvatyynyn oman kovan riisisäkkityynyni tilalle. Anna oli ostanut tyynyt aiemmin itsellen, mutta ei tiennyt sen olevan untuvatyyny. Ville on untuville allerginen, joten he tarjosivat sitä minulle. Tyyny vaikutti mukavalta, joten tästä lähin se saa palvella minua.

Kaupassa käynti on joka kerta oma eksoottinen seikkailunsa. Jos kämpän sisällä verhot suljettuina voikin välillä melkein unohtaa olevansa Japanissa, supermarketissa tuntemattoman elintarvikkeet, erikoiset tavat ja ennen kaikkea lukutaidottomuus iskevät silmille. Ensinnäkään, en tiedä mitä kaikkea kaupasta löytyy, joten koskaan en voi olla aivan varma mitä ylipäänsä voin olettaa sieltä ostavani. Toiseksi, jos kaupasta jotain löytyykin, täytyy käydä läpi koko marketti, että sen löytää. Kolmanneksi harvasta paktist näkee ensi silmäyksellä päältä päin mitä se sisältää. Tänäänkin päädyin lopulta ostamaan tuotteen, josta tiedän ainostaan, että sen nimi on korokke, ja se on vähän niinkuin röstiperuna, mutta siinä on kyllä jotain muutakin - ainakin kuvasta pääteltynä. Osaan lukea katakanoja, ja se pelastaa minut suurimmassa osassa tilanteista, sillä useiden japanilaisten ruokapakkauksen lainasanat, kuten vaikkapa juusto eli chiizu, on kirjoitettu katakana-merkeillä. Täten minun ei siis tarvitse tehdä ostoksia aivan sokkona, vain suurimmaksi osksi. ;) Yksi ongelma on myös esimerkiksi valmisruokien valmistusohjeiden tulkinta. Koska minulla ei ole uunia, en voi esimerkiksi ostaa pakasteosastolta ihan mitä vain uuniranskanperunoita, vaan minun täytyy löytää aina mikrovaihtoehdot. Tämän salaisuuden selvittäminen vaatii usein muiden ostosten tekijöiden häirintää. Onneksi osaan pyytää kohteliaasti anteeksi. ;D

Tänään ylitin jälleen itseni, sillä paitsi että ostin tuotteen, josta en ollut ihan varma onko se kurkku, kurpitsa vai joku aivan muu, hommasin myös suurimpaan lähisupermarkettiini Sanwaan ポイントカード:n, pointokaadon, eli pistekortin täysin japaniksi asioiden. Sanwan pointokaado on vähän niinkuin joku Plussakortti, joskaan ei ihan niin tekninen. Kun ostan tietyllä määrällä kaupasta tavaraa, saan kassalta (kai) kuponkeja, joilla voin sitten tehdä kaupassa ostoksia. Tämä käytäntöosa on hieman hämärä vajavaisten japanintaitojeni vuoksi. Useimmiten kaikki kaupat tarjovat asiakkailleen tälläisiä pistekortteja, ja koska käyn mitä luultavimmin tässä supermarketissa melko tiuhaan, ajattelin, että otetaan nyt sitten sellainen kortti, vaikka se maksoikin 100 yeniä. Useimmiten tällaiset kortit ovat ilmaisia leimakortteja, mutta no, sain ainakin asiakaslahjaksi kankaisen kauppakassin. :P

Juttelimme tänään Villen ja Annan kanssa myös pankkitilin avaamisesta ja pyörän hankinnasta. Täytyy katsoa, mistä löytyisi mahdollisimman halpa käytettyjen pyörien kauppa. Jollain 70 eurolla ainakin yhdestä kaupasta irtoaisi käytetty pyörä, mikä on mielestäni ihan ok hinta. Koulumatka olisi niin mukava taitaa pyörällä etenkin, mikäli nämä ilmat ovat näin ihanat kuin nyt. Tänään ulkona oli noin 18 astetta, eli pyörälle olisi kyllä kysyntää! :)