Japanilainen opiskelumoraali

Japanilaiset ovat tunnettuja pitkistä työpäivistä ja armottomasta työtahdista. Tavallinen perheenisä saattaa viipyä työpaikalla oikeastaan melkein koko päivän, eikä aina välttämättä ole edes järkevää lähteä työpaikalta kotiin saakka nukkumaan, kun matkustamiseen tuhrautuisi tunteja, jotka voisi käyttää nukkumiseen - tai töiden tekoon. Japanilaisen lukiolaisen työpäivä ei välttämättä lopu siihen, kun kello soi iltapäivällä koulupäivän päättymisen merkiksi. Lukiolta suunnataan usein illaksi preppauskouluun. Ja mikä se kansallinen vapaapäivä oikein olisi, elleivät jotkut viettäisi sitäkin koulupuvussa?

Japanilaisiin verrattuna tällainen laiska länsimaalainen voi vain arvailla, mistä täkäläisten uskomaton työmoraali johtuu. Miksi lähes kukaan ei tule myöhässä kouluun, ja minkä maailman ihmeen takia opiskelijat jäävät hillumaan koululle vielä illaksikin, vaikka voisivat lähteä tuntien jälkeen jo kotiin? Onko kyse kuuliaisesta auktoriteettien ja vanhempien ihmisten kunnioituksesta, kasvojen säilyttämisestä vai jostain ihan muusta?

Kuten suomessakin, jotkut päivät ovat itsenäistä työskentelyä. Täällä se ei kuitenkaan suurimman osan kohdalla tarkoita sitä, että jäätäisiin kotiin, saatika että lähdettäisiin vapaan viettoon, sillä pitäähän aamulla toki olla ilmoittamassa nimenhuudossa, että on paikalla, vaikkei mitään varsinaista opetusta olisikaan. Suomessa oma luokkani, itseni mukaan lukien, lähtee kouluta tekemään töitä mieluummin kotiin heti kun se vain on mahdollista. Johtuuko se siitä, että työskentelemme tehokkaammin yksin, rauhassa kotosalla, vai haluammeko vain mukavammat työolosuhteet, joissa voi välissä helposti kipaista jääkaapille tai harhauttaa liikaa töihin juuttuneet ajatukset katsomalla hieman tv:tä? Luulen itse kuuluvani johonkin näiden selitysten välimaastoon. ;) Saavatko japanilaiset paremmin hommia aikaiseksi ryhmässä, toisin kuin me eristäytyvät Suomen asukit? Tuottaako ryhmän silmien alla työskentely japanilaiselle jonkinlaisen kimmokkeen tehdä hommat paremmin, vai luoko sosiaalinen ympäristö sen sijaan vain mukavamman työilmapiirin kuin yksinäinen aherrus kotona?

Eilen oli ensimmäisen kurssini välipresentaatio, jossa jokaisen piti esittää logosuunnitelmansa, jonka pohjalta lähdemme jatkamaan yritysgrafiikan suunnittelua esimerkiksi käyntikortteihin, kirjesetteihin ja websivuihin. Kuten arvata saattaa, jokaisella oli valmiit väritulosteet logosuunnitelmista odottamassa presentaatiota opettajan saapuessa luokkaan. Kukaan ei ollut poissa tunnilta, ja luokassa on sentään kolmisenkymmentä ihmistä.

Miksi Suomessa puolet luokasta juoksee tietokoneen ja tulostimen väliä siinä vaiheessa, kun presentaation pitäisi olla jo käynnissä? ;) Onko esimerkiksi rahalla jotain tekemistä tämän kanssa? Me suomalaisethan emme maksa suoraan koulutuksesta, vaikka se kustannetaankin verovaroistamme. Vähentääkö se koulutuksen arvostusta mielissämme verrattuna lukukausimaksusysteemiin, vai saako se opiskelun tuntumaan esimerkiksi jotenkin vapaammalta? Joshibi on yksityisrahoitteinen yliopisto, jossa maksetaan varsin suuria lukukausimaksuja. Kuka haluaisi jäädä yhdeksi ylimääräiseksi vuodeksi kouluun opiskelemaan, kun se maksaisi vanhemmille isot rahat? Toisaalta, en kyllä edes tiedä, olisiko Joshibin japanittarien ylipäätään edes mahdollista opiskella normaalia tutkinnon määräaikaa pidempään..

Vaikka korkeat lukukausimaksut olisivatkin motivaattori yliopistoikään saakka, se ei selitä sitä, miksi japanilaiset sitten vielä aikuisena työelämässäkin viettävät päivänsä säntillisesti toimistolla, ja lomareissuillakin yksi huolenaihe on se, mitä viedään kollegoille tuliaisiksi. Luultavasti vastaus näihin kysymyksiin ei ole lainkaan yksiselitteinen, mutta kaiken näkemäni perusteella, voisi kuvitella, että osittain japanilaisten työkäyttäytyminen johtuu siitä, että heidän yhteisöllisyyden tunteensa ylittää usein yksilölliset tarpeet. Japanilaiset tuntuvat näkevän itsensä ennen kaikkea osana suurempaa joukkoa. Samalla kun japanilaiset näkevät yhteisen hyödyn yrityksensä hyväksi, me näemme yksilön tekemän uurastuksen ja uhraukset. Ymmärtäminen vaatinee vain erilaisen tavan katsoa asioita.