Kun on erilainen..

Japanissa länsimainen erottuu joukosta kuin tukki heinäkasasta, sillä ensinnäkin, yleensä länsimainen on paksumpi. ;) Japanilaiset, etenkin naiset, ovat tavattoman hoikkia ja tuntuvat elävän sellaisella kalorimäärällä, joka riittäisi minulle ehkä lounaalle saakka. :P Vaikka itse olen suomalaisessa mittakaavassa ihan normaali, japanilaisten rinnalla käsivarteni näyttävät japanilaisnaisten reisiltä.. Jostain syystä japanilaiset eivät kuitenkaan tunnu kiinnittävän tähän eroon ainakaan omalla kohdallani liiemmin huomiota, joskin tänään sain kyllä hieman ihmetystä osakseni, päivitellessäni, että onpas nälkä, kun lounaasta oli kulunut kohta 6 tuntia. "Nyt jo?"

Muutettuani Tokioon pari kuukautta sitten, ajattelin, että sitä vaaleiden hiusten ihastelua kestäisi jonkin aikaa, mutta kun ihmiset koulussa ovat nähneet minua tarpeeksi monta päivää, kukaan ei jaksa enää huomautella, miten "ihana" kimpatsu (blondi) pää minulla on. Väärä luulo! En ole tähän mennessä tainnut yhtenäkään koulupäivänä säästyä hiusteni tai silmieni kommentoinnilta, ja totta puhuakseni, niin imartelevalta kuin se ehkä joskus voikin tuntua, se alkaa pikkuhiljaa silti lähinnä rasittamaan. Koulun ulkopuolella taas olen ihminen, jolle esimerkiksi harva mainosnenäliinapakettien ojentelija uskaltaa antaa nenäliinoja, ja kaupassakin joskus tuntuu, että myyjät jännittävät kenen kassalle se gaijin (ulkomaalainen) nyt päättää rynnätä laskemaan hitaasti kolikkojaan. Ulkonäkön puolesta en voisi koskaan mennä japanilaiseta, enkä varmasti koskaan voisi saada samanlaista kohtelua tuntemattomilta kuin japanilaiset. Enkä tarkoita tällä, että minua kohdeltaisiin huonosti tai paremmin kuin muita, vaan ihan vain erilailla ja ehkä hieman varautuen. Luultavasti kyse on useimmiten vain kielimuurista, sillä kaikki olettavat ulkonäköni perusteella, etten puhu lainkaan japania.

Se mitä japanilaiset jaksavat myös ihmetellä, on että osaan tehdä niin monenlaisia ruokia. Huvittavinta tässä on se, että ruoat, joista olemme puhuneet, eivät ole todellakaan mitään gourmet-tasoa vaan pikemminkin päinvastoin. Jos kerron tehneeni japanilaista ruokaa, vaikkapa karee raisua (valmiista kastikekuutioista), ihmetys on ruokalajin teon vaivaan nähden hieman liioiteltu ja kun kerron syöneeni edellisenä päivänä pannupizzaa (Kyllä, tein pizzaa paistinpannulla viime viikolla, ja siitä tuli yllättäävän hyvää! :D ) tai pastaa, ihastuneet huokaukset eivät ota loppuakseen. Tietenkin "italialainen ruoka" on ehkä japanilaisessa kodissa edes jollain tapaa eksoottista verrattuna riisiin ja paistettuun lihaan ja vihanneksiin, mutta ei se tomaattikastike nyt loppujen lopuksi ole paljon muuta kuin tomaattimurskaa, johon on heitetty parit sipulit sekaan. Mietiskelin, mahtaako kokkaustaitojeni ihmettely johtua siitä, että suurin osa luokkatovereistani on vielä melko nuoria, 19-kesäisiä tai parikymppisiä, joten heistä suurin osa asuu vielä kotona. Ehkä he ovat tottuneet nauttimaan äitinsä kokkauksista, ja opettelevat laajemmassa mittakaavassa ruoanlaittoa vasta avioliiton kynnyksellä? Tai sitten he ovat vain kohteliaita päivitellessään "mahtavia" ruoanlaittotaitojani. ;)

Eroan japanilaisista myös vaatetukseltani, sillä kun minä liikun ulkona polvihousuissa ja pitkähihaisessa paidassa, japanilaisilla on vielä päällään takki, farkut ja parhaassa tapauksessa kaulahuivi. Viime viikolla kuumana päivänä reilun 27 asteen lämpötilassa viiletin pyöräni selässä hameessa ja t-paidassa, kun vastaantulijalla oli päällä villashaali ja pitkät housut. X) Tuntuu kummalliselta, miten erilainen voi ihmisten lämmönsietokyky olla. Minusta tuntuu, etten ole nähnyt vielä yhdenkään japanilaisen hikoilevan, vaikkakin olen varma, että hekin niin tekevät.. Tänään oli sateinen päivä, ja olin pukeutunut leggingseihin, mekkoon ja t-paitaan, sekä varmuuden vuoksi pakannut reppuun neuleen, sillä sadepäivinä tuulen kanssa voi usein tulla hieman kylmä. Samalla kun itse nautin miellyttävästä parinkymmenen asteen lämpötilasta, ystäväni veti niskaansa toisen pitkähihaisen ja hytisi kylmästä. Kun jotkut suomalaisetkin päivittelevät talvisin välillä hameiden käyttöäni, voin vain kuvitella, miltä japanilaisten ilmeet näyttävät, kun ensi joulukuussa poljen nollakeleillä kouluun polvimittaisessa mekossa ja sukkahousuissa. :D