Tokion puistoissa ja keisarillisella palatsilla

Lauantaina oli kaunis ja aurinkoinen päivä, joten lähdin puolen päivän jälkeen Tokioon. Juna- ja metromatka keisarin palatsin läheisimmälle asemalle Nijubashimaelle kesti kotoa noin tunnin, mutta tällä kertaa pääsin matkan aikana jopa istumaan, joten se oli ihan miellyttävä reissu.


Keisarin palatsi sijaitsee suuren puistomaisen alueen keskellä, muurien takana keskellä Tokiota, pilvenpiirtäjien ympäröimänä. Varsinaisen keisarin palatsin, eli Koukyon muurien sisäpuolelle ei rahvas pääse kurkistelemaan kuin kaksi kertaa vuodessa, keisarin syntymäpäivänä joulukuussa, sekä uuden vuoden päivänä. Nijuubashin sillan luota voi kuitenkin nähdä vilauksen muurien sisäpuolen upeista rakennuksista, sekä hienon meganebashin, eli silmälasisillan, ja se riitti minulle tänään ihan hyvin. Pitänee tehdä uusi reissu palatsille loppuvuodesta, jos vaikka onnistuisi näkemään vilauksen keisarin perheestä vilkuttelemassa parvekkeella.


Golden weekistä huolimatta väkeä ei ollut mielestäni mitenkään häiriöksi asti, joten saatoin katsella upeita maisemia ihan rauhassa. Ihasteltuani tarpeeksi keisarin palatsia, kävelin palatsin yhteydessä, erillisellä saarekkeella olevaan Keisarin palatsin Itäiseen puutarhaan, Koukyo higashi gyoeniin, joka on auki turisteille ja muille ihmettelijöille tähän aikan vuodesta kello 17 saakka. Puutarha oli todella käymisen arvoinen paikka, eikä sinne tarvitse edes maksaa sisäänpääsymaksua! Puutarhan alueella on paitsi upeita istutuksia, japanilaistyylinen puutarha ja vanhoja linnan perustuksia ja sotien aikana puolustukseen käytettyjä rakennuksia, myös muutama museo. Kiertelin ja valokuvailin puistossa hyvän aikaa, pysähdyin syömään conbinista ostamaani leipää puiston penkille ja nautin upeasta kelistä.


Päivä oli kuuma, joten olin varustautunut 50-kertoimisella aurinkorasvalla. Japanilaiset ovat moneen otteeseen ihastelleen, kun olen niin "kauniin valkoinen". X) En tätä ihmettelyä kyllä oikein ymmärrä, kun ihastelijat itse ovat mielestäni aivan yhtä kalvakoita kuin minäkin. Täällä ei liiemmin rusketuksesta perusteta, vaan kannetaan mukana päivänvarjoja auringon suojana, joten kerrankin olen oikean värinen kesällä. ;) No, tosiasiassa kuitenkin varustaudun kovilla aurinkosuojakertoimilla ihan vain siksi, että tiedän, että jos en niin tee, olen kohta valkoisen sijaan punainen ja kipeä. Mitään kauniin ruskettunutta ihoa kun en ole vielä koskaan onnistunut itselleni luomaan. ;)



Keisarillisen puutarhan jälkeen siirryin valtatien toisella puolella olevaan Kitanomarukouenin puistoon, jonka olin alunalkaen tarkoitus olla vain läpikulkureitti kohti Yasukunin pyhättöä. Kitamarukoenin puisto oli kutienkin myös kaunis puisto lampineen ja pikkuisine puroineen, joten täytyihän sielläkin hetken aikaa viivähtää. Puistoissa oli paljon ihmisiä loikoilemassa nurmella ja syömässä eväitä. Lupasin muistuttaa itseäni seuraavan kerran, kun satun 100-yenin kauppaan, että yritän löytää jonkinlaisen picnicalustan. Ötökkäkammoinen kun ei paljaalle ruoholle uskalla mennä makoilemaan. ;)


Käveltyäni puiston läpi, jatkoin kulkuani kohti Yasukunin pyhättöä. Yasukuni jinja on pyhitetty rauhan ja Japanin sodissa kuolleiden sotilaiden muistolle. Pyhättö herättää ihmisissä hieman ristiriitaisia tunteita, sillä pyhätön nimilistoista löytyy myös sotarikollisten nimiä. Viimeaikaisten pääministerien vierailuja pyhätölle katsotaan välillä hieman pahalla silmällä, sillä paitsi että uskonto ja valtio pitäisi joidenkin mukaan pitää niin tiukasti erillään, että ministerien ei pitäisi tehdä moisia pyhättövierailuja, pitävät jotkut vierailuja näin patrioottisilla pyhätöillä myös merkkinä siitä, että ministerit eivät olisi tarpeeksi kriittisiä Japanin jokseenkin ristiriitaista sotahistoriaa kohtaan.


Niin tai näin, itse pyhättö on ihan hieno vierailukohde, joskaan ei niitä ihan kaikkein kuuluisimpia ja upeimpia. Yasukunin pyhätöllä kannattaa kuitenkin vierailla ainakin siinä tapauksessa, mikäli on kiinnostunut Japanin sodista, sillä pyhätön yhtydessä on myös Japanin sotahistorian museo. Itseäni viehättivät pyhätön sijaan oikestaan kaikkein eniten pyhätön takaa löytynyt pieni, perinteinen japanilainen puutarha kivipolkuineen, lyhtyineen ja karppilampineen. :D