Yllättävän tuskainen viikko

Tämän viikon piti olla suhteellisen leppoisa, sillä olin tehnyt kouluhommia hyvälle mallille viikonloppuna. Suunnittelin, että teen loput yritysgrafiikan kurssin materiaalit valmiiksi keskiviikko-iltana, tulostelen torstaina ja rentoudun perjantai-aamuna kotona, kun kaikki on valmista iltapäivän presentaatiota varten. Vaan kuinkas sitten kävikään...

Eilen sain kuulla, että yritysgrafiikan kurssin presentaatio onkin tänään, torstaina perjantain sijaan! Eipä siinä siis oikein muu auttanut kuin ottaa itseä niskasta kiinni pienen hengen haukkomisen jälkeen. Hyppäsin pyörän selkään ja ajoin ensin aseman hyakuen-shopille, josta ostin pitkän metallisen viivottimen ja paperiveitsen, jotta voin leikata printit muotoonsa siististi. Hiki karpalot otsalla poljin kotiin. Läppäri päälle, edellisen päivän ruoanjämät mikroon, pdf-tiedostojen vääntäminen tekemistäni käyntikorteista, kirjepaperista, kirjekuorista ja logomalleista syömisen lomassa, eväät ja muistitikku tiedostoineen reppuun, viikolla upeasta tokiolaisesta paperikaupasta ostamani fiinit paperit pyörän sarveen ja takaisin koululle. Koululla rynnistin macciluokkaan, puhdistin printterin tulostuspään (ohjelma-avusteisesti), tulostin erehdysten ja onnistumisten kautta työni ja siirryin leikkelemään niitä työpöytäni ääreen omaan luokkaani. Työt piti kiinnittää mustille taustapahveille presentaatiota varten, joten kaikkeen pieneen mittailuun ja viimeistelyyn tuhrautui muutama tunti. Kun kaikki sen illan hommat koululla olivat viimein valmiina, oli kello yhtäkkiä kääntänyt viisarit puoli kymmeneen illalla. Kymmenen maissa olin kotona, jonka jälkeen lysähdin läppärin eteen ja aloin väsäämään viimeistä puuttuvaa palaa presentaatiota varten, eli nettisivuleiskaa Googlen hakusivulle. Voipuneena kello kahden maissa suljin koneen ja nukahdin - nähdäkseni yöllä Googlen logon väristä unta papereista, opettajasta, joka valitti että minun pitäsi käyttää eri väristä paperia, sekä Googlen nettisivuista...

Aika hektinen selitys, mutta hektinen oli päiväkin. Saldokin oli loppujen lopuksi plussan puolella, vaikka ei ehkä ihan siltä siinä hommia vääntäessä tuntunutkaan: työt yhtä tulostusta vaille valmiina ja takana reil 20 pyöräilykilometriä koulun ja kodin väliä. :P

Presentaatiot on tosiasiassa jaettu kahdelle päivälle, sillä oman 3-2 -luokkani lisäksi presentaatiossa työnsä esittelevät myös viereisen 3-1 -luokan oppilaat. Minä olen esiintymisjärjestyksessä viimeisenä kaikista 72 työnsä esittelijästä, joten tosiasiassa tämä torstai menikin ihan vain muiden töitä katsellessa. Olin kuitenkin tänään tyytyväinen, että olin tehnyt hommat valmiiksi, enkä jättänyt mitään ylimääräistä perjantaille.

Jokainen oli palauttanut työnsä ajoissa, johon opettajat olivat erittäin tyytyväisiä. Tuijotellessani muiden töitä, huokasin helpotuksesta, että olin painanut yötöitä, sillä olisi ollut tajuttoman noloa olla ensimmäisellä japanilaisella kurssillani ainoa, joka ei ollut tehnyt työtä ajoissa. Kaikkien työt olivat siististi, opettajien osoittamalla tavalla esillä tismalleen siihen kellon aikaan, kun opettajakaksikko saapui luokkaan. Logot ja muut yritysgrafiikan elementit olivat todella mielenkiintoista katseltavaa. Vaikka en tuntenut puoliakaan yrityksistä, kyselin kuitenkin välillä luokkatoveriltani, millainen yritys oli kyseessä, jonka jälkeen opiskelijan selitystä oli aina hieman helpompaa seurata. Japaninkielisten selitysten ymmärtämiseen vaikuttaa omalla kohdallani tällä hetkellä tavattoman paljon se, tiedänkö mistä puhutaan. Mikäli aihe on tiedossa, osaan arvata suurimman osan lauseiden merkityksistä niiden sanojen perusteella, jotka tunnen. Mikäli en tiedä mikä puheenaihe on, kuulen lähinnä vain muutamia tuttuja sanoja lukuisten tuntemattomien joukosta, enkä saa sanojen virrasta otetta.

Kirjoittelin tänään valmiiksi presentaatiopuhetta japaniksi, sillä haluan pystyä sanomaan edes jotain järkevää työstäni. Tähän mennessä olen ollut aika heikko esitys, mitä tulee omien töideni esittelyyn, koska puheen muodostaminen jännittyneessä tilanteessa ei ole kovin helppoa. Unohdan puolet sanoista ja ylipäätään siitä, mitä pitäisi sanoa. Niinpä aion huomenna tyynesti lukea paperista. Tiedän, että puheeni kieliopit ovat päin honkia, mutta pääasia on, että saan jotain sanotuksi ja työt esiteltyä. :]

Toisen tällä viikolla loppuvan kurssin opettaja päätti ilahduttaa meitä eilen lisätehtävällä. Hän haluaa, että ensinnäkin kasaamme omakätisesti A4-kokoisen laatikon pahvista töillemme, kasaamme kopiot jokaisesta kurssin aikana tekemästämme työstä laatikkoon ja kirjoitamme töiden nimet taitetulla A3-paperille. Eihän tässä vielä mitään, mutta kesäkuun ensimmäisen viikon loppuun mennessä opettaja odottaa myös 32-sivuista esitelmänidettä kurssin töistä. Niteestä pitää löytyä kuvia töistä, mahdollisesti työprosessista, sekä tekstiä, joka havainnollista mitä olemme oppinee, tehneet ja kokeneet kurssin aikana.

Saimme viikon aikana myös yhden erittäin mielenkiintoisen ja mukavan tehtävänannon. Valokuvauskurssin lopputyönä, heinäkuun puoleen väliin mennessä, meidän tulee palauttaa haluamassamme muodossa, esim. kuvavihkona, itse tehtynä liimasidottuna kirjana tai esimerkiksi isoina valokuvajulisteina tehty kuvasarja haluamastamme aiheesta. Pääasia on, että palautamme opettajalle vähintään 3 kurssin aikana otettua valokuvaa. Nähtyäni aiempien vuosien opiskelijoiden töitä samaistesta aiheesta, sain paljon ideoita ja innostusta. Aion tehdä liimasidotun A5-kokoisen vihkosen, johon tallennan kokemuksiani Japanista. Tarkoituksenani on siis ottaa sellaisia kuvia, jotka näyttävät sellaisia puolia Japanista, jotka ovat minusta kauniita, kuvauksellisia tai ylipäätään mielenkiintoisia. Hyvää kuvamateriaalia tähän aihepiiriin on tulossa varmasti kesäkuun Hakonen ja Nikkoun retkiltä. Lisäksi kuvamateriaalin sekaan on lupa upottaa esimerkiksi kuvituksia, tekstejä ja muita haluamiaan elementtejä. Toivon, että saan aikaan vihkosen, josta jää minulle hyvä matkamuisto Japanista. :)