Hyi, rusketusta!

Tokiossa alkaa olemaan pikkuisen liian kuuma. Vaikkei asteita normipäivänä ole paljon enempää kuin Helsingissä kuumimpina päivinä, niin tämä kosteus tekee noista "vaatimattomista" 30-asteen päivistä täyttä tuskaa. Ja vielä ei ole kesä, sanovat.

Kouluun pyöräily on ihan siedettävää siihen saakka kunnes pitää pysähtyä odottamaan junaa tasoristeykseen. Etenkin silloin, jos ohi sattuu kolistelemaan kolme junaa kerralla, jolloin radan varressa voi joutua seisoskelemaan useamman minuutin. Pyöräillessä on sentään jonkinlaista tuulenvirettä, mutta kun pysähtyy paikoilleen, on niin kuuma että alkaa pyörryttää. Olen alkanut kieroutuneesti pitämään pilvisistä päivistä ja jopa sateesta - paahteeton taivas tuo hieman helpotusta armottomaan kuumuuteen. Varsinainen sadekausi alkaa tosin olla jo pian ilmeisesti loppumaan päin, mutta onneksi heinä-elokuussa tulevat sitten taifuunit, niin pääsee tuo tunkkaisen kuuma ilma edes vähän vaihtumaan. ;P

Olen vähentänyt vaatteita nyt siihen pisteeseen, että enempää ei kehtaa, kun tämmöinen hihaton toppikin saa olon vähän alastomaksi. Ja vielä ei ole edes kesä.

Japanilaiset vastaavat auringon haasteeseen hieman erilailla kuin minä. Päivänvarjot on helppo ymmärtää, sillä ne ihan oikeasti toimivat - varjon alla ei ole aivan niin kuuma kuin suorassa paisteessa. Se mitä en voi sisäistää, on että mitä kuumemmin aurinko paistaa, sitä pidemmät hanskat naiset vätävät käsiinsä. Ovathan auringon palvonta ja etenkin aurinkorasvat jossain määrin epäterveellisiä, mutta kuka pystyy oikeasti käyttämään yli 30 asteen helteessä kyynärvarsien yli ulottuvia hanskoja?! Ja pitääkö niiden vielä olla mustat? Tiedän kyllä, että japanilaiset rakastavat valkoista ihoa, mutta eihän rusketus edes kestä kovin pitkälle syksyyn..