tiistai 30. kesäkuuta 2009

Kaverin kotona

Lauantai-iltana suuntasin kulkuni Tokioon ystäväni Megumin kotiin. Megumi asuu vanhempiensa, sekä kahde nuoremman sisaruksensa kanssa noin puolen tunnin junamatkan päässä Sagami-Oonosta. Tai siis se junamatka olisi kestänyt puoli tuntia, mikäli en olisi jostain ihmeen mieleni oikusta hypännyt Hakone-Yumoton junaan Enoshiman linjan sijaan. Niinpä jouduin palaamaan seuraavalta asemalta takaisin Sagami-Oonoon, odottaa uutta junaa ja siinäpä se ensimmäinen puoli tuntia menikin. Onneksi sentään väärä juna oli lokaali versio, eikä pikajuna, joka olisi vienyt minut huomattavasti pidemmälle. Ihan hyvä varoitus toisaalta minulle olla vähän tarkempana junia valitessani, sillä tähän mennessä olen selvinnyt junailusta aika lailla ilman huteja, vaikka usein juoksenkin vain aseman porteista sisään ja hyppään ensimmäiseen lähtevään junaan. Shinjukun suuntaan mennessä se tosin onkin ihan sama mihin junaan itsensä änkeää, kun kaikki junat kyseisiltä laitureilta menevät oikeaan suuntaan.

Tapasin Megumin asemalla, josta suuntasimme aivan aseman vieressä sijaitsevaa, varsin hienoon rakennukseen, jossa Megumi perheineen asui. Saapuessani paikalle, kotona olivat Megumin pikkusisko, sekä vanhemmat. Kukaan ei oikeastaan puhunut englantia, mutta epäonnekseen ennen lähtöäni illalla yhdeksän maissa jukusta, eli preppauskoulusta kotiutunut Megumin 19-vuotias pikkuveli joutui jatkamaan englannin opiskeluja vielä kotonaankin, kun hänen äitinsä ja Megumi painottivat, että minä puhun englantia. Minä olin tietenkin juonessa mukana, ja tervehdin poikaa "Nice to meet you":lla tavallisen "hajimemashite":n sijaan. Poika-rukka. :D Lipsahdin kuitenkin aika pian vahingossa japanin puolelle, joten loppuillan Megumi ja hänen veljensä yrittivät kysyä minulta eri asioita englanniksi ja minä vastasin heille japaniksi.

Pyuuru!

Illaksi hupia tarjosi myös Megumin perheen kissa Pyuuru (eli englannin "pure"), joka käyttäytyi Megumin mukaan illan saatossa todella kummallisesti. Pyuuru oli ihan ihmeissään nimittäin minun päästäni - siis pääasiassa hiuksistani. Kissa tuijotti hiuksiani lähes herkeämättä koko illan. Megumin mielestä se käyttäytyi, kuin paikalla olisi ollut toinen kissa tai jokin eläin, joten Megu ajatteli, että mahdollisesti hiusteni väri sai kissan hieman sekaisin. X)

Megumin äidin valmistamia paisettuja vihanneksia, mm. kesäkurpitsaa ja ihania tankoparsoja, sekä pekonia.


Iltamme varsinainen ohjelma oli riispuuron teko. Aluksi Megumin äiti tarjoili tosin ihan tavallista kotiruokaa, mutta syötyämme herkullisia vihanneksia, lihaa ja sieniä, sekä leipää, ryhdyimme Megumin kanssa keittämään suomalaista riisipuuroa. Riisipuuro on kyllä ehkä sellainen ruokalaji, jonka valmistuksen näillä helteillä jättäisin mieluumin talveen tämän yhden kokeilukerran jälkeen.

Megumin äidin valmistamia paisettuja ja höyrytettyjä vihanneksia ja sieniä - joukossa ainakin munakoisoa, paprikaa ja sipulia.

Megumi keittää riisipuuroa

Kaasulieden paahteessa oli hauskaa sekoitella maito-riisivelliä vajaan tunnin verran. Puurosta tuli loppujen lopuksi kuitenkin oikein hyvää, eikä muuten palanut edes hiukkaakaan pohjaan, mikä on aika saavutus! Megumin pikkuveli santsasi puuroa ainakin kolme kertaa, joten kokit saattoivat olla tyytyväisiä. Onnistunut suoritus.

Ei kommentteja: