Turisteilua Tokiossa - jälleen

Ystäväni Eija tuli käymään vierailulla täällä Tokiossa, joten jälleen oli vuorossa muutama turistikierros Tokion ytimeen.

Shibuyan kuuluisa ruuhkaristeys sateenvarjojen kera.

Torstai oli lukujärjestyksessäni opettajaton opiskelupäivä, joten päätin, että käytän sen kiertelyyn Tokiossa Eijan kanssa ja teen kouluhommia sitten illalla. Suuntasimme ensitöiksemme Harajukuun, josta Eija hankki itselleen sateenvarjon, sillä luonnollisestikin Eijan ensimmäisenä lomapäivänä piti sataa. No, toisaalta tulihan sitä sadetta sitten myöhemminkin, että olisi se varjo pitänyt joka tapauksessa jossain vaiheessa hankkia. Vaikka Harajukussa onkin kivoja vaatekauppoja, tällä kertaa ei tarttunut mitään mukaan. Minun ongelmani on vähän se, että haluan rauhassa hypistellä vetimiä ja mietiä onko jokin hyvä vai ei, mutta Harajukun liikkeiden myyjät ovat ainakin joissain tapauksissa välillä hieman ahdistavia. Ne tulevat hokemaan selän taakse "Juu, se paita on tosi ihana, vai mitä? Eikä maksakaan kuin 2500 yeniä!". Sitten kun menet japaniksi vastaamaan, että juu, onhan se nätti, niin nehän innostuvat kahta kauheammin kulkemaan perässä koko liikkeen mitan, kun tajuavat että minä jopa ymmärsin heidän myyntifraasinsa. Eräässä kaupassa, joka tosin ei ole Harajukussa, myyjätär huuteli koko shoppailukierroksen ajan, että kyseisessä liikkeessä on ihan hiiiiiiiirveen halpaa. Myyjättärien myyntiäänet ovat välillä myös niin nasaaleja ja kummalliesti venytettyjä, että pistää miettimään, miltähän he kuulostavat puhuessaan normaalisti. :) Vaikka tyrkyttämisell ei minulle mitään saakaan myytyä, pääosin japanilaisten vaatekauppojen henkilökunta on äärimmäisen auttavaista ja mukavaa, ja jatkuviin tervetuloatoivotuksiinkin tottuu. Mahtaa olla kummallista mennä Suomessa ostoksille, kun kukaan ei sano mitään, kun astun liikkeeseen sisään. ;) Se mikä kuitenkin joskus ärsyttää joissakin japanilaisissa vaatekaupoissa, on paitojen sovituskielto. Se on kuin ostaisi sian säkissä, enkä harrasta sikoja. Yhden sovittamattoman mekon olen ostanut, kun siitä näki päälle päin, että se mahtuu ainakin varmasti päälle, ja oli malliltaan väljä. Silti hieman ärsytti, kun sovituskoppiin pyrkiessäni myyjä sanoi, ettei yläosia saa sovittaa. -__-''


Harajukun reissulla käväisimme myös Meiji-jingun pyhätöllä, jolla vierailin melkeinpä ensitöikseni Japaniin lennettyäni huhtikuussa. Pyhätöltä jatkoimme Yoyogin puiston läpi kohti Shibuyaa, jossa lähinnä katselimme "maisemaa", eli korkeita rakennuksia, välkkyviä neonvalomainoksia ja ihmispaljoutta.

Ennen pyhättöän menoa pestään kädet ja joskus myös suu. Kuvassa Meiji-jingun pyhätön käsienpesupaikka.

Shibuyasta jatkoimme lopulta Machidaan, jossa pyörimme isossa Daison sadan yenin kaupassa ja näytin Eijalle shoppailupaikkoja, jotta hän voisi tulla Machidaan uudesaan itsekseen - se kun sijaitsee vain parin minuutin junamatkan päässä Sagami-Oonosta.

Koska Eija oli lennon jäljiltä varsin voipunut, ilta ja seuraava päivä menivätkin melko leppoisissa oloissa. Otimme perjantaina mm. hirveän läjän purikurakuvia pelihalleissa ja kiertelimme hieman Sagami-Oonoa.