Buddhan pään sisällä ja samuraiden pyhätöllä

Koska Kamakura oli ollut itselleni ensimmäisellä käyntikerralla todella hieno kokemus, ajattelin, että myös iskä ja Merja nauttisivat siellä käymisestä. Koska tiesin, että kaikkia temppeleitä ei ehdi yhen päivän aikana näkemään, päätin, että teemme kirroksen niin, että näemme pari sellaista kohdetta, joita minä en ollut vielä nähnyt, ja päätämme kierroksen jo aiemmin koluamalleni Kenchojin temppelialueen takana nousevalle vuorelle, josta on upeat näkymät yli Kamakuran aina merelle saakka.


Ensimmäisenä listalla oli Kotokuin-buddhatemppeli, jonka pihassa kohoaa reilun 13 metrin korkeuteen suuri pronssinen buddhapatsas, Daibutsu. Vaikka tämä Kamakuran tunnetuin nähtävyys onkin upea, etenkin ottaen huomioon, että se on tehty 1200-luvulla, oli pronssibuddha minulle kuitenkin tavallaan pettymys. Paikka oli kaukana muista tärkeimmistä nähtävyyksistä, joten pitkän kävelyn jälkeen odotti jotenki näkevänsä jotain todella erityistä. Vastassa oli upea, iso Buddhapatsas, mutta eipä oikeastaan sitten mitään muuta. Tästä viisastuneena, suosittelenkin, että mikäli aika on rajattu, niin se kannattaa kyllä käyttää ennemmin Kamakuran keskustan ja kukkuloiden temppelien kiertelyyn, kuin siihen, että kävelee muutaman kilometrin katsomaan jättimäistä kivimöhkälettä - ellei sitten satu olemaan buddhalainen. :)


Itse asiassa, ennen pronssibuddha oli suuren temppelin sisällä, mutta joskus 1400-luvun lopulla suuri tsunami pyyhkäisi temppelin menessään, ja vain raskas pronssibuddha jäi jököttämään paikoilleen. Siitä lähtien buddha onkin saanut istua ulkoilmassa. Buddhan sisälle pääsi kurkistamaan paria kymmenen yenin kolikkoa vastaan. Budhan pään sisällä saattoi ihmetellä 1200-luvulta peräisin olevia pronssivalajien käsityötä, sillä valosten liitoskohdat olivat näkyvissä, ja lisäksi valantatekniikkaa havainnollistettiin piirroksin infotaulussa.


Aikamme Buddhaa tuijoteltuamme palasimme Kamakuran aseman tuntumaan, josta kuljimme vilkasta, kapeaa ostoskatua Komachi-dooria pitkin Tsurugaoka Hachimangu -pyhätölle, joka on Kamakuran tärkein shintopyhättö. Se on rakennettu, ja sen jälkeen laajennettu 1000-luvun alussa shogunien toimesta, ja palvelikin samuraiden tärkeänä pyhättönä. Pyhättö oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, sillä sen ympäristöstä löytyi lukuisia mielenkiintoisia pieniä rakennuksia, kauniita lampia pikkupuutarhoineen, sekä hienoja, punaisia torii-portteja. Muutamia japanilaisia oli ilokseni liikkeellä myös yukatoissa, eli puuvillaisissa kesäkimonoissa, mikä antoi Tsurugaoka Hachimangun kuville oman kesäisen vivahtensa.


Pyhätöltä jatkoimme jo aiemmalta Kamakuran reissultani tutulle Kenchoji-temppelille. Levähdimme hetken temppelin teehuoneen rauhallisella terassilla, jonka jälkeen lähdimme kiipeämään Kamakuran kukkuloille Ten-en-vaelluspolkua pitkin. Noustuamme hikoillen muistaakseni noin 160 rappusta, pääsimme näköalapaikalle, joka oli harmiksemme täysin pilvessä. Pilvinen kukkula oli kuitenkin omalla tavallaan mielenkiintoinen paikka, sillä tuntui kuin olisi ollut kauhuelokuvan kuvauspaikalla savukoneiden tupruttaessa täysillä valkoista usvaa koukeroisten puiden ja sammaleiden peittämien kivipatsaiden lomaan.


Saa nähdä, tuleeko Kamakuraan tehtyä vielä kolmaskin reissu joskus loppuvuodesta. Ainakin vielä näkmättömiä temppeleitä ja pyhättöjä riittäisi yhä kierrettäväksi, ja ovathan ne jo nähdytkin tapukset omalla tavallaan erilaisia eri vuodenaikoina. ;)