Kenchoji-temppeli.Temppelialueet ja pyhätöt ovat pyhiä paikkoja siinä missä kristityille kirkko. Samalla nämä upeat, jopa yli tuhatvuotiset rakennukset ovat kuitenkin myös usein tunnettuja nähtävyyksiä, ihan kuten vaikka Helsingin tuomiokirkko, joten niiden alueilla liikkuu paljon turisteja, jotka eivät ole tulleet paikkaan suorittaakseen uskonnollisia riittejä. Kuitenkin meiltä tietämättömiltä turisteiltakin odotetaan kohteliaisuutta, hyviä tapoja ja kunnioitusta sitä kohtaan, mikä muille ihmisille on pyhää, ja niinpä temppelille tai pyhätölle saapuessaan olisi hyvä suurinpiirtein tietää, miten siellä tulisi käyttäytyä.
Japanista löytyy pääasiassa kahden uskontokunnan edustajia - shintolaisia ja buddhalaisia. Suuri osa ihmsistä tosin osallistuu molempien uskontokuntien riitteihin, ja nämä uskonnot elävätkin Japanissa sulassa sovussa rinnakkain.
Shinto-uskonnon pyhättöihin mennessä ensimmäisenä vastaan tulee yksi tai useampi torii-portti, jotka merkkaavat pyhätön sisäänkäyntiä. Usein heti sisäänkäynnin yhteydessä on rituaalinen puhdistautumispaikka, jonka vedessä pestään kädet, ja usein myös suu. Vesi kaadetaan pitkävartisella kipolla altaasta käsille, ja mikäli haluaa puhdistautua perusteellisesti, hörpätään kämmenelle kaadettua vettä hieman suuhun. Vettä ei niellä, vaan se se syljetään sievästi pois suusta. Mikäli suun puhdistaminen tuntuu epämiellyttävältä, sen voi jättää kuitenkin välistä, sillä useat japanilaisetkin tyytyvät pesemään vain kätensä.
Tsurugaoka Hachimangun pyhätön puhdistautumispaikkaPyhättöalueelta löytyy rukouspaikka, jonka edustalla on useimmiten puinen arkku. Tähän arkkuun heitetään ensin kolikko tai pari (esim. kymmenen yenin kolikoita), sen jälkeen kumarretaan kädet yhdessä rinnan edessä kaksi kertaa, rukoillaan hetki, taputetaan käsillä kaksi kertaa, ja kumarretaan jälleen. Taputukset tehdään, jotta herätettäisiin jumalien, eli kamien huomio. Joillakin pyhötöillä on myös gongi tai jokin vastaava tätä tarkoitusta varten.
Omassa tapauksessani rukoileminen shintopyhätöllä tai buddhatemppelillä sopii aivan hyvin omaan maailmankatsomukseeni, joten en koe sitä mitenkään outona tai hankalana asiana. Mikäli rukoileminen eri uskontokunnan pyhässä paikassa ei kuitenkaan sovi esimerkiksi omaan vakaumukseen, tai tuntuu muutoin tukalalta, voi sen jättää välistä. Tällöin kannattaa jättää menemättä kokonaan pyhätön pyhimpään osaan, eli rukouspaikkaan, ja tarkastella menoa mieluummin sivusta. Kannattaa myös muistaa, että vaikka useimmiten pyhättöjen alueella valokuvaus on sallittua, ei valokuvaaminen rukouspaikassa ole aina välttämättä suotavaa, tai edes sallittua.
Shintopyhätöiltä löytyy yleensä myös puisia pieniä laattoja, jollaisen vierailija voi ostaa, kirjoittaa laattaan toiveensa ja ripustaa sen sitten muiden laattojen joukkoon niille varattuun paikkaan. Usein ihmiset kirjoittavat laattoihin toiveita rakkaudesta, menestyksestä tai terveydestä ja pitkästä iästä.
Kenchoji-temppelin rukouspaikan urhiarkkuBuddhatemppeleillä käyminen ei eroa suuresti shintopyhättöjen käytännöistä. Myös buddhatemppeliltä löytyy samankaltainen urhiarkku, kuin shintopyhätöiltä, joihin ennen rukoilemista heitetään rahaa. Buddhatemppelillä kolikon heiton jälkeen yksinkertaisesti rukoillaan hetki hiljaa, jonka jälkeen poistutaan taka-alalle.
Buddhatemppeleiltä löytyy usein myös jonkinlainen suitsukkeenpolttopaikka. Temppelillä vierailija voi ostaa suitsukkeen, joka sytytetään ja huiskautetaan eleettömästi kädellä sammuksiin. Tämän jälkeen suitsuke asetetaan hiekkaan niille varattuun paikkaan, ja suitsukesavua leyhytellään kädellä itseä kohti. Suitsukesavun uskotaan parantavan ja viistastuttavan.
Pyhätöillä ja temppeleillä myydään myös onnea tuovia amuletteja - joku auttaa tervehtymään, toinen turvaa liikenteessä ja yksi voi auttaa vaikkapa menestykseen pääsykokeissa. Lisäksi temppeleiltä ja pyhätöiltä löytyy ennustuslappusia, jotka ennustuksen lukemisen jälkeen solmitaan puun oksaan tai ennustuksille varattuun naruun. Näin tekemällä hyvän onnen ennustuksen pitäisi toteutua tai pahan tuurin hälvetä.
Loppujen lopuksi tärkeintä on kuitenkin muistaa käyttäytyä rauhallisesti, pitäytyä liiaksi puhumasta aiankaan suureen ääneen ja yksinkertaisesti nauttia pyhättöjen ja temppelien rauhasta.
Olen vuonna -87 syntynyt graafinen suunnittelija sekä Vuosi Japanissa -opaskirjan kirjoittaja. Helmikuussa 2010 palasin antoisalta vaihto-oppilasjaksolta Japanista, Suur-Tokion alueelta Sagamiharasta.
4 kommenttia:
käsittääkseni buddhalaistemppelissä pitäis myös ottaa kengät pois, mutta muistaa myös olla näyttelemättä jalkapohjiaan joka jannulle. mutta en kyllä ees tiedä päteekö tää kaikkiin buddhalaisuuden haaroihin?
aika hyvin yleensä pärjää, kun kattoo mitä muut tekee, mut jättää matkimatta näyttävimmät jutut :P
Aika harvaan temppeliin täällä pääsee niin sisälle asti, että kenkiä pitäisi riisua. Pääasiassa niitä töllistellään siitä rukouspaikalta, ja se pyhin osuus ei ole yleisölle avoinna.
Toisaalta täälläkin löytyy joitain muutamia temppeleitä, joiden rakennusten sisälle pääsee käymään. Olen riisunut kengät muistaakseni kolmeen temppeliin, mutta ne olivat erikoistapauksia, koska niissä oli erilliset, upeat sisätilat, yhdessä mm. erillinen teehuone, joihin pääsi tutustumaan. Eri asia vaan on, että minkä takia ne kengät pitää siellä riisua - siksikö, että se kuuluu tapoihin, vai koska lattia on sellainen, että se vahingoittuu ja likaantuu (vanhaa puuta tai tatamimattoa) jos siellä tepastelee kengillä. Täällä noita temppeleitä on aika harvoin, ja niissä on onneksi selkeät opasteet, pitääkö kengät riisua vai ei.
Ylipäätään joka maassa tuntuu olevan vähän omat systeemit näihin juttuihin, olipa uskonto mikä tahansa.
Mutta se on kyllä totta, että useimmiten pärjää sillä, kun ottaa muista mallia. :)
mä luulen et thaimaassa tohon kengät pois -juttuun vaikutti aika paljon maanosan tapakulttuuri, jossa jalat on saastaiset. siellä ne oli tosi tarkkoja, kun niihin temppeleihin pääsi kaikki sisäänkin. mut japanissa nyt muutenkin harjoitetaan eri koulukuntaa.
Oliko siellä kova maanjäristys? Miltä tuntui? Toivottavasti kaikki on siellä ok. :)
Lähetä kommentti