Studio Ghiblin taiteen lumoissa

Kun nyt Ponyon kautta kerran päästiin aiheeseen, niin jatketaan samalla linjalla.

Ghiblin museon kattotasanteen puutarhassa Laputan robotin kanssa

Olin kesäkuun puolella varannut minulle ja Eijalle liput animaatiostudio Ghiblin taidemuseoon, joka sijaitsee Tokion Mitakassa. Ghiblin taidemuseo on tosiaan sen verran suosittu käyntikohde niin japanilaisten kuin turistienkin keskuudessa, että sinne täytyy varata erikseen liput - ovella niitä ei edes myydä. Japanilaiset, japaninkielentaitoiset tai muuten vain kokeilunhaluiset voivat ostaa liput Lawson-ketjun konbinin Loppi-nimisestä punaisesta lippukoneesta, josta saa varattua paitsi lippuja Ghiblin museoon, myös esimerkiksi moniin konsertteihin ja urheilutapahtumiin. Lippuja saa hankittua myös ainakin joidenkin matkatoimistojen kautta, mikäli japaninkielisen lippuautomaatin kanssa taistelu ei kiinnosta. Liput pystyy varaamaan aikaisintaan kuukautta ennen vierailuajankohtaa, ja mikäli pelaa varman päälle, kannatta varaus tehdäkin jo niin aikaisin, niin ei ainakaan sitten harmita, että liput ovatkin jo menneet. Itse marssin Lawsoniin sisään, pyysin suoralta kädeltä myyjää avuksi, kun arvasin, etten kuitenkaan osaa lukea tarpeeksi hyvin automaatin kanjimerkkejä ja selitin japaniksi mitä haluan. Liput tulostettiin ja maksettiin konbinin kassalla, eivätkä ne muuten maksaneet kuin 1000 yeniä kappale. Varsin normaalitasossa liikuttaan verrattaessa muiden täkäläisten taidemuseoiden pääsymaksuun.

Rajoitetusta kävijämäärästä huolimatta Ghiblin museo oli varsin täynnä. Suurimmaksi osaksi näyttelyä sai katsoa kuitenkin suht rauhassa, vaikka välillä kiljuvat ja ryntäilevät pikkulapset ehkä hieman hankaloittivat Miyazakin ja kumppaneiden alkuperäispiirrosten lähempää tutkiskelua.

Ghiblin museo on rakennuksena varsin sokkeloinen, mutta se kyllä eittämättä sopii studion ja sen tuotosten luonteeseen. Museosta löytyy monta huonetta, jolla kullakin on oma funktionsa. Yhdessä huoneessa esiteltiin uusinta studion animaatiota Ponyoa ja sen tekoprosessia, yksi soppi keskittyi animaattorin työhön ja toisaalta taas löytyi studion animaatioihin keskittyvä lahjatavarakauppa, josta ostin itselleni kauan kaivatun, uuden avaimenperän. Museossa oli myös Totorosta tunnettu pehmoinen kissabussi, jonka kyydille saivat kiivetä museon onnekkaimmat kävijät, eli ala-asteikäiset ja sitä nuoremmat. Meitä "aikuisia" kyllä harmitti aivan julmetusti, ettei aikuisille ollut omaa kissabussia tai lupaa käydä edes vähän kokeilemassa istua lapsille tarkoitetun bussin sisällä. ;) Sen sijaan tyydyimme poseeraamaan Laputasta tutun jättirobotin kanssa museon kattotasanteella olevassa puutarhassa.

Ghiblin puutarhatyöntekijä hienossa työpuvussaan

Valitettavasti museon sisätiloissa ei saa ottaa valokuvia, joten kuvaamatta jäivät monet upeat yksityiskohdat, kuten mm. itselleni kaikkein antoisin näyttelyn osa, eli animaattorin työhuoneeksi sisustettu työhuone, joka näytti siltä, kuin Miyazakin alaiset olisivat juuri lähteneet lounastauolle ja tulisivat pian jatkamaan töitään. Senät olivat täynnä alkuperäisiä hahmotelmia, storyboardeja ja aivan sukomattomia animaation taustakuvittajien peitevärimaalauksia. Kynän pätkiä, peiteväri pulloja ja siveltimiä oli uskomaton valikoima - mukavaa huomata, miten paljon vielä nykyäänkin tehdään kuitenkin käsin, vaikka tietokoneet valtaavatkin alaa kovalla vauhdilla. Luultavasti käsityöläismeiningissä onkin Ghiblin animaatioiden upeuden salaisuus huolellisen suunnittelun, käsikirjoitustyön, työstön ja laadunvalvonnan ohella.

Sokerina pohjalla museossa oli myös kolme kertaa tunnissa 15-minuutin animaatiopätkänäytös, jonka museovieras sai käydä kerran haluamanaan ajankohtana katsomassa. Museossa esitettyjä animaatioita ei ole nähtävissä muualla, joten siinä mielessä kokemus on ainutlaatuinen. Me katsoimme hauskan päiväkotilaisista ja lasten mielikuvituksen vilkkaasta juoksusta kertovan pätkän.

Kvartetin viulistit

Palatessamme museolta Mitakan suuren puiston läpi juna-asemalle, pysähdyimme kuuntelemaan puiden siimeksessä lammen rannalla musisoinutta klassisen musiikin kokoonpanoa, joka iloksemme sattui soittamaan musiikkia myös Ghiblin animaatiosta Sen to Chihiko no kamikakushi (suom. Henkien kätkemä, eng. Spirited away). Ihastuttava kappale 'Itsumo nando demo' oli hyvä päätös reissulle satujen ja mielikuvituksen museoon. :)