Animaatio-opetusta japanilaisittain

Animaatiokurssin ensimmäiset kaksi viikkoa menivät hujauksessa. Meinasi melkein stressikin jo iskeä päälle heti syyslukukauden alkuun, kun opettaja tykitti meitä ideointitehtävillä, jotka alkoivat välillä jo heikompaa hirvittää - 50 mainoselokuvan konseptisuunnitelmaa olisi pitänyt tehdä parin päivän aikana. No, onneksi sitten loppujen lopuksi vaivaiset 30 riitti. Luokkakaverini Suomessa tekivät vastaavalla kurssilla kuulemma kaksi suunnitelmaa.....

30 sketchistä valkattiin sitten opettajan kanssa sulassa sovussa parhaimmistoa, joita lähdettiin kehittelemään eteenpäin. Eilen presentoimme viimeistellyt suunnitelmat auditoriossa. Kyllä oli kerrassaan miellyttävää takellella projektorin edessä esittelemässä omia piirroksia seinän kokoisina opettajalle, opettajan assistentille ja muille opiskelijoille - japaniksi. Presentaatioita on tähän mennessä vedetty toki koko luokan edessä joka kurssilla useampaankin otteeseen, joten se alkaa olla jo aika tuttua kauraa. Auditorio spottivailoineen ja jättimäisine valkokankaineen oli kuitenkin vähän toisenlainen kokemus kuin esitelmä pienessä, leppoisassa luokkahuoneessa.

Ainakin jokseenkin kunnialla suoritetun presentaation jälkeen perehdyimme tänään uusiin ohjelmiin, joita tulemme käyttämään mainoselokuvien työstämiseen. Istuin Macciluokassa hyvillä mielin siihen saakka, kunnes opettajan assistentti Kondou-san läjäytti jokaisen opiskelijan pöydälle sentin paksuisen monistenivaskan. Pläräsin nivaskaa läpi nopeasti ja kylmä hiki alkoi kohota otsalle. Monta kymmentä sivua kanjiviidakkoa. Mietin tuskissani, että päiväni ovat luetut - etenkin kun olin jostain ihmeen syystä saanut päähäni tehdä kahden mainoselokuvan sarjan yhden animaation sijaan!!

Luennon edetessä pelkoni osoittautuivat kuitenkin oikeastaan turhiksi. Ymmärsin opettajan selitykset ihan hyvin, kunhan seurasin vain silmätarkkana jokaista hiiren heilautusta videotykillä ja kuuntelin jokaisen lausutun sanan tarkkaan. Mikäli jossain vaiheessa keskittyminen herpaantui, se tarkoitti sitä, että käytännössä kaikki meni siltä hetkeltä ohi, sillä japanin kieltä ei voi vielä kuunnella puolella korvalla. Onneksi näin kävi vain pariin otteeseen, ja luennon päätteeksi täytyi todeta, että Final Cut Pro ja Adobe After Effects, joita pääasiassa käytämme animaation valmistukseen, ovat varsin yksinkertaisia softia. Toki niissä olisi opettelemista vuosikauksiksi, mutta yksinkertaisen, pääosin käsin tuotetun animaation valmistaminen niiden avulla on melko helppoa.

Inspiroiduin opettajan esimerkeistä sen verran pahasti, että lähdin pyöräilemään kotiin virne naamalla ja varma ajatus siitä, että kunhan pääsen istumaan tietokoneen eteen, alan heti piirtää animaatioideni taustoja. Niin.. siis se oli aikomus, kunnes juutuin parin muun meineillään olevan projektin pariin. Onneksi ilta on, jos ei nyt ihan nuori, niin ainakin vasta siellä keski-iän paikkeilla. ;P