Kuten aimmin lyhyesti sivulauseessa paljastin, kiipesin elokuun alussa Japanin korkeimmalle vuorelle, mahtipontiselle tulivuorelle, Fuji-sanille. Koska opiskelijankin on syötävä (ja päästävä ajoittin junailemaan Tokioon vapaa-ajan viettoon), on varsin kattava kuva-artikkeli fyysisesti elämäni rankimmasta, mutta myös yhdestä upeimmista kokemuksistani luettavissa eilen ilmestyneestä Anime-lehden numerosta 38.
Jotta blogientry ei jäisi pelkäksi kotiväelle suunnatuksi mainoshölinäksi, saatte nauttia exclusive-materiaalista pilvien yläpuolelta. ;D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Ja naapurikaupungin ärrällä ei tietysti ollut vielä sitä lehteä....
terveisin äiti
Oijoijoi Liisa, mihis olet kiivennyt :D. Todella huippua!
Vau, hieno kuva :) Oliko kokemus kuitenkin positiivinen? Joskus nimittäin olen kuullut kiroiltavan tuota nousua :D Ja oliko pilviverhon läpi kiipeäminen kuinka hazardia? Itselläni tuli Norjassa käydessäni hieman ylimääräistä sydämentykytystä vuorilla: Kuva
Äiti, no, toivotaan, että Kalajoen ärräkin saa lehtensä jossain välissä. :]
Reija, juu, huippua oli! :D
Taarne, reissu oli ehdottomasti positiivinen, yksi upeimmista asioista, joita olen elämäni aikana päässyt kokemaan. Vaikka hiki lensi ja hengittäminen oli ilman ohentuessa yhä hankalampaa, niin se tunne, kun lopulta sai jalkansa viimeisen kiven yli huipulle, oli sanoinkuvaamaton. :) Meillä sattui kaverin kanssa hyvä sää ennusteista huolimatta, joten vain ajoittain olimme "pilvessä". Tuolloin vähän kylmäsi, kun iho ja vaatteet kastuivat, mutta muuten oli pääosin aurnkoista (jossa tietenkin oli se ihastuttava puoli, että niskan ja naaman sai kyllä mukavasti poltettua.. taas).
Aika surrealistinen kuva! Taustan pilvimaisema on ihan niinkuin lentokoneen ikkunasta..
Joo, se oliki ihan hullua, ku jokapuolella oli pilviä, ja suurin osa niistä oli kaikenlisäks alapuolella. :D Ihan lentokonefiilis.
Lähetä kommentti