Partiolaisten joulujuhlassa Tokiossa

Minut kutsuttiin jälleen Minato-kun partiolaisten toimesta Roppongin sydämeen. Tällä kertaa vuorossa olivat jokavuotiset partiolaisten joulujuhlat, jotka alkoivat jumalanpalveluksella tunnelmallisessa Reinanzakan kirkossa.

Joulutunnelma levisi kirkkoon, kun kynttilät sytytettiin kädestä käteen. (Kuva: Tokion partiolaiset)

Lumettomassa ja aurinkoisessa Tokiossa on välillä vähän vaikea päästä joulutunnelmaan, mutta partiolaisten joulujuhla ylitti kaikki odotukseni. Tavattoman söpöt pikkusudarit (ala-asteen 1-3 lk. partiolaiset) esittivät evankeliumin, joka kieltä lukuun ottamatta muistutti aika paljon suomalaisten koulujen joulujuhlissa esitettyä Jeesuksen syntymätarinaa. Yhteisesti japaniksi lauletut joululaulut toivat ihanan hartaan, mutta iloisen tunnelman, ja jos siihen mennessä ei ollut saanut kiinni joulumielestä, niin yhteisesti sytytetyt kynttilät tekivät sen kyllä viimeistään.


Jumalanpalveluksen jälkeen tyttöpartiolaiset ja poikapartiolaiset lähtivät viettämään omia joulujuhlallisuuksiaan. 東京ガールスカウット:jen (eli Tokyo girl scouts:n) joulujuhlan ohjelma koostui leikeistä, vartioikäisten valmistamista syömingeistä joulukääretorttuineen ja muine herkkuineen, sekä vaeltajien esityksistä. Lopuksi sain taas kerran havaita, miten jotkut tavat eivät tunnu katsovan maiden rajoja - samaan tapaan kuin suomalaisten partiolaisten pikkujouluissa, myös Tokiossa kakki lapset olivat tuoneet pikkujoululahjan, jotka sitten sekoitettiin niin, että kaikki saivat jonkun toisen tuoman lahjan kotiin vietäväksi. Yksi johtajista antoi minulle lahjan, jotta sain mennä mukaan lahjojenvaihto-operaatioon, koska en tietenkään ollut tiennyt, että tilaisuuteen pitäisi tuoda lahja. Joulupukkia paikalla ei ollut, vaan kaikki istuivat piiriin ja Mitsuyo-sanin laulaessa paketit kiersivät kädestä käteen. Laulun loppuessa kukin sai pitää käteensä pysähtyneen paketin. Minä sain vaaleanpunaisen, hassuilla piirroshahmoilla koristellut pussukan, jossa oli vihko, kumi ja kynä. Ihan kuin ala-asteella! :D

En tiedä mitä tässä tapahtuu, mutta himan ennen juhlan lopuksi otettua yhteiskuvaa kaikilla tuntui olevan varsin hauskaa.

Himangan nuotioveljien partiohuivi oli jälleen edustettuna.

Partiotouhuissa oli jälleen tavattoman kivaa, ja vaikka pääni erottui varmaan kirkon penkistä taas kuin joku pohjantähti pimeällä taivaalla, tunsin silti kuuluvani joukkoon. :) Kunhan pääsen Suomeen, pitää aloittaa sen sopivan lippukunnan etsiskely pääkaupunkiseudulta. Kiirettä tai ei, niin jollain tapaa tähän ihanaan harrastukseen on taas pakko päästä kiinni vähän tiiviimmin kuin viimeisinä parina vuonna, jolloin olen vain haaveillut vaelluksista ja partiotapahtumista. Mutta ei se kiire oikeasti ole syy eikä mikään, ja voihan sitä vähän matalammallakin profiililla harrastaa, lähteä vaikka avuksi partioleireille tai varavetäjäksi laumailtoihin. Piti sitten tämäkin fakta tulla Tokioon asti tajuamaan. ;)