いっぱい 遊びました！

遊ぶ eli "Asobu" on kätevä japanin kielen verbi. Sillä on useita, hieman toisistaan poikkeavia merkityksiä. Se voi tarkoittaa mm. lasten leikkimistä, jonkun luona ja jossain paikassa käymistä, hauskan pitoa, huvittelua, rentoa oleskelua tai sitä, että ei tee mitään.

Viime viikko on mennyt hujahduksessa, eikä otsikossa käyttämäni asobu-verbi viittaa todellakaan siihen, että olisin ollut joutilaana. Jos asia pitää esittää sivistyneesti, niin sanoisin, että olen hionut sosiaalisia taitojani ja verkostoitunut viettämällä aikaa japanilaisten luokkatovereideni kanssa. Jos taas sanotaan suoraan, niin päiväni ovat kuluneet ratkiriemukkaissa tunnelmissa huvitellen kuin viimeistä päivää - sillä viimeiset viikot Japanissa ja etenkin luokkatovereideni kanssa ovat käsillä.

Toki ystävien tapaamisen sivussa on tullut tehtyä töitä, kirjoitettua reilut kolmisenkymmentä uuden vuoden korttia ja kiitoskirjettä viime vuodesta täkäläisille opettajille, opettajien assistenteille, opintotoimiston kv-henkilöille sekä luokkakavereille, mutta suureksi osaksi aika on vierähtänyt iloiten siitä, miten upeita ystäviä minulla täälläkin on. Niinpä voi olla, että aikomani loput Kagoshiman kesälomamatkan postailut, joulun välipäivien Kyoton ja Takayaman reissun kuiven läpikahlaaminen ja parin viime viikon lukuisat hauskat tapahtumat raportoin blogin puolelle hieman väljemmällä tahdilla kuin ehkä tähän saakka. Loppujen lopuksi kun menneitä voi muistella kirjoittamisen muodossa ihan hyvin vaikka sitten helmikuussa Suomessakin, mutta näitä ihania ihmisiä en voi enää silloin tavata. Niinpä otan viimeisistä viikoista kaiken irti. Enää reilu kaksi viikkoa!