3年2組 ja 2年3組 -luokat, kiitos tästä vuodesta!!

Koulunkäynti Joshibissa on nyt ohitse, sillä minun osaltani kevätloma alkoi keskiviikkona. Viime viikolla 2年3組, eli 2. vuosikurssin 3-luokka, jonka kanssa kävin keväällä muutaman kurssin, pyysi minut pienimuotoisiin läksijäisjuhliin. Söimme porukalla pizzaa ja herkkuja ja juttelimme niitä näitä. Koska iltaluento venyi odotettua pidemmäksi, seitsemään asti, kovin moni ei voinut jäädä paikalle, mutta meillä oli luokkakavereiden kanssa kivaa pienelläkin porukalla. Kakkosluokkalaisten kanssa en ollut ollut niin kovasti tekemisissä syksymmällä, joten kaikki jaksoivat huomautella, kuinka japanin taitoni ovat karttuneet syksyn mittaan. Hidasta kielenkäytössä tapahtuvaa muutosta ei kovin hyvin itse huomaa, mutta koska muistan hyvin, miten en pystynyt keväällä kommunikoimaan kovinkaan monen kakkosluokkalaisen kanssa lähes mitenkään, tajusin, että keskustelu sujui nyt kyllä täysin erilailla kuin toukokuussa. :)

2-3 -luokan kanssa vietetty pizzailta.

Keskiviikkona 3. vuosikurssin 2-luokka, jonka kanssa olen opiskellut koko vuoden, järjesti myös luokkajuhlat paitsi miun lähtöni vuoksi, myös koska kouluvuosi on lopuillaan, ja 4. vuosikurssin alkaessa opiskelijat eivät enää opiskele saman luokan kanssa, joten monet eivät ole enää ensi vuonna niin paljon tekemisissä toistensa kanssa.

Koska kyseessä oli viimeinen varsinaine koulupäivä, se aloitettiin tietenkin luokan siivouksella. Japanissahan tapana on paitsi ennen kesälomaa, varsinkin näin vuoden loppuessa siivota luokka perusteellisesti opiskelijatyövoimaa hyödyntäen. Kesälomaa edeltänyt siivous oli aika minimaalinen tämän kertaiseen lattianjynssäämiseen ja ikkunanpesuun verrattuna, mutta oikeastaan näen tämänkin arkisen operaation varsin positiivisena yhteishengenkohottajana.

Jynssäämässä lattiaa.

Kun luokka oli puunattu, pääsimme aloittamaan juhlimisen. Makino oli hommannut meille taas jollain salaisella konstilla ilmeisesti koulun piikkiin hirveän kasan friteerattua kanaa, paistettuja perunoita, onigirejä ja muuta naposteltavaa kuten sipsejä, popkornia, Pockyja ja karkkia. Kyllä kelpasi. Lisäksi meillä oli jälleen bingo, jossa oli mainioita palkintoja. Minä tosin olin jälleen aika huono-onninen, mutta toisaalta en kyllä kaipaa ylipainoisiin laukkuihini liiemmin lisätäytettä. Toisaalta, sain kuitenkin paremman muiston kuin yksikään bingopalkinto olisi voinut olla - jokainen luokkakaveri oli kirjoittanut terveisensä japaniksi isoon korttiin, joka ojennettiin minulle pienen ihastuttavan muistolahjan kera. Yllättäen joku oli pistänyt merkille, että pidän turkoosista (pukeudun hyvin usein sinivihreään), joten sain kaksi söpöä sinivihreän sävyistä hiuslenkkiä sekä ihanan kaulakorun.

Poseerausta harrastettiin miljoonalla eri kokoonpanolla.

Ilta luokkakavereiden kanssa oli ratkiriemukas, ja vaikka varsinaiset juhlat loppuivatkin siinä kuuden tienoolla, osa porukasta jäi vielä viettämään aikaa koululle melkein kolmeksi tunniksi. Luokkakaverini Togepi piirteli Dragonball-sarjan hahmoja pahvimukiin, jonka jälkeen pahvimuki vaihtui jossain vaiheesa paperiin. Illan mittaan Togepi-rukka päätyi piirtämään kaikista paikalla olleista muotokuvan Toriyaman tyyliin. Pidimme myös hauskaa luokasta löytyneen, alkuperältään tuntemattoman kummallisen muoviseepran kanssa...

Togepi aka Marie aka "Toriyama-sensei" piirteli kupin täydeltä Dragon Ball hahmoja...

.. kunnes kuppi vaihtui paperiksi ja mallit Toriyaman hahmojen sijaan luokkakavereiksi.

Gundam-seepra nimeltä Victory.

Mahat kipeinä nauramisesta pyöräilimme porukalla koululta Sagami-Oonoon. Vasta kun hyvästelin viimeisetkin luokkakaverit, suurimman osan viimeistä kertaa, haikeus iski pintaan. Vaikka osoitteita oli vaihdettu ja yhteyttä luvattu pitää, niin tietäähän sen, että kaikkia ei kuitenkaan välttämättä näe enää koskaan. Päälisin puolin illasta jäi kuitenkin haikeuden sijaan hymy kasvoille, joten se, että sinä iltana uni ei meinannut tulla silmään ei johtunut harmituksesta, vaan seuraavan päivän Disney -reissun jännityksestä. :)