Ihanat japanilaiset kalenterit!

Syksy on sitä aikaa, kun täytyy hankkia uusi kalenteri vanhan, jo täyttyneen ja nuhjuuntuneen tilalle. Kun japanilainen ostaa päivyriä, hänen ei tarvitse tyytyä Suomessa tuttuun, pieneen kirjakaupan keskelle kasattuun hyllyyn, jossa on muutamia yksivärisiä kalentereita, pari nuorisolle ja muille lapsenmielisille tarkoitettua värikkäämmin kuvitettua versiota, ekoihmisen kartonkikantinen versio ja ehkä vielä pari vähän erikoisempaa vaihtoehtoa vaikkapa itse tuunattavilla läpinäkyvillä vaitokansilla tai jollain tutulla hahmolla varustettuna. Ja siinä se koko Suomen valikoima onkin. Kauheinta on se, että kalenterien sisäsivuihin ei juuri koskaan panosteta.

Japanissa on lukemattomia erilaisia kalentereja. Uuden My Melody-kalenterini kansi on valmistettu kauniista teksturoiusta paperista, jossa suloisen kuvituksen ääriviivat on painettu kultafolioinnilla kauniin kiilteleviksi.

Mutta Japanissa – Japanissa kalentereita on tarjolla kymmeniä, ellei lähemmäs satoja erilaisia vaihtoehtoja. Jokainen firma tekee kalenterit omista maskoteistaan - jo pelkästään Sanrio tarjoaa omista hahmoistaan kymmeniä eri vaihtoehtoja. Jos pinkki Hello Kitty ei pure, voi ottaa valkoisen aikuisemman version - tai valita retromman punapilkkuisen version. Jopa Muumi-kalentereita on useammanlaisia kuin olen ikinä nähnyt Suomessa. Kansien kuvitusvaihtoehtoja on loputtomasti ja tarjolla on myös hillitympiä, mutta kauniita grafiikoita hieman varttuneempaankin makuun. Toki seassa on myös hyvin simppeleitä yksivärisiä malleja, mutta yhtä lailla hyllystä löytyy kohokuvioin, muotoonleikatuin kansin ja pehmoisin kangaskansin varustettuja erikoisyksilöitä.

2011-vuoden My Melody -kalenterissani on jokaisen viikon aukeamalla erilainen vuodenaikaan tai kyseiseen kuukauteen liittyvä kuva. Jokaisella kuulla on myös oma teemavärinsä. Lisäksi kalenterista löytyy söpöjä muistilappuja, osoitekirjaosuus, muistikirjaosuus, kuukausinäkymät, vuosinäkymä ja kätevät markkeerausnauhat, sekä sisäkannesta taskut muistilapuille.

Ja oi ne sisäsivut! Niissä ei säästellä värejä tai kuvitusaiheita. Toki joukossa on valikoima myös niille, jotka kaipaavat simppeliä yksinkertaisuutta, mutta yhtälailla on kalentereita, joiden jokainen aukeama on oma taideteoksensa tai päivänpiristeensä. Lisäarvoa ainakin omaan kalenteriini tuovat hauskat tarrat, joilla voidaan merkkailla kalenteriin erilaisia tapahtumia, kuten vaikkapa soittotunnit tai lääkäriaika.

Pitäähän sitä nyt olla tarrat, jos vaikka pitää merkata kalenteriin treffit, shoppailut, matkat, tapaamiset, synttärit tai vaikka nomikait.

Vaikka tärkein ominaisuus omalle kalenterilleni on se, että sinne mahtuu kirjoittamaan paljon, heti perässä tulee kalenterin ulkoasun merkitys. Pidän yksinkertaisuudesta, mutta kalenteri voi myös olla vähän leikkisämpi ja hauskasti kuvitettu.

Viime vuonna valitsin Omena Kitty-chanin. Ääriviivat olivat kivan näköistä hopeafoliointia, ja päälys kestävää muovia. Pahoittelen huonoa skannausjälkeä - kalenteri oli niin täynnä paperia ja tavaraa, että selkäpuoli vähän blurraantui kun ei mennyt tasaisesti skannerin pintaa vasten.

Kun viime vuoden syksyllä ostin uutta kalenteria Tokiossa, kärsin runsaudenpulasta. Valinta oli vaikea, ja olisin halunnut ostaa useamman kalenterin. Valitettavasti oli päädyttävä yhteen. Tärkeää oli, että paitsi että kalenteri on söpö tai hauska, sen tulee muistuttaa minua jollain tavalla Japanista. Kokonsa puolesta parhaat kandidaatit olivat Sanrion kalentereiden A5-puolella, sillä niissä oli hyvin runsaasti kirjoitustilaa. Pitkän, päiväkausien pohdinnan ja kiertelyn jälkeen päädyin Kitty-chan kalenteriin. Vaikka Hello Kitty siinä mielessä on vähän tylsä vaihtoehto, että niitähän nyt saa toki varmaan joka puolelta maailmaa, jopa Suomesta, niin kyseinen kalenteri oli omaan makuuni kuitenkin sopivan neutraali. Ei liian vaaleanpunainen tai karkki, vaan kauniilla hopeafolioinnilla varustettu pehmeäkantinen vihkonen, jonka sisus oli äärimmäisen monipuolinen erilaisine kalenterinäkymineen, osoiteosioineen, Tokion metrokarttoineen, tarroineen ja muistilappuineen päivineen. Myös kynänpidike kalenterin sivussa on tullut tarpeeseen monet kerrat.

Ostin Kitty-chan kalenterini lopulta ollessani kerran ystäväni Megumin kanssa shoppailemassa Yokohaman puolella. Niinpä kun nyt syksynä postiluukustani kolahti paketti, jossa oli 2011-vuoden Sanrion My Melody -kalenteri, minua hymyilytti kovasti, miten tarkasti Megu muisti edellisen vuoden mieltymykseni. Kiitos ihanasta kalenterista, Megu! Tämä tulee tarpeeseen.
めぐちゃん、手帳送ってくれてありがとう！^__^